Kuva: Unsplash

Hätähuuto sairaanhoitajilta. Kuuleeko kukaan?

Odotin jännittyneenä Sairaanhoitajaliiton tuoreimman kyselyn tuloksia. Sillä selvitettiin, mitkä asiat laskevat tai lisäävät hoitotyön mielekkyyttä. Liki 3 000 sairaanhoitajaa vastasi kyselyyn. Tulokset luettuani olen entistä huolestuneempi sairaanhoitajien työssä jaksamisesta.

Reilusti yli puolet vastaajista kokee jatkuvien organisaatiouudistusten ja ylimmän johdon linjausten vähentävän työn mielekkyyttä. Vuosikymmeniä säästö- ja kehitystyötalkoihin osallistuneista sairaanhoitajista enemmistö suhtautuu siis kielteisesti jatkuvaan uudistusaallokkoon. Veikkaanpa, että epävarmuus sote-uudistuksesta kiristää pinnaa entistä kireämmäksi.

Kaksi kolmesta sairaanhoitajasta arvioi työssä jaksamisensa huonoksi tai olevansa ajoittain kuormittunut. Neljäsosa asioi työterveyshuollossa tai harkitsi sitä työssä jaksamiseen liittyvien ongelmien vuoksi. Tulokset ovat hälyttäviä, koska tehokkuus on mennyt yli inhimillisen sietorajan, kuten olen pitkään alan tuntevana ammattilaisena sanonut. Samaa kertovat monet tutkimukset, kuten vuoden 2016 Kunta10-tutkimus, jossa lähes puolet sairaan- ja terveydenhoitajista kertoi työmääränsä lisääntyneen yli sietokyvyn.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Vastaajista vain puolen mielestä työpaikoilla arvostetaan hoitotyötä. Samalla 67 prosenttia ilmoitti, ettei henkilöstöä ole enää riittävästi ja lähes puolet, ettei sijaisia saa palkata. Enemmistö oli sitä mieltä, ettei sijaisia ollut muutenkaan riittävästi saatavilla tai sijaisten osaaminen ei vastannut työyksikön tarvetta. Viesti kertoo karua kieltä sairaanhoitajien arjesta.

Vastaukset ovat hätähuuto sairaanhoitajilta, mutta kuuleeko sitä kukaan? Hoitotyö on aina ollut raskas ala, mutta nyt siitä on tullut monen kollegan mielestä sietämätöntä. Hoitotyötä tehdään suurella sydämellä, mutta epäinhimillinen työtahti alkaa olla monelle liikaa. Siksi suojakäsineet ovat jäänet monelta viime vuosina naulaan ja ovi on käynyt - ulospäin.

Eräässä haastattelussa toimittaja kysyi minulta juuri näistä asioista. Vastasin suurin piirtein, kuten tämä uusin kysely osoittaa. Hän ihmetteli, eikö oman alan haukkuminen laske hoitotyön houkuttelevuutta ja arvostusta. Nuoret valitsevat toisen alan. Vastasin, että valehdellako pitäisi. Enkä suinkaan hauku hoitotyötä tai hoitajia, päinvastoin. Uravalinta on hieno ja mielenkiintoinen, mutta työolosuhteet ja työstä saatu korvaus vaativat välitöntä korjausta.

Ennustan, että osa hoitajista, esimiehistä ja työnantajista ryntää kyselyn tulokset luettuaan kertomaan, kuinka heidän työpaikallaan voidaan vähenevistä resursseista huolimatta hyvin. Mielelläni kuulen nämä uutiset. Uskon toki, että sairaanhoitajille on olemassa työpaikkoja, joissa jaksetaan ja maksetaan ihan hyvin. Hyvä niin. Tällaisia viestejä vaan on viime vuosina kuulunut aiempaa vähemmän.

Sosiaali- ja terveysalan ylimitoitetut säästöt ja alimitoitettu budjetti kääntyvät paitsi hoitajia, myös potilaita vastaan, jos hoidettavien vointi heikkenee hoidon laadun laskettua. Loppuun ajetut hoitajat tuskin kykenevät toteuttamaan korkeatasoista hoitotyötä. Siksi kysely kyselyn jälkeen tulokset ovat yhä raadollisempaa luettavaa. Jos jopa neljäsosa sairaanhoitajista asioi työstä uupuneina viimeisenä oljenkortena työterveyshuollossa tai harkitsee sitä, heistä on kovaa vauhtia tulossa itsekin potilaita. Kuka hoitaa jatkossa potilaat ja heidän hoitajansa kuntoon?

