Tutkimuksen osana on laadittu kliinisten asiantuntijoiden suositusten pohjalta 51 sairauden luokitus. Siinä on hyödynnetty Suomessa kerättäviä rekisteriaineistoja siten, että diagnoositieto on mahdollisimman kattavaa.
Rahoitusmalleja on kaikkiaan kolme: Terveydenhuollon mallissa on sairastavuuden lisäksi huomioitu alueen asukkaiden ikä, sukupuoli, työkyvyttömyys, tulot, koulutus, siviilisääty, pääasiallinen toiminta, yksinasuminen ja yhden vanhemman perheiden määrä.
Vanhustenhuollossa rahoitustarve lasketaan 18 sairauden perusteella. Suurimman painon saavat muistisairaudet. Muina tekijöinä ovat ikä, tulot, yksinasuminen ja toimeentulotuen asiakkuus. Sosiaalihuollossa rahoituksen tarve määritellään 13 sairauden lisäksi iän, tulojen, työkyvyttömyyden ja toimeentulotuen asiakkuuden perusteella.
Tuore raportti esittelee maakunnittaiset ja kunnittaiset suhteelliset sote-palvelujen tarvekertoimet. Ne kertovat, mikä on alueen asukkaiden palveluiden tarve suhteessa maan keskimääräiseen tasoon. Sairastavuudessa ja palvelujen tarpeessa on suuria eroja sekä maakunnittain että kunnittain.
Kunnista Sallassa, Rautavaarassa ja Vesannossa tarvekerroin oli yli 1,7. Nämä kunnat tarvitsevat sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta toisin sanoen yli 70 prosenttia enemmän asukasta kohti kuin kunnat keskimäärin. Pienin suhteellinen tarve on Kauniaisissa (tarvekerroin 0,66) ja Espoossa (0,70).
Maakunnittain vertailussa palvelutarve on suurinta Etelä-Savossa (tarvekeroin 1,25) ja pienintä Uudellamaalla (0,83).
Hallitusohjelman mukaan sote-uudistuksessa palvelujen järjestäminen siirtyy kunnilta itsehallinnollisille maakunnille, joiden rahoitus perustuu pääosin valtion rahoitukseen. Samalla sote-rahoitusjärjestelmää uudistetaan niin, että se perustuu tarvevakioituihin kriteereihin.
– Alueiden suhteelliseen tarpeeseen perustuva rahoitus auttaa turvaamaan kansalaisille yhtäläiset mahdollisuudet palveluihin eri puolilla maata, Häkkinen muistuttaa.
