Portugali yllätti: Röntgenhoitajat olivat oikein kunnolla rinta rottingilla

Portugalissa röntgenhoitajat pitävät itseään teknikoina, kertoo vaihdossa ollut Mervi Niskanen.

Kuvateksti
Kolmen kuukauden keikka. Röntgenhoitaja Mervi Niskanen kävi ennen valmistumistaan Erasmus-vaihdossa Portugalissa. Kuva: Pasi Leino

Vielä alkuvuodesta Keski-Portugalin Coimbrassa ei ollut paahtavaa auringonpaistetta. Öisin vanhoissa taloissa saattoi tulla jopa vilu asteiden laskiessa nollaan. Ilmapiiri maan entisessä pääkaupungissa oli sitäkin lämpimämpi. Paikalliset olivat ihailtavan ystävällisiä, avuliaita ja täynnä elämää.

Röntgenhoitaja Mervi Niskanen, 34, halusi ehtiä ennen valmistumistaan Erasmus-vaihtoon lämpimään. Portugalissa pääsi perehtymään tietokonetomografiaan, josta hän kaipasi lisää kokemusta.

Kolmessa kuukaudessa ehti rakastua Portugaliin, sen kulttuuriin ja ihmisiin – vaikka kaikki tapahtuikin aina viiveellä ja joskus viime minuuteilla.

Mervin oli yllättävän vaikeaa oppia ottamaan rennosti ja odottamaan kärsivällisesti. Ennen pitkää hän omaksui asenteen, ettei kannata panikoida asioista, joihin ei voi vaikuttaa.

Vaihto-opinnot ESTESC-instituutissa alkoivat opiskelemalla hoitoalan sanastoa ja portugalinkielisiä fraaseja potilaan kohtaamisiin. Myöhemmin seitsemän hengen ryhmä opiskeli muun muassa anatomiaa, patologiaa, bioetiikkaa ja semiotiikkaa.

Pienen epäröinnin jälkeen Mervi rohkaistui puhumaan portugalia, vaikka hän oli opiskellut alkeita vasta paikan päällä. Kieli tuntui vaikealta eikä ääntämys kuulostanut aina itsestäkään oikealta, mutta se ei tuntunut häiritsevän ketään, päinvastoin.

– Hirveästi ei pidetty, jos puhui espanjaa. Heillä on omanlaisensa Suomi–Ruotsi-asetelma Espanjan kanssa, Mervi nauraa.

Tietokonetomografia aiheutti pientä päänvaivaa. Opiskelijoista tuntui aluksi nololta, etteivät he osanneet analysoida tarkasti TT-kuvien patologiaa. Vaihto-oppilaat tunsivat anatomian ja erityisesti patologian selvästi huonommin kuin koulu odotti.

Vaikka röntgenhoitajat eivät anna Portugalissa lausuntoja kuvista, niiden tulkintaa opetetaan laajasti. Tämä on todennäköisesti ennakoivaa: röntgenhoitajille on Portugalissa huonosti töitä. Moni tietää jo opiskellessaan, että lähtee töihin ulkomaille. Esimerkiksi Britanniassa työnkuvaan voi kuulua kuvien tulkintaa.

Viimeiset yhdeksän viikkoa Mervi tutustui TT-kuvaukseen kolmessa sairaalassa. Laitekanta osoittautui hyvin samanlaiseksi kuin Suomessa, mutta potilaan kohtaaminen hämmästytti Merviä etenkin yliopistollisessa sairaalassa. Yksityisellä puolella oli ehkä vähän enemmän yritystä.

– Aina potilas ei tainnut edes tietää, mitä oltiin tekemässä. Se huolestutti, koska itse on tottunut olemaan kuunteleva korva ja tekemään kuvaustilanteesta mahdollisimman helpon omalla persoonalla ja empatialla.

TT-kuvausta hoiti kolme eri hoitoalan ammattilaista portaittain. Potilashoitaja, joka ei ollut koulutukseltaan röntgenhoitaja, huolehti laitteen kuvauskuntoon. Sairaanhoitaja tuli paikalle laittamaan varjoainekanyylin potilaalle. Röntgenhoitaja huolehti puolestaan kuvauksesta koneen äärellä.

