Kuva: Canva

5 asiaa, jotka olisin halunnut tietää hoitotyöstä etukäteen

Tällä viikolla mietin jostain syystä elämääni ennen hoitotyötä. Mitä olisin halunnut tietää hoitotyöstä etukäteen? Siis jo ennen hoitotyön koulutusohjelman tai ensimmäisen sairaanhoitajan pestin aloittamista.

Tämä on varma merkki keski-ikäisyydestä, virnuilin itselleni. Epäilen vahvasti, ettei kukaan halua lukea vuosikymmeniä hoitotyössä marinoidun sairaanhoitajan muisteloita. Silläkin uhalla tässä ovat ne 5 asiaa, jotka olisin halunnut tietää hoitotyöstä etukäteen.

 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

1. Sairaanhoitajan ekstratyöt

Olisin halunnut tietää, ettei pelkkä hoitotyön tekeminen riitä työelämässä. Ekstratöinä tulisin muun muassa laittamaan ruokaa ja pyykkäämään sekä toimimaan sihteerinä, vartijana ja talonmiehenä. Minulle siirtyisi muiden ammattialojen töitä tehtäväsiirtoina ilman koulutusta tai aina edes perehdytystä. Tämän vuoksi en aina ehtisi keskittyä siihen, mihin minut on koulutettu ja palkattu. Silti painaisin työpäivät läpi ja opettelisin kaiken tarvittavan, koska en voisi jättää potilastani pulaan.

2. Hoitotyön koskettavuus

Olisin halunnut tietää, miten syvästi hoitotyö vaikuttaa minuun. Miten kiirevuorojen jälkeen nukahtaisin joskus kotona istuvaltaan ruokapöydän ääreen. Miten mahtavaa olisi kuulla potilaan kiitokset hyvästä hoidosta. Miten käsiin kuihtuvan potilaan tuskan voisi tuntea kipuna sielussaan saakka. Olisin opetellut ajoissa ylipursuavan ilon ja haavoittavan sijaistraumatisoitumisen käsittelyä sisimmässäni. En olisi arvannut, että rakastuisin päätä pahkaa mielenterveyden hoitotyöhön, siitä kirjoittamiseen ja sen opettamiseen.

3. Oma hyvinvointi

Olisinpa tiennyt, mitä hädän ja avuntarpeen jatkuva kohtaaminen vaatisi. Olisin tutustunut omiin mieleni säröihini tarkemmin. Valmistautunut paremmin avuttomuuden tunteiden kohtaamiseen yhdessä potilaiden kanssa. Opetellut sanomaan ei, kun en enää jaksa piirunkaan vertaa enempää. Pitänyt heti tiukemmin kiinni periaatteestani, jonka mukaan ensin on voitava itse hyvin, jotta voi hoitaa muita. Huolehtinut paljon napakammin palautumisajoista, tauoista sekä jokaisen potilaan ja hoitajan asiallisesta kohtelusta.

4. Aivotyön merkitys

Olisin treenannut muistia, muistisääntöjä ja priorisointia, jos olisin tiennyt, miten paljon sairaanhoitajan päivään mahtuu muistettava asioita. Olisin harjoitellut isoihin kokonaisuuksiin ja pienen pieninkiin yksityiskohtiin keskittymistä kiireessä, melussa ja navigoiden pitkin isojen sairaaloiden käytäviä. Tekemään tehokkaita hoidon priorisointilistoja järkevine perusteluineen nopeasti muuttuvissa hoitotyön tilanteissa, vieläpä ristiriitaisin tiedoin. Pohtinut, miten tunnekuorma, osaaminen, vastuut, turvallisuusuhat, hoitovirheet, hankalat työajat ja vapaa-aika vaikuttavat vaativan aivotyön sujumiseen.

