Vastaanottokeskus on saanut huonekaluja, leluja ja vaatteita lahjoituksina. Kuvat: Lauri Rotko

Välitilassa – turvapaikkaa hakevan pitkä odotus

Suomen terveydenhuollon valmiutta testattiin, kun maahan saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Moni tulijoista odottaa yhä ratkaisua. Lahdessa on erityinen osasto mielenterveysongelmista kärsiville.

Kumpi on pahempi: se, että elämä on ollut turvatonta aina vai että yhtäkkiä tapahtuu iso romahdus? Sitä miettii välillä vastaava sairaanhoitaja Mari Heinänen.

Hän on tavannut turvapaikanhakijoita, joilla on kotimaassaan ollut hyvä lapsuus, perhe, firma ja työntekijöitä, arvostettu asema yhteisössä. Sitten koti on pommitettu, perhe hajonnut. Suomessa he kokevat, etteivät ole mitään. Pitää vain istua ja odottaa. Unta voivat häiritä muistot kidutuksesta.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Sitten on heitä, joiden koko elämä on ollut kaltoinkohtelua ja vasta täällä on ihmisiä, joihin voi luottaa.

Mari työskentelee Lahden Ahtialassa ainutlaatuisella osastolla. Tetussa eli tehostetun tuen osastolla hoidetaan vakavistakin mielenterveysongelmista kärsiviä turvapaikanhakijoita, joiden on hankala pärjätä tavallisessa vastaanottokeskuksessa.

Päivätoiminnan ohjaaja, lähihoitaja Tiia Kemppainen järjestelee jumppasalia. Edellisenä iltana on pidetty suosittu levyraati. Tiia suunnittelee ja vetää viikko-ohjelmat: venyttelyä, uintia, siivousta, keho ja mieli -jumppaa, ruuanlaittoa, kauppareissuja. Samalla hän seuraa asiakkaiden psyykkistä vointia – syövätkö he, käyvätkö suihkussa?

Välillä houkuttelu koulutunneille ja muuhun yhteiseen tekemiseen käy paremmin, välillä huonommin. Tarkoitus on vakauttaa arkea ja luoda päivärytmi, mutta myös antaa lääkehoidon ohella keinoja ahdistuksen hallintaan. Asiakkaat valmistavat itse ruokansa, mutta esimerkiksi masentuneen kanssa ateria voidaan tehdä yhdessä.

Edellisviikolla käytiin porukalla Helsingissä Oodi-kirjastossa. Lähteminen on aina vaikeata, mutta se palkitsee ja näkyy voinnissa.

– Ryhti parani, ilmeet olivat ihan erilaisia, Tiia kuvailee.

Tänään aamukymmeneltä porukasta noin puolet on yhteisessä aamuhetkessä. Joku vielä loikoilee sohvalla harmaan viltin alla. Osastopaikkoja on 20. Haastatteluhetkellä marraskuussa osastolla oli neljä naista ja kuusitoista miestä.

Tiia Kemppainen kertoo aamukokouksessa, mitä toimintaa on luvassa. Ensi mietitään, mikä kuukausi ja mikä viikonpäivä.

 

Kun Päivi Hietaa pyydettiin lokakuussa 2015 töihin Maahanmuuttovirasto Migriin, hän oli jo itsekin miettinyt, että se voisi olla hänen paikkansa. Suomeen saapui sinä syksynä turvapaikanhakijoita enemmän kuin koskaan ennen. Aikaisempiin vuosiin verrattuna määrä oli kymmenkertainen.

Päivi Hieta, entinen Muma, on erikoissairaanhoitaja, psykoterapeutti, terveystieteen maisteri ja kokenut kriisityöntekijä. Hän on ollut auttamassa hädässä olevia niin kotimaassa kuin ulkomailla – Jokelasta Kauhavalle ja Sri Lankasta Liberiaan, jos vain muutamia kohteita mainitaan. Hän on tottunut järjestämään tuhansille vettä, ruokaa ja suojaa.

