Pohditko esihenkilöksi lähtemistä? Unohda nämä 4 johtamiseen liittyvää väärinkäsitystä

Pomolla ei tarvitse olla ratkaisua kaikkeen, sanoo työterveyspsykologi, organisaatiokonsultti Katriina Pulli.

Kuva: iStock

1. Esihenkilön oven ei tarvitse olla aina auki

Myös esihenkilö tarvitsee työrauhaa eikä hänen tarvitse olla jatkuvasti työyhteisön saatavilla, sanoo työterveyspsykologi, organisaatiokonsultti Katriina Pulli Työterveys Helsingistä.

”Oven ei tarvitse olla aina auki. Myönteinen asenne kohtaamiselle riittää. Voi sanoa, että nyt en ehdi, mutta sopiiko iltapäivällä tai huomenna. Kohtaamisesta tulee aidompi, jos esihenkilö on saanut varata siihen aikaa, eivätkä muut työt pyöri mielessä.”

Yhteisen ajan järjestyminen on Pullin mukaan molempien osapuolien vastuulla, ei pelkästään esihenkilön.

”Jos esihenkilö ei jostain syystä vastaa sähköpostiin, ei kannata luovuttaa, vaan miettiä vaihtoehtoa. Voi myös soittaa tai käydä ovella kysymässä, milloin keskustelulle olisi aikaa.”

2. Keskustelu ei edellytä nopeita ratkaisuja

Pullin mukaan osa esihenkilöistä voi kokea kuuntelemisen vaikeaksi, koska he kokevat, että heiltä odotetaan ratkaisuja tai muutoksia.

”Jos kokee, ettei ratkaisuja ole, tekee ehkä mieluummin väistöliikkeen kuin ottaa toisen ihmisen pahan olon vastaan”, Pulli pohtii.

”Välittömät ratkaisut eivät kuitenkaan yleensä ole kuulluksi tulemisen kannalta tärkeitä, vaan enemmän toivotaan sitä, että joku näkee minut ja antaa vähän toivoa paremmasta.”

Kuuntelemisen lisäksi esihenkilön kannattaa kysellä aktiivisesti.

”Ja sen mitä kuulee, voi toistaa omin sanoin. Silloin toiselle jää tunne, että juuri tuota minä tarkoitin. Siitä syntyy kuulluksi tulemisen kokemus.”

3. Esihenkilö ei ole psykologi

Pullin mukaan yksi esihenkilön tärkeimmistä tehtävistä on toimia alaisten hankalien tunteiden säiliönä. Onnistuneessa keskustelussa hankalat tunteet tulevat vastaanotetuiksi ja lievitetyiksi.

”Esihenkilön ei tarvitse ottaa kaikkia rooleja vastaan, hän ei ole vanhempi tai psykologi. Mutta hän voi tunnistaa tarpeet ja ohjata tarvittaessa oikean avun lähteelle”, Pulli sanoo.

”Kaikkea ei voi tehdä itse, ja asiallisuutta pitää edellyttää myös alaiselta. Mutta niitä tilanteita tulee, jolloin tunteita kaadetaan päälle, ja esihenkilö on se henkilö, jonka kanssa asia jäsentyy rakentavammaksi.

Pullin mukaan esihenkilön kannattaa tarkastella myös omia tunteitaan.

”Jos näyttää oman turhautumisensa, se voi johtaa aikamoisiin loukkaantumisiin.”

4. Yksin ei tarvitse pärjätä

Pulli muistuttaa, että esihenkilötkin tarvitsevat kuulluksi tulemista, mutta he sensuroivat tarvettaan joskus liikaa. Pulli arvelee tämän johtuvan siitä, että esihenkilöt osaavat eläytyä liiaksikin oman esihenkilönsä paineeseen.

”Aika usein he miettivät, etteivät halua kuormittaa esihenkilöään lisää. Ymmärretään ehkä liikaakin, ja sen takia himmaillaan omia tarpeita.”

Tähän voi joskus liittyä ajatus, että esihenkilön pitääkin pärjätä itse, eikä ole lupa odottaa kovin paljon tukea. Pulli kuitenkin kannustaa esihenkilöitä nostamaan asioita esille.

”Jos esimerkiksi tuntuu, että alaisten kuulemiseen ei ole riittävästi aikaa, siitä kannattaa keskustella oman esihenkilön kanssa. Ja viedä ongelma hänenkin ratkaistavakseen.”

Lue myös:

Hyvä esihenkilö on sekä kiltti että jämäkkä, sanoo Tehyn johtajakoulun mentori