Vaikka röntgenhoitajan kuvaustekninen asiantuntijuus korostui, kuvausaika venyi välillä tarpeettomasti. Sairaanhoitaja ei ollut aina valmiina paikalla, jolloin turhaa odottelua saattoi kertyä parikymmentäkin minuuttia. Se tarkoitti muutoinkin liukuhihnamaisen työskentelyn ruuhkautumista.

Säteilyhygieeninen omatunto kolkutti välillä.

Myös radiologi työskenteli koko ajan samassa huoneessa röntgenhoitajan kanssa. Hierarkia näkyi selvästi: titteleitä täytyi muistaa käyttää puhuteltaessa.

Röntgenhoitajien ammattiylpeys oli suuri. Portugalissa röntgenhoitajia kutsutaan teknikoiksi, koska heitä ei nähdä hoitajina.

– He olivat oikein kunnolla rinta rottingilla ja kielsivät meitä auttamasta kuvauslaitteen valmistelussa, koska se ei kuulu röntgenhoitajan työtehtäviin. He eivät halunneet myöskään rinnastua sairaanhoitajiin. Kanyylin laittaminen potilaalle olisi ollut heistä röntgenhoitajan ammattitaidon hukkaan heittämistä.

Mervi on tyytyväinen, että sai tehdä paljon erilaisia kuvantamistutkimuksia. Surullista oli, että monet potilaat olivat hyvin sairaita. Löydökset olivat selkeitä, esimerkiksi isoja kasvaimia. Vaikutti siltä, että tutkimuksiin tultiin resurssien takia liian myöhään.

Säteilyturvallisuus ja aseptiikka eivät olleet samaa tasoa kuin Suomessa. Esimerkiksi uusintakuvauksia, jotka eivät johtuneet potilaasta, ei raportoitu. Potilaan suojauskaan ei tuntunut suomalaisittain joka kerta riittävältä. Eräällä osastolla Mervi kertoo innostaneensa esimerkillään muitakin säännölliseen käsien desinfiointiin.

– Säteilyhygieeninen omatunto kolkutti välillä, mikä tuntui aika hirveältä.

Hoitohenkilöstöä kiinnostikin, kuinka kuvantaminen hoidetaan Suomessa, korkean elintason ja terveysteknologian maassa.

Mervin tietojen mukaan röntgenhoitaja ansaitsee talousahdingon kurittamassa Portugalissa noin tuhat euroa kuussa. Sillä pärjää, koska hintataso on matala. Mervi kuvailee portugalilaisten osaavan nauttia elämän pienistä iloista. Vaikka moni tekee pitkää päivää ja useaakin pestiä pienellä palkalla, he kertovat rakastavansa työtään.

 

Vanhat ratikat ovat suosittuja turistinähtävyyksiä. Kuva: Mervi Niskasen kotialbumi

Poskisuudelmat kuuluvat portugalilaiseen tervehtimiskulttuuriin – yksi kummallekin poskelle – mutta töissä tapa ei ole käytössä.

Portugalilaiset esittelivät perinteitään ylpeästi. Maan historiasta, kulttuurista ja opiskelijatraditioista löytyi kolmen kuukauden aikana vaikka mitä kiinnostavaa. Kuten vaikkapa se, että opiskelijat repivät valmistuttuaan Harry Potter -tyylisten koulupukujensa viitat ja ripustavat rippeet yliopiston porttikonkiin.

Arki historiallisessa Coimbran kaupungissa oli edullista ja kulttuurielämältään erittäin vilkasta. Asukasmäärältään kaupunki on melkein samankokoinen kuin Mervin kotikaupunki Turku.

Muualla Portugalissa Mervin suosikkikohteita olivat Sintra, Douro-joen seutu viinialueineen ja Peniche, jossa hän kokeili ensimmäistä kertaa surffausta.

Vapaa-aika oli mahtavaa, mutta ennen kaikkea vaihtoaika oli antoisaa ammatillisesti – antoisampaa kuin Mervi oli odottanut. Samalla se oli hieno huipennus opiskeluille, jotka päättyivät tänä kesänä.

Portugalin jälkeen vahvistui tunne, että maailma on auki.

Teksti Minna Ruotsalainen