”Työ voi näyttää istuskelulta, mutta kierrokset voivat hypätä sekunnissa kympistä sataan”, kuvailee anestesiahoitaja

Marko Saarinen nauttii, kun tiimityö leikkaussalissa sujuu ja ihmishenki pelastuu.

Kuvateksti
Tahti vaihtelee. Anestesiahoitajan ensimmäinen tunti leikkaussalissa on vauhdikas, koska valmistelu vaatii tehokkuutta. ”Työtä voi verrata lentokoneeseen: nousu on jännittävä, mutta pilvien yläpuolella eli kirurgin aloittaessa tilanne tasoittuu. Toki

Anestesiahoitaja Marko Saarisen, 50, päivystyspuhelin on pysynyt tänä iltana toistaiseksi hiljaisena. Jos se alkaa soida, Markon pitää olla puolessa tunnissa valmiina työpaikallaan Oulun yliopistollisen sairaalan eli Oysin leikkaussalissa ottamassa potilas vastaan.

Päivystys on vapaaehtoista. Marko nauttii siitä, koska kokee sen kehittävän osaamistaan.

”Oli potilaan tilanne mikä tahansa, päivystäjän pitää se hanskata. Kyseessä on usein hätätilanne, vaikkapa äkillinen sydänkohtaus. Siinä, että saan olla mukana pelastamassa ihmishenkeä, on ihan oma viehätyksensä”, Marko kertoo.

Suurin osa Markon työstä on etukäteen suunniteltuja leikkauksia. Silloin työpäivä on näennäisesti rauhallisempi, vaikka se voikin saada hetkessä yllättävän käänteen. Tasaisesti edennyt leikkaus saattaa muuttua monen tunnin eloonjäämistaisteluksi vaikkapa yllättävän kirurgisen vuodon takia.

”Ulospäin anestesiahoitajan työ voi näyttää verkkaiselta istuskelulta ja monitorin katselulta, mutta koko ajan on mahdollista, että kierrokset hyppäävät sekunnissa kympistä sataan.”

Markon perustyöpäivä leikkaussalissa alkaa puoli kahdeksalta aamulla. Silloin hänellä on puolisen tuntia aikaa valmistautua tulevaan toimenpiteeseen. Tähän sisältyy muun muassa anestesiatyöaseman testaaminen sekä anestesialääkkeiden, kanylointien, nestehoidon ja intubaation valmistelu. Lisäksi Marko perehtyy toimenpiteen kannalta olennaisiin potilastietoihin ja muun muassa verensiirtovalmiuteen.

Potilas saapuu paikalle noin kello 8, jolloin Marko alkaa valmistella häntä anestesiainduktioon yhdessä anestesialääkärin ja kahden instrumenttihoitajan kanssa. Viimeistään yhdeksän aikoihin potilas on yleensä unten mailla.

Tämän jälkeen on vuorossa potilaan asennon laitto. Esimerkiksi lannerankaa operoitaessa tarvitaan vatsa-asento, joten potilas käännetään heti nukutuksen jälkeen vatsalleen. Neurokirurgian leikkaukset edellyttävät puolestaan pään kiinnittämistä tukevasti.

Potilaan pesujen, peittelyiden ja muiden tarvittavien valmistelujen jälkeen kirurgi saapuu leikkaussaliin ja aloittaa varsinaisen leikkauksen.

”Karrikoiden sanottuna minulla on kaksi tehtävää: pitää potilas hengissä ja mahdollistaa, että kirurgi voi tehdä toimenpiteen.”

Leikkauksen aikana Marko valvoo ja ylläpitää potilaan anestesiaa anestesialääkäreiden ohjeen mukaan. Ensisijainen tarkkailu kohdistuu potilaan hengityksen seurantaan, sillä suurin osa anestesiamenetelmistä aiheuttaa hengityslamaa.

Yhtä tärkeää on tarkkailla leikkauksen aikana potilaan hemodynamiikkaa. Myös unensyvyydestä, nestehoidosta, lihasrelaksaatiosta, lämpötaloudesta ja riittävästä diureesista huolehtiminen kuuluvat anestesiahoitajan perustehtäviin.

Leikkaukset ja niiden pituudet vaihtelevat. Käsileikkauksia mahtuu Markon päivään kolme tai neljä. Joskus taas koko työpäivä saattaa kulua yhdessä toimenpiteessä, jota tulee jatkamaan vielä toinen tiimi.

”Monipuolisuus ja vaihtelevuus ovat työn suola. Välillä on mukavaa keskittyä kunnolla yhteen potilaaseen, toisaalta potilaiden vaihtuessa päivä etenee reippaasti.”

Leikkausten aikana Marko nauttii siitä, että saa työskennellä yhdessä alan huipputaitajien kanssa. Hienoa on sekin, että työvälineet ovat leikkausaleissa viimeisen päälle.

