Paljonko yhdeltä voi vaatia?

Kuvateksti
Hoitajilla pitää olla aikaa kohdata potilas inhimillisesti ja tukea potilasta sekä omaisia. Kuva: iStock

Olen työpaikkani ainoa sairaanhoitaja. Kannan yksin vastuun esimerkiksi iv-lääkityksistä. Toisaalta minulle on sälytetty perus- ja kodinhoitoa. Olen uupunut eri puolilta tulevista vaatimuksista. Mitä teen?

Liian pieni koulutetun hoitohenkilöstön määrä vaarantaa potilasturvallisuuden ja aiheuttaa työntekijöiden kuormitusta sekä työuupumusta. Kun terveydenhuollossa siirretään tehtäviä tai kehitetään työnjakoa, tulee tarkastella koko toimintayksikön työntekijöiden tehtävien jakautumista. Esimiehet ovat tässä keskeisessä roolissa.

Kun esimies saa tiedon työntekijän kuormittuneisuudesta, hänen on työturvallisuuslain mukaan ryhdyttävä toimiin. Luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu voivat olla apuna.

Kuormituksen selvittämisessä on otettava huomioon työntekijän henkilökohtaiset edellytykset sekä työn kuormitustekijät. Työntekijä voi kääntyä myös työterveyshuollon puoleen.

Sairaanhoitajan työajan tulee kulua pääsääntöisesti hoitotyöhön. Esimerkiksi kodinhoito on järkevää siirtää pois sairaanhoitajalta, jotta työpanos voidaan kohdistaa laadukkaaseen ja turvalliseen potilashoitoon.

Lääkehoitosuunnitelmassa tulee kuvata organisaation lääkehoidon työnjako. Koska sairaanhoitaja on laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö, on perusteltua, että hän vastaa iv-lääkehoidon toteuttamisesta lääkärin määräysten mukaisesti.

Yhdessä esimiehen kanssa on syytä arvioida, paljonko aikaa iv-lääkityksen toteuttaminen ja muut sairaanhoitajan tehtävät vievät päivittäisestä työajasta. Poissaolojen ajaksi on sovittava sijaisjärjestely.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan sairaanhoitajat joutuvat kiireen takia jättämään tehtäviä tekemättä.

Lääkehoidosta ja kivunhoidosta ei tingitä, mutta lohdutus, hoitosuunnitelmien kehittäminen, potilaan ohjaus, hammashygienia, sähköinen kirjaaminen sekä potilaan valvonta ja monitorointi ovat tehtäviä, joita sairaanhoitajat ovat raportoineet joutuneensa lyömään laimin. Tällainen ”piilopriorisointi” aiheuttaa eettistä kuormitusta, vähentää työtyytyväisyyttä ja voi saada hoitajan jopa lähtemään ammatista.

Työ täytyy järjestää siten, että hoitajat voivat tehdä työtään koskevia päätöksiä ja toteuttaa muutakin kuin kaikkein välttämättömimmän hoidon.

Hoitajilla pitää olla aikaa kohdata potilas inhimillisesti ja tukea potilasta sekä omaisia sairauden kanssa selviämisessä. Liiallinen ja pitkäaikainen työkuormitus muodostaa riskin työntekijän terveydelle ja voi uhata työkykyä.

Työnantajan vastuulla on selvittää työstä aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. Jos niitä ei voida poistaa, on ainakin arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle.

Julkaistu Tehy-lehdessä 7/2015