”Työkyky on moniulotteisempi asia kuin moni tulee ajatelleeksi. Ihminen voi olla täysin työkykyinen yhdellä osa-alueella, vaikka tarvitsisi tukea toisen osa-alueen vahvistamiseksi. Lisäksi eri työtehtävissä korostuvat erilaiset työn vaatimukset. Tämän tiedon valossa työtehtäviä voisi pyrkiä muokkaamaan tarpeen mukaan ja mahdollistaa työuran jatkuminen”, kertoo tutkimusprofessori Jari Hakanen.
Työkyvyn osa-alueista kognitiivinen, emotionaalinen ja osaamistyökyky vahvistuivat väestössä kesästä 2025. Fyysinen ja sosiaalinen työkyky säilyivät samalla tasolla.
Nuorempi ikä oli yhteydessä parempaan fyysiseen ja kognitiiviseen työkykyyn. Kognitiivisella työkyvyllä tarkoitetaan kykyä vastata työn vaatimuksiin, jotka liittyvät tiedonkäsittelyyn ja ajatteluun. Toisaalta nuorempi ikä oli yhteydessä heikompaan sosiaaliseen työkykyyn eli kykyyn vastata muiden kanssa työskentelyn ja epävirallisten vuorovaikutustilanteiden vaatimuksiin.
”Tulokset voivat heijastaa työuran alkuvaiheeseen liittyvää vähäisempää kokemusta. Ne voivat kertoa myös siitä, että nuoria työllistävillä toimialoilla ja tehtävissä on enemmän sosiaalisia vaatimuksia. Tulosta ei siis pidä tulkita vain nuorten yksilölliseksi ominaisuudeksi. Havainnot kuitenkin osoittavat, mihin työkyvyn osa-alueisiin nuorten tukemisessa ja työn kehittämisessä on syytä kiinnittää erityistä huomiota”, sanoo erikoistutkija Janne Kaltiainen.
Edelleen joka neljännellä työssäkäyvällä suomalaisella oli kohonnut riski työuupua tai todennäköinen työuupumus. Sekä työntekijöillä että esihenkilöillä työuupumusoireita esiintyi yleisemmin kuin aikana ennen koronapandemiaa.
Miten Suomi voi? -tutkimuksessa tarkasteltiin työn vaatimusten esiintyvyyttä ja yhteyttä työuupumukseen. Tavoitteena oli tunnistaa tekijöitä, jotka selittävät työuupumusoireilun esiintyvyyttä väestössä.
Keskeisessä roolissa näyttävät olevan erityisesti byrokratiavaatimukset ja rooliristiriidat.
Tutkija Jie Lin mukaan usein puhutaan työn määrästä, mutta se ei ole välttämättä ykkösriskitekijä.
”Suurempi merkitys näyttää olevan sillä, että kankeat toimintatavat, riittämättömät työvälineet, tiedon hidas kulku tai ristiriitaiset odotukset tuovat työhön tarpeeton kitkaa. Nämä viimeksi mainitut voivat myös lisätä kiireen kokemuksia ja vähentää aikaa siltä, minkä työntekijä kokee ydintyökseen.”
Byrokratiaa ja rooliristiriitoja voidaan työpaikoilla vähentää useilla keinoilla, jotka liittyvät työpaikan prosessien yksinkertaistamiseen ja yhteisen ymmärryksen vahvistamiseen. Siksi Li kannustaa määrittelemään ydintyön ja karsimaan yhdessä tehtäviä, jotka eivät tue tavoitteita.
”Sopikaa työyhteisössä, miten toimitaan ja mitä priorisoidaan, kun työn eri vaatimukset ovat ristiriidassa. Arvioikaa säännöllisesti esimerkiksi raportointikäytäntöjä, tiedonkeruuta ja prosesseja: mitä voidaan lopettaa, yksinkertaistaa tai tehdä harvemmin.”
Miten Suomi voi? -tutkimushanke tuottaa tietoa työhyvinvoinnin ja työolojen kehittymisestä suomalaisilla työntekijöillä. Tutkimuksen aineistot koostuvat työssäkäyvien 18–65-vuotiaiden suomalaisten kyselyvastauksista.
