Saako rakas jäädä yöksi? – Vammaisten seksuaalisuus lakaistaan yhä usein maton alle

Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin seksi, ja se kaikki kuuluu myös vammaisille.

Kuvateksti
Kuka on viehättävä? Kuka saa näkyä? Kuva kuuluu Aspa-säätiön Lupa olla upea -kampanjaan. Mallina Jaana. Asu Uhana, stailaus Meri Milash, maskeeraus Fatma Bendris ja kukat kukkastudio Arteflos.
Kuva: Simelius&Simelius

Tärkeä asia, josta ei juuri puhuta, sanoo Titta Soranko vammaisten seksuaalisuudesta. Hän on kuntoutuksen ohjaaja ja toimintakeskuksen esihenkilö Säkylästä.

Hän on pannut merkille, kuinka seksuaalisuus näkyy välillä toimintakeskuksen arjessa. Joskus on sattunut ihastumisia ja on menty liian ronskisti toisen henkilökohtaiselle alueelle. Tapahtunutta on selvitelty ja puhuttu: ihastuminen on ihanaa, mutta ilman lupaa ei saa helliä.

Asiakkaiden kanssa on puhuttu myös seksuaalisuuden eri osa-alueista kuten itsetyydytyksestä.

”Silloin on kuvia apuna käyttäen kerrattu, missä voi pitää itseä hyvänä. Juteltu, että se on juttu, jonka voi tehdä omassa huoneessa kotona tai vaikka vessassa.”

Vaikka Titta kokee seksuaalisuudesta puhumisen tärkeäksi, oikeiden sanojen löytäminen on tuntunut välillä vaikealta. Sen vuoksi hän on alkanut kerätä kansiota, joka pitää sisällään esimerkiksi aiheeseen sopivia kuvakortteja.

Osa toimintakeskuksessa käyvistä on lievästi kehitysvammaisia. Joidenkin kanssa keskustellaan kuvien tai kommunikaattorin avulla. Osa tarvitsee apua lähes kaikessa. Ikähaarukka on suuri: nuorimmat ovat 18-vuotiaita ja vanhimmat yli 70.

Tietämättömyys suurta

Tietoa etsiessään Titta löysi Aspa-säätiön Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeen. Sen tärkein viesti on, että seksuaalisuus kuuluu kaikille.

Hanke on herätellyt asumisyksikköjä miettimään, tarvitsevatko aikuiset ihmiset kotiintuloaikoja tai saako 50-vuotias Tarja nukkua kihlattunsa kanssa samassa sängyssä aina, kun tahtoo.

”Aspa-kodeissa asukkaiden on mahdollista kutsua omaan kotiinsa yövieraita, jos he haluavat. Asiakas päättää”, sanoo hankepäällikkö Maija Borén.

Titalla on käytössä hankkeessa tehdyt Lupa puhua -kortit, joiden teemoja ovat muun muassa seksuaalisuus, sukupuoli, keho, seksi, ihmissuhteet ja tunteet. Ne auttavat puheeksi otossa.

Vammaisten seksuaalisuus tuntuu yhä olevan tabu. Hankkeen alussa tehdyssä kyselyssä selvisi, että lähes puolet asumispalveluiden vammaisista asukkaista ei ollut saanut tietoa seksuaalisuudesta lapsuudenkodissa tai koulussa. Joka kolmas ei tiennyt, mitä itsetyydytys tai ehkäisy tarkoittavat. Joka neljäs kertoi, ettei ollut kuullut puhuttavan seksuaalisuudesta nykyisessä asuinpaikassaan.

Varsinkin vammaiset naiset ovat alttiita seksuaaliselle hyväksikäytölle. Alttiutta lisää osaltaan tiedon puute.

Titta Soranko näyttää Lupa puhua -kortteja, joiden avulla hän puhuu seksuaalisuudesta.
Titta Soranko kokee, että seksuaalisuuteen liittyviä asioita on helpompi ottaa puheeksi korttien avulla.

Avusteinen seksi mietitytti

Työntekijöistä viidennes oli saanut kyselyn mukaan tietoa tai koulutusta asiakkaan seksuaalisuuden kohtaamisesta. Heitä mietitytti, mitä tapahtuu, jos ottaa seksuaalisuuden puheeksi. Ylittyvätkö rajani tai joudunko tilanteeseen, jota en halua kohdata?

”Saatetaan pelätä, olenko pian avustamassa seksissä, vaikka seksuaalisuus on paljon laajempi asia kuin seksi”, Maija Borén sanoo.

Avusteisella seksillä tarkoitetaan vammaisen ihmisen tai pariskunnan auttamista seksissä, joka ei ole heille omatoimisesti mahdollista. Avustaja ei ole seksin osapuoli, vaan mahdollistaja. Käytännössä tämä voi tarkoittaa vaikka sitä, että avustaja auttaa vammaisen tapaamiseen tai laittaa valmiiksi puitteet seksille. Olennaista on, että asiasta puhutaan etukäteen ja sille on kaikkien suostumus.

Sexpo on järjestänyt koulutuksia avusteisesta seksistä. Suurin osa koulutukseen osallistuneista on ollut vammaisten asumisyksikköjen työntekijöitä.

