Kun ihminen sairastaa morfeaa tai systeemistä skleroosia, kollageenin määrän lisääntyminen elimistössä kovettaa kudoksia. Kollageeni on kehon tärkeä rakenneproteiini.
Morfeassa iho kovettuu paikallisesti. Systeeminen skleroosi puolestaan on koko elimistön sairaus, jossa oireita ja löydöksiä voi olla ihon lisäksi myös sisäelimissä.
Aiemmin tauteja kutsuttiin yhteisellä nimityksellä ”skleroderma”. Yhteistä nimitystä pidetään nykyään harhaanjohtavana, koska se vie ajatukset vain ihon sairauteen. Skleroderma-nimi tulee kreikan kielen sanoista ”skleros” (kova) ja ”derma” (iho).
Molemmat taudit kuuluvat harvinaisiin autoimmuunisairauksiin. Sairastumisia todetaan vuosittain vain muutamia sataa tuhatta ihmistä kohden. Autoimmuunisairaudessa elimistön immuunijärjestelmä reagoi epätavallisesti omia soluja vastaan.
”Molemmat ovat tulehduksellisia sairauksia, joiden taustalla voi olla perinnöllisiä ja ympäristöstä johtuvia syitä. Perinnöllisyyteen vaikuttaa todennäköisesti useampi geeni. Ympäristötekijöistä varsinkin kvartsipöly ja monet virukset voivat altistaa systeemiselle skleroosille”, sanoo reumatologi Saara Kortelainen Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.
Lapsen morfea voi parantua
Morfea diagnosoidaan ihomuutosten perusteella. Diagnoosin varmistamiseksi ihosta otetaan usein koepala. Alkuvaiheessa ihomuutosalueen ympärillä on usein punainen tai violetti reunus, joka merkitsee tulehdusta.
Taudin myöhemmässä vaiheessa ihoalue muuttuu valkoihoisilla potilailla ensin ruskeaksi ja sitten valkoiseksi.Muilla kuin valkoihoisilla potilailla ihomuutos voi muistuttaa mustelmaa ennen valkoiseksi muuttumista.
Morfea saattaa oireilla myös pään alueella ja ulottua silmään. Sairaus voi ilmetä myös nivelissä. Se voi esiintyä myös nauhamaisena kovettumana käsivarressa, sääressä tai keskivartalossa. Kovettuma saattaa jatkua ihonalaisiin kudoksiin, kuten lihaksiin ja luuhun.
Morfea puhkeaa yleensä joko lapsena tai keski-iässä. Sairaus on naisilla 4–6 kertaa yleisempi kuin miehillä.
”Morfea ei etene systeemiseksi skleroosiksi, ja tautien samanaikainen esiintyminen on harvinaista”, Saara Kortelainen sanoo.
Morfeaa hoidetaan muun muassa vahvoilla kortisonivoiteilla, takrolimuusivoiteella ja valohoidolla, joskus sisäisilläkin lääkkeillä.
Hoidon tarkoituksena on sammuttaa tulehdus mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kun tulehdus on parantunut, elimistö pystyy käsittelemään osan muodostuneesta sidekudoksesta, jolloin iho jälleen pehmenee. Jopa paksuuntunut iho voi pehmetä, jolloin näkyviin jäävät vain ihon värimuutokset.
Fysioterapia on tärkeää erityisesti lasten morfean hoidossa. Jos iho kiristyy nivelen kohdalla, niveltä venyttelemällä sekä ihonalaista sidekudosta hieromalla voidaan huolehtia siitä, ettei nivel pääse jäykistymään. Jos oireet ilmenevät sääressä, ilman fysioterapiaa seurauksena voi olla pituusero jalkojen välillä.
”Lapsen morfea voi parantua, mikä johtuu siitä, että lapsen elimistö uudistuu toisin kuin aikuisen.”
Elinikäinen koko kehon sairaus
Systeeminen skleroosi alkaa yleensä sormien ja varpaiden verenkiertohäiriöillä. Oireita voivat olla arat, turvonneet tai pöhöttyneet sormet, Raynaud’n ilmiö eli valkosormisuus, haavaumat sormenpäissä sekä refluksi ja närästys.
Sairauteen liittyvät tyypilliset vasta-aineet näkyvät verikokeissa. Joillakin potilailla on muutoksia sydämessä, munuaisissa ja keuhkoissa.
Systeeminen skleroosi puhkeaa useimmiten 30–50-vuotiaana. Sekin on naisilla yleisempi kuin miehillä. Suomalaisessa tutkimusaineistossa sairaus puhkesi useimmiten 50 täyttäneillä. Systeeminen skleroosi on elinikäinen sairaus.
Systeeminen skleroosi voi pahimmillaan olla hengenvaarallinen, mutta lievät muodot ovat yleisempiä kuin vakavat.
”Ajoissa aloitettu, oikea hoito voi lievittää taudin kulkua, ja potilaan elämä voi olla hyvää”, Saara Kortelainen sanoo.
Systeemistä skleroosia sairastavien on syytä olla sisätautilääkärin seurannassa, jotta muutokset sisäelimissä havaitaan ajoissa. Suomen reumatologisen yhdistyksen ohjeet yhtenäistävät hoitoa valtakunnallisesti.
Lääkehoito räätälöidään potilaskohtaisesti sen mukaan, miten tauti ilmenee. Useimmiten tarvitaan autoimmuunitulehdusta rauhoittavaa lääkitystä.
”Lääkkeettömistä hoidoista tärkeitä ovat tupakoinnin lopettaminen ja käsien pitäminen lämpimänä. Lämpöhansikkaat ovat usein hyödylliset.”
Uusia hoitomuotoja tutkitaan parhaillaan, ja tehokkaampia hoitoja löydettäneen tulevaisuudessa.
Lähteinä käytetty: Terveyskirjasto, Reumatologinen yhdistys, Reumaliitto sekä Systeeminen skleroosi ja Morfea ry.