– Karkeasti laskien kolmannes ihmisistä selviää ilman oireita, oli lähes mikä tahansa. Kolmannes alkaa oireilla myöhemmin traumaattisen kokemuksen vuoksi. Yksi kolmannes tarvitsee paljon hoitoa. Sama pätee kaikkialla. Tilastojen perusteella pystytään aika hyvin ennakoimaan, kuinka monella on esimerkiksi diabetes tai skitsofrenia. Se auttaa suunnittelussa. Toki kaikki pitää aluksi tarkastaa, hän sanoo.

Noina lokakuun viikkoina Suomeen tuli 4 000 turvapaikanhakijaa viikossa. Tilanne tasaantui entiselleen seuraavan vuoden syksyllä.

Maahanmuuttoviraston vastuulla on vastaanottokeskusten ohjaus, suunnittelu ja valvonta. Virasto seuraa turvapaikanhakijoiden terveydenhuollon toteutumista yhdessä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa. Hieta on terveystiimissä terveydenhuollosta vastaava ylitarkastaja.

Kun hän miettii neljän vuoden takaista syksyä ja sen jälkeistä aikaa, hänestä turvapaikanhakijoiden terveydenhuollossa on onnistuttu hyvin.

– EU-tasolla on tullut palautetta, että Suomi ja Ruotsi onnistuivat hyvin. Saimme kiitosta lainsäädännöstämme ja siitä, että valvomme laatua ja työn sisältöä.

Kiirettä piti: Tulijoita oli paljon, uusia keskuksia perustettiin, henkilökuntaa palkattiin eikä kaikkeen ollut valmiita toimintamalleja. Epidemioilta kuitenkin vältyttiin. Tuhkarokko- tai vesirokko­epidemia olisi ollut mahdollinen, koska ihmiset olivat matkanneet ahtaissa tiloissa ja hygienia kärsi. Tulijoille tehtiin napakasti alkutarkastukset ja tartuntatautiseulat, eikä esimerkiksi tuberkuloosi- tai hiv-tilastoihin tullut piikkiä.

Enkeleitä kaaoksen keskellä, kuvaa Tehyn järjestöasiantuntija Arja Tuomisoja vokkien eli vastaanottokeskusten hoitajia.

Hän kertoo, että useampi hoitaja otti vuosina 2015 ja 2016 yhteyttä ammattijärjestöön liiallisen työkuorman vuoksi. Vokeissa tehtiin ympäripyöreää päivää.

Sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat koordinoivat turvapaikanhakijoiden terveyspalveluja ja pitävät akuuttivastaanottoa. Yhden hoitajan vastuulla on noin 150 turvapaikanhakijaa. Jotkut Tehyyn yhteyttä ottaneet kokivat roolinsa terveyspalvelujen portinvartijana raskaaksi.

– Meille tuli myös viestiä, että jotkut sairaanhoitajat joutuivat tämän roolin vuoksi työnantajan epäasiallisen käytöksen kohteeksi ja siirtyivät lopulta alalta pois. Huoli potilaista ja resurssien vähyys uuvutti nämä portinvartijat, jotka pyrkivät toimimaan ammatillisesti ja vastuullisesti, Tuomisoja kertoo.

Sittemmin tilanne on rauhoittunut ja toimintaa on ehditty kehittää. Päivi Hieta sanoo, että nyt on päästy hyvään vauhtiin. On kehitetty Terttua ja Palomaa. Terttu-hankkeessa luotiin standardit alkuterveystarkastukselle. Palomassa taas on kehitetty pakolaisten mielenterveystyötä. Tänä vuonna painopisteenä ovat lapset ja perheet.

– Neljässä vuodessa olen oppinut paljon lakipykäliä. Tänä aikana on muun muassa määritelty, mitä tarkoittaa välttämätön hoito. Hoitajat vastaanottokeskuksista soittavat ja meilaavat minulle paljon. Kaikkea saa kysyä.

