Lahjasukusoluhoitoja tehdään yhä enemmän, sillä hoidot ovat alkaneet myös julkisella puolella. Moni munasolun luovuttaja on itse hoitaja.
Sairaanhoitajaopiskelija Mirka Lievonen, 22, on luovuttanut munasoluja neljästi.
”Vitsit, onpa siistiä, arvostan!” ”Miten pystyit pistämään itseäsi?” ”Sattuuko munasolujen keräys?” Siinä tavallisimmat kommentit, joita hän on kuullut.
Mirkan kummitäti on kätilö ja töissä hedelmöityshoitoihin keskittyvän Ovumia Fertinovan Jyväskylän klinikalla. Mirka kuuli häneltä mahdollisuudesta lahjoittaa munasoluja lapsettomuudesta kärsiville.
”Halu auttaa heräsi heti, kun tämä tuli puheeksi. Jos voin tehdä jotakin lapsettomien auttamiseksi, teen sen mielelläni.”
Lahjamunasolua tarvitaan, jos äidiksi tahtovan hedelmällisyys on huomattavasti alentunut tai munasolujen laatu on huono. Joskus syynä voi olla vaikea endometrioosi.
Yksityisellä Ovumia Fertinovalla on Suomessa kolme klinikkaa. Joka neljäs heille luovuttaneista työskentelee sosiaali- ja terveysalalla. Toinen neljännes on opiskelijoita.
”Alalla työskentelevillä on ehkä keskimääräistä enemmän tietoa lapsettomuudesta ja hedelmöityshoidoista. Pistäminen on heille tuttu toimenpide, ja auttamishalua löytyy,” miettii vastaava lääkäri, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Anna Kivijärvi Jyväskylän klinikalta.
Mirka Lievonen on jo lähihoitaja ja opiskelee kokopäiväisesti sairaanhoitajaksi. Opiskelijan aikataulut ovat väljemmät kuin työssä käyvällä, mikä on helpottanut vastaanottokäyntien sopimista.
Aluksi luovuttajakandidaatti tutkitaan tarkkaan, jotta selviää, sopiiko hän luovuttajaksi. Tupakoida ei saa ja painon on oltava normaali. Luovuttajan pitää olla myös varsin terve: Suvussa kulkevia perinnöllisiä sairauksia tai tarttuvia tauteja kuten hiviä ja hepatiittia ei saa olla.
”Mutta esimerkiksi migreeni, allergia tai hoidossa oleva kilpirauhasen vajaatoiminta ei estä luovuttamista”, Anna Kivijärvi huomauttaa.
Mahdolliset perinnölliset sairaudet selvitetään kromosomikokeella ja käymällä läpi lähisuvun sairaudet.
Luovuttaja juttelee lääkärin ja usein myös terapeutin tai psykologin kanssa munasolun luovuttamiseen liittyvistä psykologisista ja eettisistä seikoista. Lääkärin kanssa puhutaan oikeudellisista asioista.
Hedelmällisyys varmistetaan ultrassa ja amh-verikokeella, joka kertoo munasarjareservistä eli paljonko naisella on jäljellä munarakkuloita, joissa munasolut sijaitsevat.
Mirkan munasolut on havaittu klinikalla hyviksi.
”Tieto tuo mielenrauhaa siinä mielessä, että toivottavasti minulla joskus on hyvät mahdollisuudet saada myös omia lapsia.”
Varsinaiseen munasolujen kasvatukseen ja keräämiseen kuluu aikaa noin kuukautiskierron verran. Luovuttaja pistää vatsaansa hormonia kerran päivässä noin 10 päivän ajan.
”Ensimmäinen pistämiskerta jännitti, sillä en ole aiemmin joutunut pistämään itseäni, vaikka pistäminen onkin ammattini takia tuttua.”
Mirka kertoo, että parina viimeisenä päivänä ennen munasolujen keräämistä vatsassa tuntuu painetta.
Munasolupunktiossa munasolut kerätään emättimen kautta ultraääniohjauksessa. Munasoluja voi kasvaa jopa parikymmentä. Punktion jälkeen ei saa heti lähteä kotiin, vaan vointia tarkkaillaan operaation jälkeen ainakin tunti.
”Tuntemukset punktiossa ovat vaihdelleet eri kerroilla – joillakin kerroilla se on tuntunut kivuliaammalta. Mutta sehän kestää vain kymmenisen minuuttia. Suoraan suoneen saa rauhoittavaa ja kipulääkettä, ja hoitaja ja lääkäri ovat koko ajan vieressä.”
Luovuttajan henkilötiedot annetaan Valviran luovutusrekisteriin. Hedelmöityshoidoista syntyneen lapsen vanhempi tai vanhemmat saavat tietää luovuttajan pituuden ja painon sekä silmien, hiusten ja ihon värin, mutta eivät henkilöllisyyttä. Vanhemmille suositellaan vahvasti, että lapselle kerrotaan tämän alkuperästä, jotta hän voi halutessaan kysyä lahjoittajan yhteystietoja täysi-ikäiseksi tultuaan.
Entä jos Mirkan solusta alkunsa saanut lapsi ottaa 18-vuotiaana yhteyttä?
”Tietyllä tapaa se vähän jännittää, vaikka totta kai yhteyttä saa ottaa. Ymmärrän, jos lapsi haluaa kuulla alkuperästään ja vastaan mielelläni kysymyksiin. Aika vähän olen sitä vielä ajatellut, koska siihen on vielä aika pitkä aika.”