Haastavinta Markon työssä ovat tilanteet, joissa tieto ei kulje. Joskus anestesialääkäriltä voi jäädä antamatta kunnon ohjeistus, toisinaan taas potilaan tiedot eivät kulje ensihoitoyksiköltä leikkaussaliin asti.

”Pahin painajaiseni on, jos ensihoito kurvaa suoraan sisään leikkaussalin ovesta ja toteaa: tässä potilas. Siitä tulee hetkeksi karmiva olo, joka kyllä rauhoittuu, kun tilanne saadaan hallintaan. Kaikki potilaasta saamani ennakkotieto helpottaa työtäni huomattavasti.”

Välillä Marko työskentelee myös heräämössä. Silloin potilaat ovat varsinkin alkuvaiheessa tokkurassa eivätkä aina ymmärrä, missä ovat. Näihin tilanteisiin liittyy myös väkivallan mahdollisuus: potilas voi havahtua hereille kovissa kivuissa, alkaa repiä letkuja ja mittalaitteita ja huitoa häntä hoitamassa olevia hoitajia.

Työhön liittyviä eettisiä kysymyksiä Marko pohtii toisinaan kollegoiden kanssa. Välillä mietityttää esimerkiksi potilaan itsemääräämisoikeus: onko oikein tuoda kivuliaaseen leikkaukseen hyvin iäkästä, haurasta ja esimerkiksi Alzheimeria sairastavaa potilasta, jolta puuttuu jo kokonaan ajan ja paikan taju?

”Silloin pohdin, olisiko potilas itse halunnut kyseiseen operaatioon. Kenen tahto lopulta toteutuu: potilaan, läheisen vai lääkärin? Näissä tilanteissa sitä miettii, seuraako leikkauksesta enemmän hyötyä vai kärsimystä.”

Marko on tehnyt nykyistä työtään kuusi vuotta. Ennen sairaanhoitajaopintoja hän oli aivan toisenlaisessa työssä, tuotepäällikkönä Nokialla älypuhelinprojekteissa.

Useiden rankkojen yt-neuvottelujen jälkeen Marko totesi: nyt riittää. Hän opiskeli irtisanomispaketin tuoman taloudellisen turvan avulla.

Anestesiapuolelle Marko päätyi, koska tykästyi siihen työharjoittelussa. Hänen mielestään ala sopii ihmiselle, joka on hyvä sietämään painetta ja jolla on hyvät sosiaaliset taidot.

”Tämä työ on vahvasti tiimityötä: viiden kuuden hengen porukalla tehdään tärkeitä leikkauksia alusta loppuun. Silloin on tärkeää tulla toimeen erilaisten persoonien kanssa, myös pitkän leikkauksen loppuvaiheessa jo vähän väsyneenä.”

 

Marko valvoo ja ylläpitää potilaan anestesiaa anestesialääkärin ohjeen mukaan.

 

Markon työviikko: Rutiinia ja yllätyksiä

Maanantai. Töitä klo 7–15.30, päivystys klo 15.30–7.30. Sydänsalipäivä. Potilaalla mahdollisesti lievä sydäninfarkti juuri ennen nukutusta ja toimenpiteen aloitusta. Kaikki sujuu normaalisti. Päivystysaikana ei tullut soittoa takaisin töihin.

Tiistai. Töitä klo 7.30–15.30. Plastiikkakirurgiaa. Kaksi toimenpidettä, joiden jälkeen tauolla tulee pikahälytys gastron hätäleikkaukseen. Sali hyvin nopeasti kuntoon, intubaatio hereillä täyden mahan takia. 10 pisteen suoritus koko leikkaussalitiimiltä. Kyseessä potilaan hengen pelastava leikkaus. Työpäivän jälkeen varsin uupunut olo.

Keskiviikko ja torstai vapaata.

Perjantai. Töitä klo 14–22. Sukkulavuoro. Sukkulahoitaja hoitaa keskusleikkausosaston ulkopuolisen anestesiatoiminnan päivystysaikana yhdessä anestesialääkärin kanssa. On ruokatorveen juuttunutta ruoanpalasta, haljennut kieli ja kiireellinen nielurisaleikkaus. Omat tauot jäävät vähiin.

Lauantai. Töitä klo 14–22. Sukkulavuoro. Heti töihin tullessa ilmoitus kopterikyydillä saapuvasta trombektomiapotilaasta, mutta potilaan vointi ehtii normalisoitua liuotushoidon aikana ja toimenpide perutaan. Loppuvuoro kiireapulaisena anestesiavalvonnassa.

Sunnuntai. Töitä klo 10–18. Traumavaihtaja. Reisiluun ydinnaulaus, spinaalipuudutus. Haavarevisio, yleisanestesia. Apuna kollegalle lapsipotilaan anestesiassa ja toimenpiteessä.

Teksti Rosanna Marila

Lue lisää:

Sovellusasiantuntija Hanna on myös röntgenhoitaja: "Toimin tulkkina kahden maailman välillä"