”Kiitos kaikille. Huomenna nähdään aamupalalla tai viimeistään iltapäiväryhmässä. Ryhmän teemana ovat vanhat esineet. Kaivakaahan niitä esiin, että syntyy keskustelua”, kannustaa Sirpa.
Vielä muutama vuosi sitten Sirpa työskenteli sairaanhoitajana hoivakodissa Imatralla. Sitten hänen luki kiinnostavan sisäisen tiedotteen.
”Siinä kerrottiin, että Imatralla aukeaa uusi yksikkö, jonne etsitään ohjaajaa. Ajattelin heti, että tuo on minun paikkani.”
Samoin ajattelivat myös rekrytoijat.
”Koen työni tosi mielekkääksi. Pääsen toteuttamaan vahvuuksiani, kuten sosiaalisuutta ja kädentaitoja. Voin hyödyntää myös sairaanhoitajan ammattitaitoani. Rakastan vanhusten parissa työskentelemistä. Jokaisella ikäihmisellä on oma kiinnostava tarinansa.”
Imatralaissyntyisen Sirpan työuraan on mahtunut sekä hoitoalaa että it-alaa. Työskenneltyään ensin 14 vuotta kotisairaanhoidossa Espoossa hän siirtyi terveydenhuollon tietojärjestelmän asiantuntijaksi.
”Vuonna 2006 paluumuutin lasteni kanssa Imatralle. Työskennellessäni it-firman helpdeskissä aloin kaivata jotain ihmisläheisempää ja päätin palata hoitoalalle. Ryhdyin tekemään sijaisuuksia ikäihmisten hoivayksiköissä.”
Ja sitten Sirpan tielle tupsahti Immalan Loiste.
Ohjattu senioriasuminen on tarkoitettu ikäihmisille, jotka eivät vielä tarvitse palveluasumista, mutta joiden arkea leimaa esimerkiksi yksinäisyys. Tarkoituksena on ehkäistä toimintakyvyn heikentymistä tarjoamalla yhteisöllistä toimintaa, joka ylläpitää psyykkistä ja fyysistä kuntoa.
Helmikuussa 2019 ovensa avannut Immalan Loiste on Eksoten ohjatun senioriasumisen lippulaiva, johon on tultu tutustumaan jopa Japanista asti.
Asumisyksikön yhteyteen on integroitu kaupunginkirjaston toimipiste. Kirjaston asiakkaat voivat osallistua Immalan Loisteen tiettyihin toimintoihin, ja asukkailla on pääsy kirjastoon iltayhdeksään asti.
Immalan Loiste koostuu 42 vuokra-asunnosta, joista puolet on Eksoten senioriasuntoja ja toinen puoli kaupungin vuokra-asuntoja. Eksoten asuntoihin tullaan palvelutarpeen arvion kautta. Arvioinnin tekee ”selvitä, arvioi, sijoita” -toiminnasta vastaava SAS-toimisto.
Ohjaajan lisäksi muita työntekijöitä ei ole. Tarvittaessa asukas voi hankkia kotihoidon palveluja.
Sirpa on saanut vapaat kädet suunnitella Immalan Loisteen toimintaa.
”Olemme luoneet tämän asukkaiden kanssa. Minä rakennan puitteet ja yhdessä mietimme, millainen toiminta palvelisi heitä parhaiten. Pidän tilastoa siitä, millaista toimintaa toivotaan, ja toteutan suosittuja toiveita.”
Itsenäinen työskentely sopii Sirpalle.
”Kukaan ei vahdi selän takana. Minulla on mahtava esimies, joka luottaa minuun ja on tukenani. Vertaistukea saan muiden ohjatun senioriasumisen yksiköiden ohjaajilta. Jos jokin kiehuttaa, heille voi aina soittaa. Perjantaisin meillä on tapana purkaa kulunutta viikkoa.”
Toiminta on tarkoitettu kaikille, asuu sitten Eksoten senioriasunnossa tai kaupungin vuokra-asunnossa.
Päivät alkavat yhteisellä aamupalalla. Sirpa keittää aamupuuron ja kattaa sen kirjaston takaosassa olevaan tilaan. Aamiaisen yhteydessä pidetään usein sanomalehtikatsaus.
Iltapäivätoimintaan kuuluu levyraadin lisäksi muun muassa tuolijumppaa, aivojumppaa ja leivontaa. Sirpa on hankkinut myös kuntosalilaitteita, ja koronan helpotuttua hän jatkaa kuntopiiriä.
Aamupalan ja iltapäiväryhmän välissä tapahtuu monenlaista: Sirpa kuuntelee murheita, korjaa asunnon sälekaihtimen, tutkii asukkaan kasvoihin ilmestynyttä näppylää, auttaa täyttämään hoitotukihakemuksia.
”Suren sitä, että korona on kutistanut toimintaamme. Normaalioloissa meillä kävisivät läheisen päiväkodin lapset askartelemassa, seurakunnan kanttorit soittamassa ja Muistiluotsin ihmiset laulattamassa. Tekisimme teatteri- ja savusaunaretkiä. Nyt kaikki tämä on jäissä.”
Immalan Loisteen asukkaiden ikähaitari on 60 vuodesta 93 vuoteen. Eksoten vuokra-asunnoissa asuvat ovat iältään 73–93-vuotiaita.
Sirpa on nähnyt yhteisöllisyyden voiman. Puhumaton uusi tulokas alkaa avautua, ja huonokuntoinen voimaantuu niin, että pääsee omin avuin ylös lattialta.
”Moni vanhus kärsii yksinäisyydestä. Puoliso on kuollut, ystävät harvenneet, ja lapset ja lastenlapset muuttaneet kauas. Meidän asukkaamme ovat sanoneet, että tästä on tullut heille uusi koti ja kanssa-asukkaista kuin perheenjäseniä.”
Sirpa toivoo, että ohjattu senioriasuminen yleistyisi.
”Tarve raskaampaan asumismuotoon siirtyisi. Se olisi yhteiskunnallekin valtava säästö: meitä on tässä lähes 50 ihmistä, ja yksi työntekijä pystyy tuottamaan heille palvelun.”
Moni vanhus erakoituu asuntoonsa
"Meidän pitäisi arvostaa ikäihmisiä enemmän. Heidän kokemuksissaan ja tarinoissaan on kaikki elämän tuoma rikkaus, kaikki kerrostumat.
Ennen vanhaan vanhukset asuivat monen sukupolven perheissä hamaan loppuun saakka. He olivat osa perheyhteisöä ja heistä pidettiin huolta. Koen, että nyky-yhteiskunnassa vanhukset jätetään oman onnensa nojaan. Moni erakoituu asuntoonsa.
Heille annetaan kyllä ruokaa ja hygieniaa, mutta ei mahdollisuutta olla kontaktissa muihin ihmisiin. Kotihoidon työntekijä on monelle ainut ihmiskontakti päivän aikana.
Vanhusten määrä kasvaa. Miten turvaamme kaikille inhimillisen vanhuuden?
Tiedän, että emme voi palata menneisyyteen. Mutta yhteisöllisyyttä voimme vanhusten elämään tuoda, jos tahdomme. Esimerkiksi tällainen ohjattu senioriasuminen on yksi keino lievittää vanhusten yksinäisyyttä ja kohdata heidät tasavertaisina yksilöinä, ei hoidettavina kohteina.
Tietenkään kaikki eivät kärsi yksinäisyydestä. Mutta ne, jotka kärsivät, ansaitsevat parempaa.”
Teksti Tiina Suomalainen
Lue lisää:
Kysely Pohjois-Savossa: Vanhustyö palkitsevaa, mutta aliarvostettua
