Luvut käyvät ilmi Tilastokeskuksen selvityksestä.
Hyvinvointipalveluista hyötyvät melkein kaikki, sillä vain vajaat kolme prosenttia kotitalouksista ei käyttänyt niitä lainkaan. Yhteiskunnan palveluja käytetään suhteellisen tasaisesti eri tuloluokissa, joskin kaikkein varakkaimmat käyttävät niitä jonkin verran vähemmän kuin muut.
Hyvinvointipalvelujen ajatellaan tasaavan tuloeroja esimerkiksi siksi, että vähävaraiset sairastavat enemmän. Varallisuuden vaikutus näkyy silloin, kun käytettyjen hyvinvointipalvelujen arvo suhteutetaan kotitalouden muihin kulutusmenoihin.
Pienituloiselle palvelujen maksaminen kokonaan itse tarkoittaisi lähes kolmanneksen lisäystä kulutusmenoihin; varakkaimpien menot kasvaisivat 10 prosenttia. Keskimäärin menot lisääntyisivät noin 20 prosenttia, jos palvelut pitäisi maksaa kokonaan itse.
Palvelujen tuloja tasaava vaikutus liittyy osittain ihmisten elämäntilanteeseen. Esimerkiksi opiskelijataloudet kuuluvat tyypillisesti alimpiin tuloluokkiin, mutta opiskelijalle ilmainen koulutus nostaa niin kutsutut todelliset kulutusmenot huomattavasti korkeammiksi. Kulutusmenoihin on laskettu julkisten palvelujen kulutus mukaan.
Jos opiskelijan pitäisi maksaa opiskelunsa itse, se tarkoittaisi lähes 50 prosentin lisäystä kulutusmenoihin vuodessa.
Suomessa julkisten hyvinvointipalvelujen (koulutus, terveydenhoito, lasten varhaiskasvatus ja kunnalliset kotihoitopalvelut) järjestämiseen kuluu noin 40 prosenttia julkisista kulutusmenoista. Loput käytetään sosiaaliturvan rahoittamiseen, hallintoon ja kollektiivisiin palveluihin kuten vesi- ja jätehuoltoon, tiestöön, poliisiin, puolustusvoimiin ja pelastustoimeen.
