5 merkkiä: työpaikan vaihto edessä

Kuvateksti
Kuva: Pexels

Välillä kahvihuoneesta alkaa kuulua hoitajan huokailua ja marmatusta. Valittaja ei sanojensa mukaan jaksaisi tehdä päivääkään töitä työpaikallaan. Hän tykkää kyllä kovasti hoitotyöstä, mutta jokin on alkanut mättää. Se jokin voi olla haasteita tarjoamaton erikoisala, samat tylsät rutiinihoitohommat, työpaikan ilmapiiri tai uteliaisuus tehdä jotain uutta.

Ei hätää. Sosiaali- ja terveysalalla riittää hoitoalan töitä laidasta laitaan. Sopivalla tutkinnolla voi työskennellä leikkurista psykiatriaan ja kouluterveydenhuollosta maanpuolustukseen. Hoitajia tarvitaan kaikkialla siellä, missä ihmisiä on. Erilaisia ja mielenkiintoisia hoitoalan työpaikkoja löytyy, kun niitä aktiivisesti hakee.

Seuravana viisi merkkiä, jotka kertovat usein työpaikan vaihdon, toiseen sosiaali- ja terveysalan työpaikkaan, olevan edessä.

 

1. Kärsit boreoutista

Monet ovat kuulleet burnoutista eli loppuunpalamisesta, mutta eivät boreoutista eli loppuun tylsistymisestä. Silloin hoitotyö ei omalla työpaikalla tarjoa enää uutta. Työ on puuduttavaa, liian simppeliä ja omat kyvyt tuntuvat menevän työtä tehdessä hukkaan. Työpaikan vaihto pyörii jatkuvasti mielessä, koska tylsistyminen aiheuttaa väsymystä työpaikassa tehtäviä työtehtäviä kohtaan. Omasta työstä lähtöä kannattaa aina harkita tarkkaan, mutta toisella hoitotyön erikoisalalla ruoho voi olla vihreämpää.

 

2. Huono työilmapiiri

Työpaikan huonon ilmapiirin haistaa yleensä heti eteisessä. Se näkyy pienistä merkeistä. Siitä, ettei töihin tullessa aina tervehditä ja joka nurkan takana muutama ihminen levittelee ilkeitä juoruja muista. Tai siitä, ettei yhteen hiileen puhaltamista ole ja työpaikalle on pesiytynyt kiusaamisen kulttuuri. Huonon työilmapiirin vuoksi kannattaa vaihtaa työpistettä. Korkealuokkainen hoitotyö on jo itsessään vaativa laji. Sitä ei tarvitse tehdä henkisesti rääkättynä.

 

3. Uudelle stoppi

Hoitotyö uudistuu jatkuvasti ja hoitaja kasvaa ammatissaan jokaisena työpäivänä. Osa työpaikoista on jämähtänyt paikoilleen ja niissä tehdään vain pakolliset uudistukset. Niissä suhtaudutaan nihkeästi ammatilliseen kehittymiseen, kuten kouluttautumiseen, mentorointiin tai työkiertoon. Jos kaikelle uudelle on tullut työpaikalla stoppi - ja hoitotyöntekijällä on palava halu kehittyä - kannattaa vaihtaa työyhteisöön, jossa hoitotyötä tutkitaan ja kehitetään aktiivisesti.

 

4. Hoitotyön tuunaus

Työpaikka, jossa työohjeet tulevat ikään kuin ylhäältä annettuina ja armeijamaisella kurilla höystettynä voi tuntua turvalliselta. Osaa hoitajista sellainen meno turruttaa. Tuunaamista on joustavuus huomioida työpaikalla hoitajien erilaiset kyvyt ja mieltymykset ja pienet hoitotyön arkea helpottavat asiat kaikille reilulla tavalla. Ei ole vaikea ennustaa, että hoitotyön tuunaaja vaihtaa jähmeästä työpaikkakulttuurista pian toiseen työpaikkaan.

 

5. Huono palkka

Osaa hoitotyöntekijöistä ärsyttää jo pelkkä käteen jäävän palkan ajatteleminen. Asiasta kannattaa keskustella ensin esimiehen kanssa. Miettiä, onko mahdollista saada henkilökohtaisiä lisiä tai vuorotyössä enemmän viikonloppu-, yö- ja pyhätöitä. Jollei ole, on ehkä tullut aika vaihtaa toiseen työpaikkaan ja hakeutua lisäksi vaikkapa eri työpaikkojen ja henkilöstörekrytointifirmojen keikkalistoille. Kouluttautuminen on yksi tie edetä uralla esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnollisiin tehtäviin, yksityisyrittäjäksi, asiantuntijaksi tai freelanceriksi. Näissä tehtävissä voi olla mahdollisuus parempiin ansioihin ja omaan työhön vaikuttamiseen. Monelle onnistunut ratkaisu on ollut myös lähtö hoitotyöntekijäksi maahan, jossa palkka ja etenemismahdollisuudet ovat kotimaista tasoa parempia.

Lue myös: 6 hyvän työkaverin merkkiä.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.