Kun turvapaikanhakijoiden määrä oli korkeimmillaan, vastaanottokeskuksissa työskenteli 334 sairaanhoitajaa ja terveydenhoitajaa. Tällä hetkellä heitä on noin sata. Ohjaajia, joista moni on lähihoitaja, on enemmän.

Uusi tilanne synnytti sairaanhoitajille ikään kuin uuden erikoisalan. Kun vokkeja on lopetettu, osa hoitajista on jo siirtynyt muihin töihin tai kuntien maahanmuuttopalveluihin. Nykyisistä työntekijöistä moni alkaa olla konkari.

Tetun Tiia Kemppainen oli aiemmin alaikäisten yksikössä. Lahden vastaanottokeskuksen ja Tetun johtaja, sairaanhoitaja Eija Rantanen oli perustamassa Lahden Hennalaan sairaanhoitajan klinikkaa ja on sen jälkeen työskennellyt useassa vokissa.

"Turvapaikanhakijat ovat numeroita tilastoissa, mutta me opimme tuntemaan heidät."

Mari Heinänen oli perustamassa Kärkölän vastaanottokeskusta ja siirtyi sieltä Tetuun.

– Vokki-työssä pitää kestää keskeneräisyyttä ja epävarmuutta. Kaikki eivät tässä työssä viihdy. Tilanne elää. Paikkoja suljetaan. Tiloja ei ole useinkaan suunniteltu tähän käyttöön. Asiakas on kohdattava inhimillisesti, vaikka ei pystyisikään juuri silloin auttamaan, jos vaikka vaiva ei ole akuutti, Mari toteaa.

Pienimmissä vastaanottokeskuksissa on vain yksi sairaanhoitaja ja yksi sosiaalityöntekijä. Isommissa voi olla kuusikin sairaanhoitajaa. Maahanmuuttovirasto on kilpailuttanut alkuterveystarkastukset, ja niistä vastaa pääkaupunkiseudulla Aava, Pohjanmaalla Mehiläinen ja muualla Suomessa Terveystalo.

Maahanmuuttovirasto kutsuu sairaanhoitajat koolle puolivuosittain ja antaa koulutusta täsmäaiheista. Viimeksi vok-hoitajien tapaamisen aiheena olivat muun muassa sukupuolitaudit. Kestoaiheita ovat mielenterveys ja oma jaksaminen.

Aikuiset turvapaikanhakijat ovat oikeutettuja kiireelliseen ja välttämättömään hoitoon, alaikäiset ja haavoittuvat ihmisryhmät kuten raskaana olevat ovat oikeutettuja samaan hoitoon kuin kuntalaiset. Alussa tässä oli puutteita. Varsinkaan neuvolapalveluja ja kouluterveydenhuoltoa eivät saaneet kaikki lapset. Poliorokotuksia ei annettu kaikissa kunnissa. Lapissa verinäyteseulojen otto kangerteli. Yksittäisten virkamiesten mielipiteet saattoivat sanella toimintatavat.

THL:n asiantuntijalääkärit ovat arvioineet turvapaikanhakijoiden terveyspalvelujen onnistumista. ”Suomea on aiemmin pidetty lasten oikeuksien mallimaana. Siksi on erityisen surullista, että kalleimman hinnan puutteellisesta valmiudesta saivat maksaa lapset”, he toteavat artikkelissaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön antamissa kuntainfoissa on ohjeistettu kuntia ja sairaanhoitopiirejä niiden vastuista.

– Ymmärrän, että kaikkialla ei tiedetty, mitä kunnan vastuulle kuuluu ja kuka maksaa. Kunnat saavat käyttämänsä rahat takaisin valtion budjetista. Kuntainfot paransivat tilannetta, Päivi Hieta sanoo.

Tuula Niskanen-Laakso oli pitkään haaveillut työstä ulkomailla. Vastaanottokeskuksessa hän on päässyt tekemään toivomaansa monikulttuurista työtä.