5. Hoitotyöstä nauttiminen

Olisin halunnut tietää yksityiskohtaisemmin, miten paljon hyvää ja palkitsevaa hoitajan työssä on. En kuunnella jatkuvaa kyseenalaistamista, miksi valitsin niin raskaan ja huonosti palkatun työn. Olisin halunnut tietää, miten paljon hoitotyöstä voi nauttia. Työn sujumisesta, unohtumattomista hoitajakollegoista, potilaista ja mustasta huumorista. Siitä, että juuri kiireessä ja kriittisessäkin hoitotyön tilanteessa pingottaminen ei auta. Miten rennosti työn voi hoitaa, vaikka olisikin vastuussa ihmishengistä.

Tässä olivat ne 5 asiaa, jotka olisin halunnut tietää hoitotyöstä etukäteen. Mitä sinä lisäisit listaan?

Lue myös: ”Hoitajien kiire on keksitty juttu”

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Leena kuva

Liippasit kohdassa 2. asiaa, jonka olisin halunnut tietää etukäteen: en nimittäin osannut aavistaakaan, miten ihania, hauskoja, kiitollisia, liikuttavia ja mukavia kohtaamani ihmiset suurimmaksi osaksi ovat, miten hienoja keskusteluja tulen käymään ja miten koskettavia kiitoksia tulen saamaan. Aivan huippua.

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Olet ihan oikeassa. Mainitsemastasi asiasta voisi kirjoittaa vaikka romaanin. :)

Käyttäjän Susa kuva

Olisin myös halunnut tietää ymmärtää (nuori kun olin), millä tasolla hoitotyössä ollaan päättäjien arvoasteikolla. Ihmisten ja asiakkaiden arvostuksen kyllä tunsi sydämessään jo opiskeluharjoitteluissa, mutta yhtään en ymmärtänyt, miten iso merkitys tulevaisuudessa on myös päättäjien näkemyksellä. Ehkä olisin valinnut toisin, nyt näin 20v jälkeen kun ajattelee. Harmi.

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Kurja kuulla. Kieltämättä välillä tulee ihmeteltyä käytännön hoitotyön näkökulmasta kenestä puhutaan, kun hoitajille pidetään juhlapuheita. Kummastelen kuilua käytännön työolosuhteiden ja puheiden välissä. 

Käyttäjän Jenni kuva

Miten hienosti taas Jan kirjoititkaan! Jäit positiivisesti mieleen jo pitäessäsi luentoa meille Laurealaisille tovi sitten.

En millään olisi opintoja aloittaessani tajunnut, mille tuntuu kuolemansairaan kyyneleet ja kommunikaattorilta tuleva sana ’kiitos’, kun olet hoitanut potilaan, vaikka oma kroppa huutaa hoosiannaa ja kiire painaa päälle. Tai kun saat sekavan ja raivoavan potilaan rauhoittumaan. Tai saat tyytymättömän ja valitavan potilaan hoidettua niin, että seuraavan kerran tavatessa hän hymyilee ja kysyy ’olethan minun iltahoitaja?’

Peruspalkan pienuus suhteutettuna vastuuseen on tullut yllärinä, katsoin aiemmin vain kokonaisansiomäärää, enkä tajunnut että päästäksesi millekään järkevälle tasolle, on se pois sosiaalisesta elämästä.

Myös omaisten perustyytymättömyys on yllättänyt.

Alanvaihdon alkushokin jälkeen taidan tykätä tästä hommasta, ainakin näin keikkalaisena.

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Kiva kuulla, että olet tykännyt luennoista. Toivottavasti kykenin välittämään edes jotain käytännön työelämästä opiskelijoille. :)

Tuo läheisten ja omaisten tyytymättömyys on tosiaan ihan oma osa-alueensa, joka pitää hanskata. Mitä kapeammiksi resurssit käyvät ja hoitojonot kasvavat, sitä enemmän yleistyy tietty ajatus. Täytyy olla tiukkana, jotta saa haluamaansa palvelua. Valitettavasti se tulee esiin yhä useammin törkeänä käytöksenä hoitajaa kohtaan. Siinä olisi jokaisella hoitajalle huutavalle ja häntä uhkailevalle pysähtymisen paikka. Ainakaan itse en ole tullut yhteenkään työvuoroon hidastellakseni tahallaan, vahingoittaakseni tahallaan potilastani tai saadakseni olla tarkoituksella ilkeä haavoittuvassa asemassa olevaa ihmistä kohtaan.