Mirka ei ole kysynyt, onko hänen luovuttamistaan soluista alkanut raskautta. Sen saa tietää, jos tahtoo.
Yhden luovutuskerran munasoluja annetaan yhdelle tai kahdelle perheelle. Näin ollen Mirka on auttanut tähän mennessä lapsen saamisessa ainakin neljää perhettä. Maksimissaan lapsia saa syntyä yhden luovuttajan soluilla viiteen perheeseen.
Hedelmöityshoitolaissa on määritelty, että munasolujen luovuttamisesta voidaan maksaa Kelan päiväraha, matkakorvaukset ja 250 euron kertakorvaus.
”Opiskelijan näkökulmasta korvaus on ollut kiva lisä, mutta ei se niin iso ole, että sen takia lähtisin tähän.”
Tavallista on, että yksi munasolujen luovutuskerta vaatii kuusi käyntiä klinikalla. Lääkäri Anna Kivijärvi kertoo, että eniten luovuttajia askarruttaa pistäminen ja munasolujen keräys.
”Jotkut luovuttajat ovat olleet neulapelkoisia, mutta he ovat ylittäneet itsensä toisen hyväksi. Sitä on hienoa seurata.”
Luovuttamisen riskejä pidetään pieninä. Lääkkeillä ei ole pitkäaikaisvaikutuksia eikä keräys vaikuta munasarjojen toimintaan.
”Työssäni näen, että vastaanottajat ovat valtavan kiitollisia saamistaan munasoluista.”
Lisää tietoa: helminauha.info
Joulukuussa Taysissa syntyivät pitkän tauon jälkeen ensimmäiset lahjamunasoluista alkunsa saaneet vauvat. Yliopistosairaaloissa tehtävät julkisen puolen hoidot olivat kokonaan jäissä neljä vuotta. Sinä aikana lahjasukusoluhoitoja tehtiin vain yksityisillä klinikoilla.
Tauon aikana käytiin kiistaa siitä, ketkä ovat oikeutettuja julkisen puolen hoitoihin. Nyt tervetulleita ovat mies-naisparien lisäksi myös naisparit ja lasta yksin toivovat naiset.
Päätökseen vaikutti korkeimman hallinto-oikeuden päätös, jonka mukaan hedelmöityshoitojen kieltäminen naispareilta tai yksin lasta haluavilta naisilta oli syrjintää.
Uutta on myös se, että julkinen terveydenhuolto rekrytoi sukusolujen luovuttajia. Ennen taukoa hoitoja tehtiin ostetuilla siittiöillä ja munasolun saattoi tarvittaessa luovuttaa esimerkiksi äidiksi toivovan naisen sisar.
Taysin lisäksi lahjasoluhoidot ovat alkaneet Husissa. Tyksissä hoitoja tehdään vain lahjasiittiöillä. Oysissa ensimmäiset lahjasukusolualkiot on pakastettu, ja Kysissäkin hoitoja käynnistellään.
Sukusolupankkitoiminnasta vastaava erikoislääkäri Maarit Niinimäki Oysista kertoo, että lahjasolujen luovuttajien määrä on ollut iloinen yllätys. Heitä on ollut enemmän kuin uskallettiin odottaa.
”Meillä on havaittu sama kuin Husissa ja Taysissa: munasolujen luovuttajia on enemmän kuin siittiöiden luovuttajia. Jännä ilmiö, sillä naisille luovuttaminen on työläämpi prosessi kuin miehille. Ehkä naiset kokevat erityisen tärkeäksi, että voivat auttaa muita naisia tulemaan äidiksi. Moni tuntee jonkun, joka on kärsinyt lapsettomuudesta.”
Munasolun luovuttajille on jatkuva tarve, ja hoitojen käynnistyminen julkisella puolella lisää kysyntää entisestään. Moni tahtoo lahjoittaa munasoluja nimenomaan julkiselle.
Oysissa lahjasoluhoidot aloitetaan toden teolla tänä vuonna. Hedelmöityshoitoihin Ouluun tullaan myös pitkien matkojen takaa Lapista, Kainuusta ja Keski-Pohjanmaalta.
”Olen iloinen, että Oysiin perustettiin sukusolupankki. On tärkeää, että alueellinen tasa-arvo toteutuu. Nyt pohjoissuomalaisten potilaiden ei tarvitse matkustaa kohtuuttomia matkoja saadakseen lahjasukusoluhoitoja”, Niinimäki toteaa.
”Julkisen puolen lahjasukusoluhoidot tuovat hoidon mahdolliseksi entistä useammille, sillä kaikilla ei ole ollut varaa yksityisen hoitoihin. Ennen emme voineet tarjota oikeastaan mitään apua lahjasukusolua tarvitseville.”
Lahjamunasoluhoidot ovat hedelmöityshoitojen kalleimmasta päästä. Yksityisillä klinikoilla hinta saattaa olla 5 000–8 000 euroa, mutta julkisella puhutaan alle tuhannesta eurosta. Koeputkihedelmöityksen voi saada julkisella puolella kolmesti.
”Asenteet lahjasoluhoitoihin ovat muuttuneet kymmenessä vuodessa paljon. Suhtautuminen on nykyään selvästi avoimempaa.”