Lue myös: Sairaanhoitajan näkymätön työ.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä

 

Kommentit

Käyttäjän Hoitaja x kuva

Tahti alkaa todellakin olla kamala. Kuinka moni omainen saati pedissä makaava vanhus (entisiä sotaveteraaneja, suomen rakentajia) haluaa tietää vanhustenpalveluissa että tänäkään aamuna ei saa kunnollista aamupesua, pääse tällä viikolla suihkuun, pääsee ehkä tai ei istumaan ja syömään, pääsenkö vessaan apua tarvittaessa vai joudunko tekemään jälleen tarpeeni vaippaan.... tämä on sitä vanhustenhuollon arkea. Kokoajan mietitään mitä voidaan jättää tekemättä, jätetäänkö omat tauot pitämättä että ihminen saisi ihmisen arvoisen kohtelun. Vaikka kuinka opetellaan ajatusta siitä ettei hyvää hoitoa en ole tarjota, ei Ole olemassa kiirettä vaan paljon työtä on vaan todettava että ihmisarvoinen hoito suomen maassa on kohta kaukana hyvästä hoidosta eikä kuntien buumi palveluiden yksityistämisessä aikanaan palveluita paranna. Rakastan työtäni mutta kauanko ?
Käyttäjän Väsynyt kuva

Esimiestyössä olevat kollegani ovat samaa mieltäni että työstä on tullut niin haastavaa että useampi meistä pohtii alan vaihtoa. Rekrystä on tullut päätehtävä. Koeajalla irtaudutaan nopeammin työstä vaikka miten koettaisi työtä kehittää työhyvinvoinnin näkökulmasta. Jatkuva perehdytys syö voimia. Työn haasteet kuten kirjaaminen oikeusnäkökulmasta on noussut tärkeimmäksi tehtäväksi. Koulutus on heikentynyt että työpaikoilla perehdytetään työelämän pelisääntöjä joka kummastuttaa kovasti. Koulutamme kovasti itseämme mutta työkuorma on muuttunut sietämättömäksi. Monen yöunet ovat häiriintyneet jatkuvasta stressistä. Uupuminen alalla on kasvanut hurjasti!
Käyttäjän Sini kuva

Tehokkuus on tosiaan viety yli sietorajan ja talous on ainoa arvo, joka huomiodaan päätöksenteossa. Henkilöstön arvostus ja työhyvinvointi huomioidaan vain juhlapuheissa ja aivan varmasti tosiaan johtoporras ryntää jälleen kerran kertomaan kuinka hyvin meillä kaikki on ja henkilökunta voi hyvin. Tosiasiassa monella on jalka oven raossa ja alan vaihto mielessä. Minä en jaksa enää kuunnella sitä poliittista pulinaa johdolta ja olen itsekin jo saanut tarpeekseni eli jalka on oven raossa. Heti kun saan töitä toiselta alalta, niin ovi käy iloisesti.
Käyttäjän Sivustakatsoja kuva

Tosiasia on, että niin kauan kun hoitajat suostuvat tekemään töitä noissa oloissa, joita mimäkin olen käynyt eripaikoissa katsomassa, niin kauan ne olot joko pysyy samana tai huononee. On kamalaa nähdä ja ymmärtää niitä loppuun ajettuja hoitajia, joista suurin osa on joutunut auojautumaan välinpitämöttömyydellä. Syystä, että olosuhteet ja resurssit ovat sellaiset, että mitenkään et pysty tekemään aina edes välttämätöntä. On vain inhimillistä, että joutuu vain henkisesti nostamaan kädet ylös ja tekemään vain sen minkä voi ja siksi ainaisen omantunnon soimatessa rakentmaan välinpitämättömyyden panssarin. Enkä todellkaan sano että nämä olisivat huonoja hoitajia. Mutta tyhmiä kylläkin. Alla on niin huutava pula työntekijöistä, että jos edes puolet näistä hoitajista tiukasti rvottaisivat itsensä oikealle tasolle työnantajien silmissä SUOSTUEN vain arvoiseensa työpaikkaain niin olisi niiden räikeimpien ostajen aöettva miettimään kuinka puljuansa pyörittää ilman työntekijöitä. MYÖS valituksia voi tehdä esim valviiraan. Tosisiahan on ettei monikaan laitos pyöri edes laillisin resurssein. Rällätvalla niiden olis pkko kohentaa työntekijöiden ja sitäkautta myös asiakkaiden oloja.
Käyttäjän Päivi Hannula kuva

Kuinka kauan tätä jaksetaan hoitotyössä? Miksi emme me hoitajat ja sairaanhoitajat pysty vaatimaan parempia työoloja-aikoja-palkkaa ja lisää työvoimaa työvuoroihin?
Käyttäjän Hoitaja kuva

