Hoitajien menojen yhteensovittaminen kolmen työvuoron kanssa on hoitotyön työpaikalla päivittäin ja ikuisesti jatkuva ihmispalapeli. Ergonomisesta työvuorosuunnittelusta huolimatta työvuorolistan kokoaminen on erityisesti hoitajapulassa haaste. Jokaikinen vapaapäivätoiveeni ei toteudu, vaikka tuttavani sitä kuinka vaatisi.
Toimistoaikoja tekevä voisi välillä itsekin joustaa työajoistaan. Ottaa vaikkapa tiistain ja keskiviikon vapaaksi. Lähteä viettämään kanssani villiä ravintolailtaa. Eikö niitä työvuoroja voisi vaihtaa jonkun kanssa?
Vuorotyötä tekevän pitäisi varmaan järjestää kaikki juhlansa arkipäivisin alkaen aamukymmeneltä. Erityisesti, kun arjen juhlapäivää seuraisi itsellä vapaapäivät. Sitten huokailla marttyyrimaisesti kutsusta kieltäytyvälle, että sinä et sitten tänäkään vuonna pääse tulemaan.
Miltei jokainen hoitaja inhoaa työvuorolistassaan vaikkapa niin sanottuja ykkösvapaita. Se tarkoittaa, että työpäiväputkien väliin jää vain yksi vapaapäivä. Päivä kuluu usein palautumiseen ja seuraavaan työvuoroon valmistautumiseen. Vaikka minulla on vapaapäivä, niin en välttämättä jaksa tehdä silloin mitään ylimääräistä. En, vaikka kaveri kuinka mukaansa houkuttelisi.
Olen kuullut senkin, että aina sinä vaan nukkuisit. Se ei pidä paikkaansa. Vuorotyötä tekevänä sairaanhoitajana nukun vain eri rytmissä kommentin heittäneen kanssa. Hänkin nukkuu sillä aikaa, kun paahdan hoitotyötä yövuoroissa. Onpa outoa.
Vuorotyö vaikuttaa eittämättä elämääni ja vapaa-aikaani. Paras lähtökohta ihmissuhteelle kanssani ei ole seuraava parkaisu. Ei voi olla totta, taas sinä olet töissä.
Yhteisen vapaa-ajan viettäminen ei voi olla yksipuolisen sanelun tulos. Se vaatii meiltä molemmilta ymmärrystä ja kykyä joustaa. Kiitos siis sinulle, joka koetat käsittää välillä kaoottiselta vaikuttavaa vuorotyöläisen arkea.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
