Kasvomaski rajoittaa viestintää, mutta ei estä hyvää vuorovaikutusta.
Suun ilmeet ja etenkin hymy välittävät myönteisiä tunteita, mutta silmilläkin voi hymyillä. Ilmeen välittyminen silmiin saakka vaatii harjoittelua. Se onnistuu peilin edessä.
Kulmakarvojen kohotus toimii kysymyksenä ja kannustaa toista kertomaan lisää. Katseella ja pienillä nyökkäyksillä on hyvä osoittaa, että kuuntelee ja on läsnä.
Tunteita voi välittää sillä, mitä ja miten asiat sanoo. Myötätuntoa voi osoittaa paitsi sanavalinnoilla myös lämpimällä äänensävyllä.
Kun kasvoilla on maski, oman puheenvuoron lopussa kannattaa malttaa pitää vähän tavallista pidempi tauko. Siitä toinen tietää, että puheenvuoro siirtyy hänelle.
Ihminen on toiselle ihmiselle peili. Levollinen ihminen viestii toiselle rauhallisuutta: tilanteessa ei ole mitään pelättävää. Oman kehon ja mielen rauhoittaminen hengittämällä muutaman kerran syvään auttaa asettautumaan tilanteeseen.
Avoimella kehon asennolla voi välittää kuulluksi tulemisen ja läheisyyden kokemusta. Silloin kädet lepäävät sivuilla tai sylissä, ja katse ja keho on suunnattu toista kohti. Katseen välttely voidaan tulkita merkiksi pysyä mahdollisimman loitolla – turvaväliäkin kauempana.
Maskin kanssa puhe saattaa puuroutua, ja siksi sanat kannattaa ääntää tavallista selkeämmin. Sanoja ei kannata kuitenkaan painottaa korostetusti, ettei puheesta tulee luonnotonta.
Toiselta voi varmistaa kysymällä, että hän ymmärsi asian varmasti oikein.
Iso osa viestinnästämme on sanatonta. Kun maski peittää kasvot, ilmeillä viestiminen rajoittuu. Tästä voi seurata väärinymmärryksiä. Kun suun ilmeet eivät näy, omaa viestiä kannattaa havainnollistaa muilla tavoilla, kuten äänenpainoilla ja eleillä. Ne voivat joissain tilanteissa kertoa jopa enemmän kuin sanat.
Asiantuntijana viestinnän professori Anu Sivunen, Jyväskylän yliopisto.
