Hätähuuto sairaanhoitajilta. Kuuleeko kukaan?

Kuvateksti
Kuva: Unsplash

Odotin jännittyneenä Sairaanhoitajaliiton tuoreimman kyselyn tuloksia. Sillä selvitettiin, mitkä asiat laskevat tai lisäävät hoitotyön mielekkyyttä. Liki 3 000 sairaanhoitajaa vastasi kyselyyn. Tulokset luettuani olen entistä huolestuneempi sairaanhoitajien työssä jaksamisesta.

Reilusti yli puolet vastaajista kokee jatkuvien organisaatiouudistusten ja ylimmän johdon linjausten vähentävän työn mielekkyyttä. Vuosikymmeniä säästö- ja kehitystyötalkoihin osallistuneista sairaanhoitajista enemmistö suhtautuu siis kielteisesti jatkuvaan uudistusaallokkoon. Veikkaanpa, että epävarmuus sote-uudistuksesta kiristää pinnaa entistä kireämmäksi.

Kaksi kolmesta sairaanhoitajasta arvioi työssä jaksamisensa huonoksi tai olevansa ajoittain kuormittunut. Neljäsosa asioi työterveyshuollossa tai harkitsi sitä työssä jaksamiseen liittyvien ongelmien vuoksi. Tulokset ovat hälyttäviä, koska tehokkuus on mennyt yli inhimillisen sietorajan, kuten olen pitkään alan tuntevana ammattilaisena sanonut. Samaa kertovat monet tutkimukset, kuten vuoden 2016 Kunta10-tutkimus, jossa lähes puolet sairaan- ja terveydenhoitajista kertoi työmääränsä lisääntyneen yli sietokyvyn.

Vastaajista vain puolen mielestä työpaikoilla arvostetaan hoitotyötä. Samalla 67 prosenttia ilmoitti, ettei henkilöstöä ole enää riittävästi ja lähes puolet, ettei sijaisia saa palkata. Enemmistö oli sitä mieltä, ettei sijaisia ollut muutenkaan riittävästi saatavilla tai sijaisten osaaminen ei vastannut työyksikön tarvetta. Viesti kertoo karua kieltä sairaanhoitajien arjesta.

Vastaukset ovat hätähuuto sairaanhoitajilta, mutta kuuleeko sitä kukaan? Hoitotyö on aina ollut raskas ala, mutta nyt siitä on tullut monen kollegan mielestä sietämätöntä. Hoitotyötä tehdään suurella sydämellä, mutta epäinhimillinen työtahti alkaa olla monelle liikaa. Siksi suojakäsineet ovat jäänet monelta viime vuosina naulaan ja ovi on käynyt - ulospäin.

Eräässä haastattelussa toimittaja kysyi minulta juuri näistä asioista. Vastasin suurin piirtein, kuten tämä uusin kysely osoittaa. Hän ihmetteli, eikö oman alan haukkuminen laske hoitotyön houkuttelevuutta ja arvostusta. Nuoret valitsevat toisen alan. Vastasin, että valehdellako pitäisi. Enkä suinkaan hauku hoitotyötä tai hoitajia, päinvastoin. Uravalinta on hieno ja mielenkiintoinen, mutta työolosuhteet ja työstä saatu korvaus vaativat välitöntä korjausta.

Ennustan, että osa hoitajista, esimiehistä ja työnantajista ryntää kyselyn tulokset luettuaan kertomaan, kuinka heidän työpaikallaan voidaan vähenevistä resursseista huolimatta hyvin. Mielelläni kuulen nämä uutiset. Uskon toki, että sairaanhoitajille on olemassa työpaikkoja, joissa jaksetaan ja maksetaan ihan hyvin. Hyvä niin. Tällaisia viestejä vaan on viime vuosina kuulunut aiempaa vähemmän.

Sosiaali- ja terveysalan ylimitoitetut säästöt ja alimitoitettu budjetti kääntyvät paitsi hoitajia, myös potilaita vastaan, jos hoidettavien vointi heikkenee hoidon laadun laskettua. Loppuun ajetut hoitajat tuskin kykenevät toteuttamaan korkeatasoista hoitotyötä. Siksi kysely kyselyn jälkeen tulokset ovat yhä raadollisempaa luettavaa. Jos jopa neljäsosa sairaanhoitajista asioi työstä uupuneina viimeisenä oljenkortena työterveyshuollossa tai harkitsee sitä, heistä on kovaa vauhtia tulossa itsekin potilaita. Kuka hoitaa jatkossa potilaat ja heidän hoitajansa kuntoon?

Lue myös: Sairaanhoitajan näkymätön työ.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä

 

Suosittelemme sinulle

Blogi
Julkaisupäivämäärä
2.5.2019
Blogi
Julkaisupäivämäärä
12.8.2020
Uutiset
Julkaisupäivämäärä
2.6.2016
Uutiset
Julkaisupäivämäärä
14.5.2018