Aiemmin Päivi on työskennellyt SPR:n tehtävissä maailman kriisialueilla.
”Jos olen ollut valmis menemään ulkomaille auttamaan, miksi en voisi tehdä samaa kotimaassakin.”
Vaikka Päivi on tehnyt töitä niin maanjäristysalueella Haitissa kuin maailman suurimmalla, miljoonan ihmisen pakolaisleirillä Bangladeshissa, hän pitää pestiään SPR:n liikkuvassa terveysyksikössä raskaimpana keikkanaan. Suomalaisissa vastaanottokeskuksissa ihmisten hätä tulee hyvin lähelle.
”Pakolaiset ovat tulleet konkreettisesti tänne meidän maahamme, eivätkä he ole kaukaa”, Päivi pohtii.
”Vaikeinta on nähdä ihmisten hätä ja kohdata heidän huolensa Ukrainaan jääneistä sukulaisista ja ystävistä. Siinä pystyy auttamaan vain kuuntelemalla.”
Pakoon Harkovasta
Päivi tervehtii Kuusamon vastaanottokeskuksessa aamun ensimmäistä asiakasta Svetlana Maharenkoa iloisesti tämän omalla kielellä, mutta siihen Päivin ukrainan kielen taito loppuukin. Päivi laittaa puhelimen pöydälle ja kaiuttimen päälle. Linjan toisessa päässä tulkki kääntää keskustelun.
Svetlana on saapunut Suomeen Harkovasta, joka ehti olla venäläisten valloittamana helmikuusta syksyyn. Haastatteluhetkellä marraskuussa kaupungissa ovat taas Ukrainan joukot, mutta turvallista siellä ei ole. Harkovassa olevat ystävät kertovat räjähdyksistä, Svetlana sanoo.
Hän saapui Suomeen syyskuussa kuuden hengen ryhmässä poikansa, entisen aviomiehensä ja tämän äidin ja serkun kanssa. Kaikkeen Suomessa saamaansa apuun hän kertoo olevansa erittäin tyytyväinen. Asunto ja ruoka ovat hyviä.
”Olen toipunut siitä mitä on tapahtunut”, Svetlana vakuuttaa hymyillen.
”En pysty vielä ajattelemaan tilannetta, jossa voisin palata takaisin Ukrainaan. En ennen kuin kun sota on loppunut.”
Koulutusta ei ole kaikilla
Alkuterveystarkastuksessa käsitellään myös mielenterveyttä.
”Osa asiakkaista tulee aivan konfliktin ytimestä, ja he ovat olleet tosi hankalissa paikoissa. Psykososiaalista tukea tarvitaan paljon.”
Päivi kertoo huomanneensa, että viime keväänä ja kesänä asiat olivat vielä liian lähellä, jotta asiakkaat olisivat halunneet tai pystyneet puhumaan. Hän kuvailee tilannetta termillä ”survival mode”.
”Silloin tärkeintä oli jokapäiväisistä asioista selviytyminen ja lasten auttaminen. Nyt syksyllä he ovat huomanneet, että asioista pitää puhua, jotta niistä pääsee yli.”
Lapset ovat aina ihania. Vaikka yhteistä kieltä ei ole, aina löytyy jokin yhteys, leikin tai piirtämisen kautta.
Ulkomaan keikkojen kokemuksista on hyötyä myös kotimaan liikkuvan yksikön työssä.
”Suomessa on tottunut siihen, että kaikki ovat ainakin peruskoulutettuja. Maahanmuuttajia kohdatessa täytyy pitää mielessä, että koulutus ei ole itsestäänselvyys.”
Monet arkipäivän asiat pitää selittää pakolaisille alusta alkaen.
”Usein hoetaan, että maassa pitää toimia maan tavalla. Mutta maan tavalla ei voi toimia, jos kukaan ei kerro siitä.”
Asiakkaissa Päiviä hämmästyttää heidän myönteinen asenteensa.
”He ovat tulleet tosi hankalista paikoista, mutta suurin osa pystyy silti ajattelemaan tulevaisuuttaan positiivisesti. Lapset ovat aina ihania. Vaikka yhteistä kieltä ei ole, aina löytyy jokin yhteys, leikin tai piirtämisen kautta.”
Missä lääkäri?
Alkuterveystarkastuksessa tulijoille kerrotaan, mihin terveyspalveluihin he ovat oikeutettuja. Ukrainalaiset ovat Suomessa tilapäisen suojelun statuksella, joten heillä on oikeus samoihin terveydenhuollon palveluihin kuin Suomen kansalaisilla.
Suomen ja Ukrainan väliset erot terveydenhoidossa tulivat Päiville nopeasti selväksi, kun hän aloitti työt liikkuvassa yksikössä. Suomessa on suhteessa vähemmän lääkäreitä ja enemmän hoitajia kuin Ukrainassa. Meillä hoitajilla on myös enemmän vastuuta.
”Ukrainassa on totuttu käyttämään lääkärin palveluja paljon pienemmissä asioissa kuin meillä. Heille on ollut uutta, että lääkärin puheille ei pääse saman tien, jos vaiva ei vaadi akuuttia hoitoa.”
Päivi kertoo asiakkaiden ymmärtävän, kun heille selittää järjestelmämme. Myös erot lääkkeiden käytössä vaativat paljon selittämistä. Ukrainassa vaivaan kuin vaivaan tarjotaan herkästi pilleri, voide tai yrttejä, Päivi kuvailee.
”Asiakkaat ovat saattaneet tottua saamaan jotain tiettyä lääkettä. Minä taas tiedän, että Suomessa he eivät tule sitä saamaan. Kyllä he ymmärtävät, kun selitän asian.”
Lenkki pakkasessa
Päivi on kuullut myös kollegoidensa kertovan, että Ukrainan pakolaisia auttaessa hätä tulee eri lailla lähelle kuin kaukomaiden keikoilla. Omaa kuormittumista helpottavat keskustelut kollegoiden kanssa.
”Sitäkin on pitänyt opetella, että kun työpaikan oven painaa kiinni, työasiat jäävät taakse. Niitä ei pidä vatvoa enää kotona.”
Keikoilla ollessaan Päivi lähtee iltaisin ulos.
”Luonnossa saa nollattua pään. Parin tunnin lenkki pakkasessa auttaa.”
Työpäiväni: Terveystarkastuksia ja akuuttivastaanotto
KELLO 8 Päivään valmistautuminen: tutustun tulevien asiakkaiden tietoihin, teen tulkkivarauksia ja varmistan näiden puhelinnumerot, juon aamukahvit.
8.30 Isän ja lapsen alkuterveystarkastus.
10.15 Naisen alkuterveystarkastus.
11 Ruokatauko.
11.30 Alkuterveystarkastus: nelihenkinen perhe, johon kuuluu äiti, isä ja kaksi lasta.
13.30 Akuuttivastaanotto, johon vastaanottokeskuksen asiakkaat voivat tulla ilman ajanvarausta.
14.15 Kahvitauko.
14.30 Äidin ja lapsen alkuterveystarkastus.
15.45–16 Kirjaamista, päivä päättyy.
