”Työvaihto tuo vaihtelua elämään, kasvattaa rohkeutta ja lisää itseluottamusta. Aina voi oppia uutta!” Tuula Sipola sanoo. Kuva: Pia Inberg

Työvaihto virkisti: Tuula tuli Helsinkiin ja Pauliina lähti Ouluun – ”Tuntui ihan lomalta”

Veripalvelun sairaanhoitajina työskentelevät Tuula Sipola, 50, ja Pauliina Mäkipää, 40, vaihtoivat kesällä kolmeksi viikoksi työpaikkojaan. Mitä työvaihdosta tarttui matkaan?

Tuula Sipola: ”Keksin, että olisi kivaa työskennellä vähän aikaa jossakin toisessa Veripalvelun toimipisteessä. Minun kun piti lähteä joka tapauksessa neljäksi viikoksi evakkoon oululaisesta rivitalo-asunnostani, sillä talosta oli löytynyt sokkelivaurio.

Esihenkilöni antoi vaihdolle siunauksensa ja laittoi kyselyn, haluaisiko joku tulla puolestaan Ouluun. Onnekseni Pauliina Helsingistä halusi.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Ensimmäinen työpäiväni Sanomatalossa jännitti kovasti, vaikka työ oli tuttua. Ympärillä oli iso kaupunki, isompi työpaikka, uudet työkaverit ja uudenlainen asiakaskunta.

Minut otettiin ihanasti vastaan ja solahdin nopeasti joukkoon. Suurin osa työkavereistani oli minua puolet nuorempia, mikä oli virkistävää. He pursusivat ideoita ja tekivät esimerkiksi TikTok-videoita Veripalvelun sometileille. Myös luovuttajat olivat nuorempia kuin Oulussa, ja ulkomaalaistaustaisia kävi paljon. Englannin puhuminen teki minulle hyvää.

Lapsenlapseni kyseli, montako vuotta mummu aikoo olla Helsingissä.

Olen intohimoinen liikkuja, joten otin Helsingin haltuun juosten, kävellen ja kaupunkipyörällä. Tuntui ihan lomalta, kun sai tutustua töiden jälkeen uusiin paikkoihin. Kävin esimerkiksi Seurasaaressa, Suomenlinnassa, Malminkartanon kuntoportailla ja Hietalahden kirpputorilla. Asuin Munkkiniemessä ja pyöräilin sieltä töihin keskustaan Sanomataloon.

Koen työni arvokkaaksi, sillä ilman Veripalvelua ja verenluovuttajia meillä ei olisi sairaaloissa verta. Verivalmisteita tarvitsee vuosittain 40 000 potilasta.

Perehdyttäjäni sanoi yli 10 vuotta sitten, että työ täytyy tehdä niin hyvin, että veripussin voisi antaa omalle lapselleen. Tänä vuonna näin melkein kävikin: kolme kuukautta liian varhain syntynyt lapsenlapseni sai punasoluja teholla Oulussa. Olen niin kiitollinen luovuttajille!

Rakastan mummoilua, ja vaihdoin aikana ehdin jo ikävöidä neljää lastenlastani. Yksi jo kyselikin, että montako vuotta mummu aikoo olla Helsingissä. Tuliaiset ostin heille Stockmannin leluosastolta.”

Nämä ideat Tuula toi Helsingistä Ouluun

  • Helsingissä ensiluovuttajille annettavat materiaalit käytiin läpi, kun tämä on pedillä luovuttamassa verta. Materiaaleissa esimerkiksi kerrotaan, kenelle luovuttajan verta voidaan antaa. Oulussa tiedot annetaan haastattelussa ennen luovutusta. Tuulan mielestä Helsingin tapa on parempi.
  • Verenluovuttajien kahvitilassa Helsingissä oli leipien tuoteselosteet kätevästi leipien vieressä.

Leppoisasti lähellä sukulaisia

Pauliina Mäkipää: ”Kun Tuula haki vaihtopaikkaa Helsingistä, kiinnostuin heti. Minä ja puolisoni olemme kotoisin Kemin seudulta, ja kolmen lapsemme molemmat mummolat ovat siellä.

Haistoin heti mahdollisuuden pitkään, ihanaan mummolajaksoon. Voisin olla viikot töissä Oulussa ja viikonloput lasten kanssa Kemissä. Siskontyttöni lupasi majoittaa minut Oulussa.

Työn puolesta vaihto oli helppoa, sillä laitteet ja ohjeet pysyivät samoina. Suurin ero oli se, että Oulun toimipiste käy pitämässä joukkoverenluovutuksia maanantaisin ja tiistaisin ympäri pohjoista Suomea aina Raahesta Kajaaniin ja Ylivieskasta Tornioon. Pohjoisin paikka on Rovaniemi.