Valmistuin 2000 ja sain vakinaisen työpaikan melko pian. Ajattelin sen olevan urani eläkkeelle saakka. 18 vuotta jaksoin ja sitten sanoin itseni irti. Vaihdan alaa aivan johonkin muuhun. Hoitotyöstä on tullut karmea työnantaja.
Käyttäjän Sari kuva

4 vuotta sitten alanvaihtajana valmistuin sairaanhoitajaksi. Kehuja on tullut kuinka hoidan työni hyvin, parhaat palautteet asiakkailta. Kuitenkin kiire aiheuttaa etten kykene antamaan asiakkaille heidän vaatimaa aikaa, joka puolestaan johtaa siihen että koen itseni riittämättömäksi. Tämän vuoksi irtisanoudun ja lähden vuoden vaihteen jälkeen opiskelemaan jälleen uutta alaa. Lisäksi sain varoituksen kun kieltäydyin vuosi sitten influenssa rokotteesta heikon tehon vuoksi. Näiden muutaman vuoden aikana on mm.vähennetty lomapäiviä, lomarahaa ja työkavereita vastapainoksi olen saanut lisää hoidettavia vuoroon, koko ajan uusia sijaisia perehdytettäväksi sekä pakon ottaa influenssa rokote. En tule suosittelemaan hoitoalaa nuorille, kehoitan kiertämään kuin ruttoa. Sairaanhoitajilla ei Suomessa ole mitään arvoa, rakennusiivooja ystäväni tienaa enemmän kuin minä eikä hänellä ole edes kiireisiä työpäiviä saati vuorotyötä. Toivon etten itse joudu ikinä hoidettavaksi, hoitolaitokselle en rahojani halua lahjoittaa. Mieluummin menen vaikka vankilaan, sielläkin inhimillisemmät olot kuin palvelutaloissa.
Käyttäjän Totta kuva

Unohdit mainita työajan lisääntymisen, palkkaahan kk liksalla olevat eivät saa yhtään enempää. Ja yleiskorotus, minulla nousi 0,15€/h palkka, mutta nousi myös mikälie tellitlellit niin vähempi jää käteen kuin ennen korotusta.
Käyttäjän tubis kuva

Sairaanhoitaja on orja kuka tekee kaikki työt mitä pitää:siivous,ruokailu,lääkkeet,hoitotyö yms....Työtehtäviä on niin paljon ,palkka on 0 ;pitää jaksaa ilman taukoja,Wc;ssä käyntiä olla aina saatavilla.Ottaa haukut,valitukset vastaan ,kuinka huonosti hoidetaan potilaat.Tärkeä on myös täyttää tilastot ,rafaella yms..Sote,abotti ;toivottavasti pääsen muihin hommiin ennen sitä.
Käyttäjän Eijaksaenää kuva

Meiltä vietiin nyt viimeeksi arkipyhävapaat, tai siis saadaanhan toki tunnit työajan vähennyksinä, puoli tuntia tai tunti kerrallaan. Hyödyttää työnantajaa varmasti suuresti, työntekijää ei oikeastaan lainkaan, ainakin minä olisin kaivannut pari ylimääräistä vapaata näiden alati muuttuvien työvuorojen sekaan, aikaa olla perheen kanssa.
Käyttäjän Entinen hoitaja kuva

Niin totta joka sana. Itse en enää jaksanut hoitotyötä ja luin.aivan toisen ammatin. Olen tyytyväinen. Palkka pysyi samana ja työajat inhimilliset. Nukun yöni paremmin ja voin kaiken kaikkiaan paremmin. Hoitotyötä tein 17 vuotta.
Käyttäjän Kollega kolmonen kuva

Tällä alalla saa ihmisiä laittaa aivan mahdottomiin tilanteisiin, he selviytyvät koska ON PAKKO ja sen jälkeen johto myhäilee ja hymisee, että tiukalta näytti mutta sujuihan se kuitenkin. Hyvää työtä. Jatketaan samaan malliin. Hymiö perään. Kukaan ei ota vastuuta loppuun poltetuista yksilöistä ja savuavista työyhteisöistä, silmät suljetaan seurauksilta ja sama meno jatkuu. Onko vikaa silloin organisaatiossa, hallintotavassa, kulttuurissa vai johtajuudessa?
Käyttäjän Kypsä kuva

Itse olen harkinnut toiseen maahan muuttoa pitkään, ja nyt alan olla niin kypsä, että ensi vuoden aikana pakkaan laukkuni ja lähden. Riittää tämä jatkuva työolojen kiristäminen, kiire ja kehnontuvat työolot. Onko järkeä rikkoa itseään työn takia? Esimiehet hymistelevät, kun epäkohdista mainitsee. "Onhan sitä ennenkin vajaalla menty ja ihan hyvin pärjätty."
Mainos
Mainos