Ei pidä olettaa

Titta Soranko alkoi opiskella viime vuonna seksuaalineuvojaksi. Hän puhui asiasta useampana vuonna kehityskeskustelussa ja se tuotti tulosta.

”Työnantaja tuli kuluissa tosi hyvin vastaan. Koulutus on aika arvokas. Ryhmässämme on muutama opiskelija, joka on töissä vammaisten parissa. On kiinnostavaa, että meillä on niin monenlaisia kulmia asiaan.”

Puheeksi ottamisen taitoja tarvitaan Titan työssä monenlaisissa tilanteissa. Hän on tehnyt muuttovalmentajan töitä eli valmentanut vammaisia muuttoon liittyvissä käytännön asioissa ja auttanut käsittelemään myös muuttoon liittyviä tunteita.

Seksuaalisuus näkyy toimintakeskuksen arjessa.

”Eräs asiakkaani sanoi, ettei kukaan ollut aikaisemmin kysynyt, mistä hän haaveilee ja mitä hän toivoo. Kuulluksi tuleminen on tärkeätä. Emme saa olettaa, että tämä on hänelle hyväksi, vaan pitää kysyä.”

Monia mietityttää, mistä löytää kumppani. Esimerkiksi lapsuudenkodista muutto on luonteva hetki kysyä, mitä ajattelee seurustelusta ja perheen perustamisesta. Tai jos jo seurustelee, tarvitaan ehkä tietoa ehkäisystä. Kenellekään ei ole pahitteeksi miettiä, miten kohdella ystävää tai seurustelukumppania.

”Hyvä lähtökohta on miettiä, millainen itse olen? Mitä haluan ja mitä kannan mukanani? Mitkä ovat arvoni? Näitä kannattaa meidän työntekijöidenkin miettiä.”

Kuntoutuksen ohjaajana Titta kartoittaa ihmisen apuvälineiden tarvetta.

”Samoin voi tehdä seksivälineiden kanssa. Kysyn, pystyykö ihminen itse tuottamaan itselleen nautintoa. Kerron, millaisia välineitä nykyään on ja kysyn, olisiko niille tarvetta. Opintojen aikana kävimme Maukasteen seksuaaliterveyskaupassa Tampereella. Sen myyjät olivat todella ammattilaisia. Käynnistä jäi lämmin mieli.”

Titta muistuttaa, että jokaisella on oikeus seksuaalisuuteen ja oikeus nauttia elämästään.

”Seksuaalisuus vaikuttaa ihmisen koko olemiseen. Jotkut saattavat ajatella, ettei seksuaalisuus mukamas kuulu vammaisille, mutta kyllä se kuuluu. Tietoa ei voi eikä saa pimittää. Jos saa keskustelemalla ison möykyn purettua, se voi näkyä koko ihmisen olemuksessa.

Seksuaalikasvatuksen teemoja – montako palaa nappaat?

Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeessa luotu ”Seksuaalikasvatuksen pizza” rohkaisee ammattilaisia ottamaan seksuaalisuuden teemat haltuun sopiva pala kerrallaan.

1. pala: oman seksuaalisuuden tiedostaminen. Mikä on minulle tärkeää, onko jotain selvittämätöntä tai kipeää? Mitä seksuaalisuus merkitsee minulle? Mikä on seksuaalisuuden ja seksin ero?

2. pala: kohtaaminen ja vastaaminen. Rohkeus pysähtyä asiakkaan seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten äärelle. Tietoisuus asiakkaan seksuaalioikeuksista. Halu etsiä tietoa asiakkaalle ymmärrettävässä muodossa.

3. pala: puheeksi ottaminen. Ajankohtaisen ja ymmärrettävän tiedon jakaminen asiakkaille. Esimerkkejä: asiakkaiden ihmissuhdetaitoryhmä, kokemustoimijan ohjaama työpaja seksuaalioikeuksista.

4. pala: passiivinen avustaminen. Vammaisen henkilön passiivinen avustaminen seksissä on ennen kaikkea puhetta: ohjausta ja neuvoja seksuaalisuuden toteuttamiseen. Lähtökohtana avoin ja arvostava puhe asiakkaan tarpeista, joihin hän tarvitsee avustamista. Keskustelulle ja toiminnalle tulee olla suostumus sekä avustettavalta että avustajalta. Esimerkkejä: seksin apuvälineiden hankkiminen ja huolto sekä niiden ojentaminen seksitilanteessa, vaatteiden riisuminen ja pukeminen.

5. pala: aktiivinen avustaminen. Avustamiseen tulee olla suostumus sekä avustettavalta että avustajalta. Pelisäännöt voidaan kirjata ylös turvallisuuden takaamiseksi. Esimerkkejä: liukuvoiteen lisääminen, käsien tai apuvälineiden asettelu oikeisiin paikkoihin tai asiakkaan liikuttelu seksin aikana.

Lue lisää: Cp-vammainen Aino: "Kaipaan sitä, että minut nähdään naisena"

Suosittelemme sinulle

Tehy
Julkaisupäivämäärä
7.4.2021
Tehy
Julkaisupäivämäärä
7.4.2021