 

Vuosi sitten kolmessatoista vastaanottokeskuksessa aloitti kriisi- ja perhetyöntekijä. Yksi heistä on Lahden ja Lammin vokeissa työtä tekevä Tuula Niskanen-Laakso.

Tuula on huomannut, että tarvetta perhetyöhön on. Hän tapaa perheitä ja yh-äitejä, käy tukikeskusteluja ja antaa keinoja arjen hallintaan.

– Perheen nuorilla, 14–15-vuotiailla, on jo elämä täällä, kaverit ja koulu. Heillä nousee pelko, joutuuko perhe lähtemään. On myös 3–4-vuotiaita lapsia, joiden kielellinen kehitys on jäljessä, ja he eivät välttämättä puhu vielä mitään. Heidän kohdallaan selvitetään, mistä on kyse. Tuen perheitä myös erotilanteissa.

Epävarma tulevaisuus stressaa. Vanhemmat voivat kärsiä unettomuudesta ja ahdistuksesta. Lapset kantavat usein huolta vanhemmistaan.

– Nuoret perheet kokevat, että elämän paras aika menee odottaessa. Tuen myös akuutissa hädässä, kun tulee negatiivisia päätöksiä. Tämä on toivon luomista, mutta realismi mukana.

Miehen rooli on uudessa maassa murroksessa. Sukulaiset voivat olla kaukana, mutta he saattavat silti jaella neuvoja, jotka eivät aina toimi uudessa ympäristössä. Rajojen laittaminen lapsille voi olla vaikeaa stressaavassa elämäntilanteessa. Jotkut saattavat suojella lasta ja kertoa esimerkiksi, että perhe on täällä lomalla.

Lahden vastaanottokeskus ei ole enää niin sanottu laitosvokki: perheet asuvat tavallisissa asunnoissa. Parhaan käsityksen perheen tilanteesta Tuulan mielestä saa, kun käy kotikäynnillä. Yleensä tapaamisia on viidestä kahdeksaan. Joskus tapaamiset ovat jääneet yhteen kertaan, kun asiakas on toivonut, että Tuula pystyisi vaikuttamaan turvapaikan saantiin, ja pettynyt, kun tämä ei voikaan.

Tuula käyttää mielellään tulkkia, jottei väärinymmärryksiä syntyisi. Kätevä apu on puhelimen välityksellä toimiva tulkkauspalvelu.

Tuula on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Hän työskenteli pitkään muun muassa työterveyshoitajana. Hän oli perustamassa Tetua.

– Haaveilin pitkään työstä ulkomailla, mutta perheen takia se ei ollut mahdollista. Nyt olen päässyt tekemään toivomaani monikulttuurista työtä. Tässä on haastetta. Ihmisillä voi olla taustalla raskaita juttuja kuten kidutusta ja ihmiskauppaa. Luottamuksen ja turvallisen ilmapiirin luominen on tärkeätä. Aina se ei ole helppoa. Esimerkiksi mielenterveysongelmia usein hävetään ja salataan.

Tuula miettii uusia tapoja tehdä työtä - mielessä pyörii esimerkiksi perhekahvilan perustaminen.

Pitkä odotus kärjistää ongelmia. Moni tuntee avuttomuutta, jos kotimaahan jääneille perheenjäsenille tapahtuu pahaa. Mielenterveyteen ja itsetuhoisuuden tunnistamiseen on kiinnitetty vokeissa huomiota. Lahden Ahtialan tehostetun tuen yksikköön tulevista monilla on takana viiltelyä ja itsemurhayrityksiä.

Lahden yksikkö on perustettu Maahanmuuttoviraston aloitteesta, ja sitä ylläpitää Suomen Punainen Risti. Mielenterveysongelmissa auttavat myös Husin kulttuuripsykiatrian poliklinikka ja Mielenterveysseuran Sos-kriisikeskus.

Kesät ovat helpompia, syksyisin monen vointi huononee, sanoo vastaava hoitaja Mari Heinänen.

