Ensihoitajalle kiitoksen sijaan nyrkistä

Kuvittele tilanne. On rauhallinen kevätaamu. Hätänumeroon on soittanut henkilö, joka on huolissaan läheisensä yleisvoinnista. Lähdet ensihoitajana rauhallisin mielin soittajan kotiin, koska tehtävänannossa ei ole mitään tavallisesta poikkeavaa. Ovelle päästyäsi vastassa on selvin päin oleva keski-ikäinen mies käsiaseen kanssa. Paetessasi henkesi kaupalla pois tilanteesta, mies lähtee juoksemaan ase kädessä perääsi. Tapaus ei ole kuvitteellinen. Sen kertoi omakohtaisena kokemuksena aamun Huomenta Suomen lähetyksessä ensihoitaja Mika Länsisalo.

Joka kolmas hoitaja on kokenut työssään väkivaltaa. Ensihoitajista 90 prosenttia on kokenut uhkaavia väkivaltatilanteita, joka neljäs suoraa väkivaltaa. Ensihoitajat saavat osakseen muun muassa seksuaalista häirintää, aggressiivista huutelua, potkuja, hiuksista retuuttamista, hoitotilanteesta poistumisen estämistä ja uhkailua. Ambulanssia kohti on heitetty pulloja, osa ensihoitajista on lukinnut itsensä turvaan autoon ja toiset paenneet autosta ulos hoidettavan yllyttyä väkivaltaiseksi.

Valitettavasti väkivaltatarinoita on tuhansia. Tuoreimmat jokainen voi katsoa Twitterissä leviävästä Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja HUS Hyvinkään akuutti/ensihoidon videosta. Sen nimi on Joka päivä ja viesti on selvä, älä tee pahaa auttajalle. Sitä katsoessa jää miettimään tarvitaanko somemyrskyyn ensihoitajien turvallisuuden puolesta kuolonuhreja, ennen kuin lisääntyvä väkivalta ensihoitajia kohtaan otetaan vakavasti?

Ensihoitajan hakkaamisen syy jää usein arvoitukseksi. Joskus mukana on alkoholia ja huumausaineita, mutta ei suinkaan aina. Potilas ei ole välttämättä tyytyväinen ensihoitajien tekemään terveydentilan arvioon ja hän päättää ratkaista asian väkivaltaisesti. Väkivallan tekijä saattaa potilaan lisäksi olla paikallaolija, läheinen tai omainen.

On aivan selvää, ettei kenenkään ensihoitajan tai muun hoitajan kuulu kokea työssään väkivaltaa. Mitä asialle tulee sitten tehdä? Huomenta Suomen lähetyksessä Ministeri Saarikko suhtautui asiaan vakavasti ja peräsi monipuolisia toimia väkivallan kitkemiseksi. Hänen mielestään hyvästä hoitotyöstä tulisi saada kiitosta, ei nyrkkiä silmään. Ratkaisuna hän näki lisäkoulutuksen ja väkivaltatilanteiden tarkemman raportoinnin.

Samassa Huomenta Suomen lähetyksessä esiintyi Tehyn Puheenjohtaja Millariikka Rytkönen. Hänen mukaansa fakta on, että väkivaltatilanteita on liikaa. Siksi meidän on käytävä keskustelu myös siitä, mitä väkivallan uhrille tapahtuu. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen on ankarasti rangaistua, mutta ensihoitajan lyömisestä selviää muutamalla päiväsakolla. Rytkösen mukaan väkivallan tekijälle langetettava rangaistus ensihoitajan väkivaltaisesta vastustamisesta on saatava poliisin kanssa samalle tasolle. Myös väkivallan uhrille maksettavien korvausten on noustava. Saarikon mukaan taas rikoslain muuttaminen kuuluu oikeusministeriön alaisuuteen.

Kysymys kuuluu, miksi ensihoitajat eivät varustaudu jokaiseen tehtävään rynnäkkövarusteissa ja aseistettuna. Vastaus on selvä. Auttamaan tulevan ensihoitajan tehtävä ei ole kantaa asetta, kuten pippurisumutetta. Jos ensihoitajiin kohdistuu väkivallan uhkaa, he pyytävät virka-apua poliisilta. Sitä paitsi, aseistettu ensihoitaja todennäköisesti lisäisi potilaan väkivaltakäyttäytymistä.

Ja mitä siitä seuraisi? Ensin ensihoitaja käyttäisi asetta potilasta kohtaan ja sitten hoitaisi aseen käytöstä mahdollisesti koituneet vammat kuntoon, huuhtelisi silmät tai tikkaisi aiheuttamansa haavat kiinni? Meidän tulisi käynnistää väkevä yhteiskunnallinen keskustelu siitä, ettei virkavaltaan kuuluvaa ensihoitajaa tai muuta hoitohenkilökuntaa kuulu missään tilanteessa uhkailla tai vahingoittaa.

Ne ovat väärässä, joiden mielestä asia on vain ensihoitajien ja muun hoitohenkilökunnan alanvalintakysymys. Hoitotyöhön ei tule koskaan kuulua väkivaltaa tai sen uhkaa. Meillä on jo riittävästi pulaa osaavasta hoitohenkilökunnasta ja työtehtävissä tapaturman saaneita ja surmattuja hoitajia. Jokainen uhri on liikaa, joka ei palaa hoitotyöstä työpäivän jälkeen ehjänä kotiin.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.