Käyttäjän Tarja Lotti kuva

Jos olisin ymmärtänyt tämän työntuoman kierouden ja katkeruuden nuorena tyttönä olisin jättänyt pääsykokeet väliin.Tässä ammatissa elää jo itsekin sairausperäisesti odottaen sitä mahdollista saavutettua viimeistä työpäivää.

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Kurja kuulla.

Käyttäjän Liisa kuva

Olin alalla 37vuotta ja jäin eläkkeelle ihan raatona. Rankka on työ, ja aina syyllinen jos omaisilta ja johdolta kysytään miksi aina pitää syyllistää vaikeita hoidettavia kun riittää

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Hyviä ja ansaittuja eläkepäiviä! :)

Käyttäjän Kyllästynyt lähihoitaja kuva

Kaikkialla nostetaan ylös sh sitä tätä. Mites lh joka tekee myös hoitotyötä. Vai onko hoitotyö vain sitä että on sh!? Hoitotyössä työskentelee asiakas ja potilas töissä muitankin kuin sairaanhoitajia. Lähihoitajat, perushoitajat, avustajat, hoiva-avustajat, fyssarit. Kaikkialla kohutaan hoitajista ja tarkoitetaan sairaanhoitajia ei puhuta muista mitään. Ihan on yhtä samaa työtä ja samaa palkkaa. Kotihoidossa myös lh tekee paljon sh töitä.

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Harmi, jos kokemuksesi on tuollainen. Kirjoitan tätä blogia sairaanhoitajan näkökulmasta, mutta otan toki kantaa koko hoitoalaa koskeviin asioihin. Itse en ole koulutukseltani lähihoitaja, joten kokisin omakohtaisesti siitä näkökulmasta kirjoittamisen lukijoideni pettämiseksi ja huijaamiseksi. 

Lähihoitajista löytyy varmasti bloggaajia, somevaikuttajia ja haastattelujen antajia mediaan. Kannustan myös sinua nostamaan paremmin esille erityisesti lähihoitajien, perushoitajien jne. koskevia asioita vanhassa ja uudessa mediassa. Niin minäkin aikanaan aloitin.

Käyttäjän Kaisa Jaakkonen kuva

Omasta mielestäni parhautta on ollut se yhteisöllisyys ja yhteen hitsautuminen. Kun tehdään töitä ja ei edes tarvita sanoja. Ja samoin kun yhdessä nauretaan ihan hysteerisenä ja seuraavassa hetkessä on jo itku herkässä. Meillä saa hoitaja itkeä. Onneksi. Olen kuullut myös toista.
Myös uusia työkavereita tulee ja heitä yritän ohjata mahdollisimman paljon. He ovat tärkeitä eikä vain rasite kiireessä. Onneksi tajusin itse hoitaa oman kyllästymisenija väsymiseni työhöni lähtemällä kiertämään. Nyt yli viisi vuotta myöhemmin näen asiat toisin. Ei työpaikka ole edelleenkään paratiisi mutta ei huonoinkaan paikka. Tämän yritän sanoa muillekin alati valittaville, että käy muuallakin. Maailma muuttuu ja niin myös oman työpaikan arki. Mikään ei ole niin raskasta kun jatkuvasti kuunnella valitusta ja kitinää.
On päiviä jotka vaihtaisin pois, mutta en ole katunut valintaani. Jopa 30v myöhemmin minut otettiin takaisin työyhteisöön josta lähdin. Ja en ole ollut aina harmoniassa pomojen kanssa. Työmotivaatio on ennallaan vaikkakin kyseenalaistan jatkuvat yli- ja lisäyöt. Palkkakin voisi olla parempi.

Käyttäjän QueedoBok kuva

Mainos
Mainos