Syksy 2007 oli hieno mutta raskas, muistelevat irtisanoutuneet tehyläiset

Kaipaan sitä yhdessä tekemisen meininkiä, sanoo Marja-Leena Torkki.

Kuvateksti
Joensuussa pantiin pataan työnantajan kirjeitä, joissa houkuteltiin joukkoirtisanoutuneita eroamaan Tehystä ja peloteltiin irtisanoutumisen seurauksilla. Kuva: Harri Mäenpää

 

Marja-Leena Torkki toivotti Anne-Marja Alasen tervetulleeksi asuntoautoon Taysin parkkipaikalla. Kuva: Kimmo Torkkeli

 

Päivämäärä 19.11. on piintynyt Marja-Leena Torkin mieleen. Joka vuosi siihen aikaan mieleen palaavat Tahdon asia -työtaistelun aikaiset tunnelmat. Aamulla jännitti, kun ei ollut tietoa, mennäänkö seuraavana päivänä töihin. Illasta jännitys muuttui voitonjuhliksi.

Tampereella Taysin parkkipaikalla oli kerätty nimiä joukkoirtisanoutumislistoille asuntoautossa.

– On vaikea kuvata sanoin niitä tunteita, kun puhuin ihmisiä tämän asian taakse. Autolla pohdittiin omaa elämäntilannetta ja uskallanko. Oli hienoa, miten ihmiset lähtivät radikaaliin keinoon mukaan, vaikka hoitajat ovat tunnollisia ja sitoutuneita työhönsä.

Marja-Leena oli työtaistelun aikaan ammattiosaston puheenjohtaja ja Tehyn valtuutettu. Työtaistelusta päällimmäisenä jäi mieleen vahva joukkovoiman tuntu.

– Sitä yhdessä tekemisen meininkiä kaipaan. Olotila oli mahtava.

Rovaniemeläinen Satu-Sirpa Koskinen oli syksyllä 2007 tuore ammattiosaston puheenjohtaja. Tuntui hyvältä, kun Lapin ammattiosastot lähettivät keskussairaalaan viikoittain pullaa ja tsemppiviestejä. Sairaalan aulaan perustettiin lähetyksiä varten pullanjakopiste.

Kun Satu-Sirpa luovutti työnantajalle joukkoirtisanoutuneiden nimilistan, vastuu tuntui raskaalta. Silloinen johtava ylilääkäri tuli häntä käytävällä vastaan, halasi ja sanoi: Kyllä me tästä selviämme.

– Se helpotti oloa. Asiat riitelivät, eivät ihmiset. Nukkumaan mennessä irtisanoutuneiden kasvot vilisivät silmissä, kun mietin, miten tässä käy.

Suurin osa kansasta oli työtaistelun takana, mutta muutakin viestiä tuli. Satu-Sirpa sai sairaalan neuvontaan paketin, jossa oli vauvan vaippa täynnä sitä itseään. Viestissä luki, että te tehyläiset olette itsekkäitä paskiaisia ja ansaitsette tämän. Silloin tuli itku.

– Se syksy oli raskas, mutta hieno osoitus tehyläisten yhteisestä tahtotilasta. Mitään en kadu. En pyydä anteeksi ja tekisin saman uudelleen.

 

Satu-Sirpa Koskinen kertoo, että olisi osannut kesken unienkin ladella, mitä Tehy neuvotteluissa tavoittelee. Kuva: Kaisa Sirén

 

Marja-Leenalla on syksystä muistona kääty, joka on tehty Tampereella järjestetyn kahlemarssin kahleista. Kahlemarssi järjestettiin niin sanotun pakkolain voimaantulon jälkeen. Tamperelaiset Tehyn valtuutetut saivat käädyn ehkä vähän lohdutukseksi – he eivät päässeet marssimaan valtuuston kokouksen vuoksi.

Kaikki joukkoirtisanoutumiseen osallistuneet saivat muistoksi Tahdon asia -korun. Se on Marja-Leenalla usein kaulassa.

– Se on minulle merkittävä. Olin Lahdessa teatterireissulla ja huomasin väliajalla viereisessä pöydässä porukan, jossa useammalla oli tämä koru. Siitä tunnisti heti, että he ovat meikäläisiä. Juttu lähti vilkkaasti liikkeelle.