Suomi järisi, kun tehyläiset taistelivat syksyllä 2007

Kymmenen vuotta sitten tähdet olivat Tehylle oikeassa asennossa. Maan taloudellinen tilanne oli hyvä. Eduskuntavaaleissa Sari Sairaanhoitaja seikkaili vaalimainoksissa ja sosiaali- ja terveydenhuolto oli yksi vaalien tärkeimmistä teemoista. Kokoomus lupaili hoitajille 500 euron palkankorotusta.

Tehyläiset olivat palkkakehitykseensä kypsiä ja valmiita toimimaan. Takana oli vankka kansan tuki.

Pitkien ja tuloksettomien neuvottelujen jälkeen aseeksi kaivettiin naftaliinista joukkoirtisanoutuminen. Sitä valtion sairaanhoitajat olivat käyttäneet menestyksellä jo vuonna 1955.

Lokakuussa 2007 vajaan viikon aikana joukkoirtisanoutumislistoille kertyi 12 800 nimeä. Operaatio pysyi hienosti salassa – tieto ei vuotanut mediaan. Niin sanotussa toisessa aallossa listoille nimensä kirjoitti 3 700 hoitajaa.

Joukkoirtisanoutumiset kohdistettiin yksiköihin, joissa oli tiheästi tehyläisiä. Esimerkiksi Lapin keskussairaalan teho-osastolla työskenteli tuohon aikaan 34 sairaanhoitajaa, mutta irtisanoutuneita oli 36, koska osa virkavapailla olevista halusi mukaan.

Tehy-illat ympäri maata vetivät väkeä ja yhteishenki oli vahva.

Kesken palkkaneuvottelujen eduskunta sääti potilasturvalain. Eduskunnan perustuslakivaliokunta katsoi, että potilasturvallisuus ajoi itsemääräämisoikeuden yli. Ensi kertaa Suomen lainsäädännössä irtisanoutumisesta tehtiin laitonta. Lakia kutsuttiin myös orjatyölaiksi.

Tehy näkyi ennennäkemättömällä tavalla julkisuudessa. Työtaistelusta valmistui myös Sopimus-niminen dokumenttielokuva.

Paineet olivat valtavat. Neuvottelutulos syntyi viime metreillä – joukkoirtisanoutuneiden viimeinen työpäivä olisi ollut maanantai 19. marraskuuta. Sopimus hyväksyttiin samana päivänä.