 

Tehostetun tuen osastolle Lahteen päätymiseen on monta syytä: masennus, ahdistus, traumaperäinen stressihäiriö, skitsofrenia, kehitysviivästymä. Jonkun verran on päihdeongelmista kärsiviä. Tulijat ovat vastaanottokeskuksista eri puolilta maata. Tänne tullaan vapaaehtoisesti, vokin sairaanhoitajan ohjaamina.

– Kesät ovat helpompia. Syksyisin monen vointi huononee. Talvella jono voi olla viikkoja, pahimmillaan muutaman kuukauden mittainen, Mari Heinänen kertoo.

Tetussa työskentelee kuusi sairaanhoitajaa ja kuusi ohjaajaa, joista suurin osa on koulutukseltaan lähihoitajia. Vahvuudessa on myös sosiaaliohjaaja ja puolikas sosiaalityöntekijä. Yövuorossa on turvallisuussyistä aina sairaanhoitaja, ohjaaja ja vartija. Psykiatri käy kerran viikossa.

– Arki ja haasteet tässä työpaikassa ovat erilaisia kuin muualla. Suomessa on paljon kärsimystä, mutta täällä kärsimyksen taso on toista. Elämän raadollisuus näkyy. Me emme voi antaa asiakkaille turvapaikkaa tai muuttaa heidän menneisyyttään, mutta voimme olla läsnä ja välittää. Sillä on iso merkitys. Tämä työ on vienyt mukanaan, Mari sanoo.

– Turvapaikanhakijat ovat numeroita maahanmuuttoviraston tilastoissa, mutta me opimme tuntemaan heidät. Meiltäkin on palautettu asiakkaita. Pitää kestää se, ettei sille voi mitään. Voi sanoa, että kaikissa vokeissa on asiakkaita, jotka voivat huonosti. Iso osa väestä on tullut jo vuoden 2015 lopussa. Meille on tullut ihmisiä hoitoon jopa suoraan rajalta.

Tänne Ahtialaan tullaan jaksolle. Joku voi viipyä vuodenkin, toinen kuukauden. Hoito voi antaa voimia pitkälle eteenpäin. Tetun yhteydessä on asunto, jossa voi harjoitella itsenäisempää elämää ennen lähtöä.

– Hyvät hetket kannattelevat. Jotkut tulevat jälkeenpäin käymään ja kertovat päässeensä vaikka opiskelemaan. Joskus terveisiä tulee videopuhelujen välityksellä.

Lääkärilehti 5/2018: Turvapaikanhakijoiden suuri määrä koetteli terveydenhuollon valmiutta.

Sirpa Rönkkömäki: Selvitys turvapaikanhakijoiden parisuhteiden ja vanhemmuuden haasteista sekä auttamisen mahdollisuuksista vastaanottokeskuksissa.

 

Karuja kohtaloita

40 %

turvapaikanhakijoista kertoo kokeneensa kidutusta.

33 %

on joutunut vangituksi tai kidnapatuksi.

37 %

on tullut huijatuksi tai pakotetuksi.

83 %

aikuisista on kokenut jonkin järkyttävän tapahtuman joko entisessä kotimaassaan tai turvapaikanhakumatkan aikana. Yleisimpiä ovat väkivalta ja sen näkeminen. Lähes puolet on saanut tapaturman tai väkivallan aiheuttaman fyysisen vamman.

40 %

aikuisista turvapaikanhakijoista kokee merkittäviä masennus- ja ahdistuneisuusoireita. Erilaiset muisti- ja keskittymisvaikeudet ovat tyypillisiä reaktioita kriisissä. Kognitiivisen toimintakyvyn vaikeudet ovat yleisiä erityisesti aikuisilla turvapaikanhakijoilla.

30 %

nuorista raportoi merkittäviä psykososiaalisia oireita.

Turvapaikanhakijoiden terveys ja hyvinvointi: Tutkimus Suomeen vuonna 2018 tulleista turvapaikanhakijoista. THL.

Mainos
Mainos