Pitkät ajomatkat venyttivät työpäivät jopa 12-tuntisiksi. Ensin pystytimme luovutuksessa tarvittavat pedit, pöydät ja tarvikkeet, ja tilaisuuden päätyttyä purimme leirin.

Kahvia emme sentään keittäneet, sillä verenluovutus oli monessa paikassa seurakuntatalolla, jolle maksoimme tarjoilusta.

Tykkäsin työskennellä sekä joukkoverenluovutuksessa että toimistolla. Oli mukavaa kuulla ja puhua kotiseudun murretta. Oma murrekin ryöpsähti eloon, kun sain puhua ihan vappaasti. Helsingissä yritän puhua yleiskieltä.

Oli mukavaa kuulla ja puhua kotiseudun murretta.

Nautin täysin siemauksin ihanasta kesäkaupunki Oulusta. Aamuisin kävin jumppapirkkona salilla ennen töitä. Viiden kilometrin työmatkan kuljin pyörällä. Istuin iltaa ystävien kanssa, ja yhtenä iltana polkaisimme Yli-Kiiminkiin ja takaisin, yhteensä 50 kilometriä.

Siskontytön kanssa kävimme iltauinnilla Kuivasjärvellä. Ehdin poimia pakastimeen ämpärillisen mustikoitakin.

Pääkaupunkiseudulla on useita Veripalvelun toimipisteitä, ja työntekijät saattavat tehdä lyhyitä vaihtoja toiseen toimipisteeseen. Esimerkiksi Kivihaan esihenkilö saattaa soittaa, ehtiikö joku Sanomatalosta sinne päiväksi. Minä olin Espoon toimipisteessä puoli vuotta kierrossa.

Nyt olen Sanomatalon pisteen vastaava hoitaja: teen työvuorolistamme, huolehdin juoksevista asioista ja koordinoin pääkaupunkiseudun oppilaitosyhteistyötä. Vaihdon aikana jaoin useimmat tehtävistäni väliaikaisesti muille.

Maarianhaminassa Ahvenanmaalla on kolmesti vuodessa viiden päivän joukkoluovutus. Olin siellä kerran tehokkaassa ruotsin kielen kielikylvyssä.

Suosittelen työkiertoa jokaiselle vaihtelusta tykkäävälle. On mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä erilaisia käytäntöjä. Vaikka teemme samaa työtä, jokaisella hoitajalla on oma työskentelytyylinsä ja tapansa kohdata verenluovuttaja.”

Pauliinan vinkit Oulusta Helsinkiin

  • Vaikka työ on pääasiassa verenottoa, siihen kuuluu muitakin tehtäviä, kuten rekrytointisoittoja tiettyjen veriryhmien luovuttajille. Oulussa vastaava sairaanhoitaja merkitsi lisätehtävät työvuorolistaan päivittäin. Helsingissä lisätehtäviä tehdään asenteella ”se tekee, joka ehtii”. Pauliina piti Oulun tapaa parempana.
  • Sanomatalossa Helsingissä on mietitty pitkään tilojen muuttamista toimivammiksi ja helppokulkuisemmiksi. Pauliina tallensi Oulusta saamiaan ideoita muistiin kuvaamalla.
  • Oulussa oli tarratulostimen alla huopamatto vaimentamassa ääntä. ”Hankin sellaisen heti Sanomataloon, sillä luovuttajatkin ovat ihmetelleet tulostimen kovaa ääntä”, Pauliina kertoo.

Työvaihto Veripalvelussa

  • Työpisteenvaihto sai alkunsa Tuula Sipolan ideasta. Tuula kertoi vaihto­halustaan toimipisteensä esihenkilölle, joka laittoi asiasta kyselyn kollegoilleen.
  • Veripalvelussa on 500 työntekijää, ja heistä reilut 200 työskentelee verenluovutuksessa. Verenluovutuksen kiinteitä toimipisteitä on yhdeksällä paikkakunnalla: Espoossa, ­Turussa, Tampereella, ­Lahdessa, Jyväskylässä, Seinäjoella, Kuopiossa, Oulussa ja Helsingissä. Lisäksi Veripalvelussa on esimerkiksi verivalmisteiden tuotantoa, solutuotantoa sekä laboratorio- ja tutkimustoimintaa.
  • Kokemukset työpisteenvaihdosta ovat olleet hyviä. Lyhytaikainen vaihto ei vaadi suuria hallinnollisia muutoksia. Asumisestaan ja matkoistaan toiselle paikkakunnalle työntekijät vastaavat itse.

Teksti Reija Ypyä, kuvat Pia Inberg ja Pekka Fali

Mainos
Mainos