Sairaanhoitajan näkymätön työ

Sairaanhoitajan työpäivästä valuu yhä enemmän aikaa näkymättömään työhön. Se on pois potilastyöstä, johon hoitaja on palkattu. Työskentely puhehälyssä työn jatkuvasti keskeytyessä ja pitäen muistissa lukuisia keskeneräisiä asioita, on aivoille erityisen kuormittavaa. Näkymätön työ tunnistetaan usein vasta, kun se jää tekemättä eli vakituisen hoitajan sairastuessa tai ottaessa lopputilin.

Sairaanhoitajat ovat näkyvä työryhmä terveysalalla. Siksi terveysalaa johdettaessa linjataan helposti, että joku hoitaja voi ihan hyvin hoitaa tämän, tuon ja nuo asiat. Se tekee sairaanhoitajista terveysalan piikoja, jotka vievät ja tuovat tavaroita paikasta toiseen, neuvovat omaiset sinne, potilaat tuonne ja täyttävät samalla kahvihuoneen tiskikoneen. Se kaikki kun käy juuri hoitajilta kätevästi ja sopii jouhevasti hoitajien työnkuvaan.

Näkymätöntä työtä on iltavuorossa sairaanhoitajan desinfioima huone potilaan kotiuduttua. Hoitaja voi laittaa töidensä ohessa esimerkiksi iltapalan potilaille ja tietenkin mopata eritetahrat lattioilta. Eihän vaikkapa potilaan oksennusta voi jättää lattialle odottamaan aamun laitoshuoltajaa. Mitä enemmän näkymätöntä työtä, sitä useammin kuulee työvuoron jälkeen potilailta palautetta. He eivät viitsineet häiritä vaivoillaan ja kysymyksillään hoitajaa, koska tällä oli kiire tehdä monen työntekijän työt yksin.

Osastonsihteerin puuttuessa sairaanhoitaja sisään- ja uloskirjaa potilaat, hakee postit ja tekee varastotilaukset. Lääkärien poissa ollessa sairaanhoitaja tekee heille valmiit tehtävälistat, peruuttaa lääkärien vastaanottoajat ja miettii erityisen tarkasti, minkälaisten potilaan oireiden kanssa hän pärjää ilman lääkärin kannanottoa. Täytyyhän jokaisen joustaa työpaikalla ja auttaa muita. Eikö vain?

Moni ajattelee, että sairaanhoitajat valittavat turhaan vähän jokaisesta asiasta ja heittäytyvät helposti marttyyreiksi. Eihän varastotilauksen tekeminen tai muistutussähköpostin kirjoittaminen sosiaalityöntekijälle vie kuin muutaman minuutin. Harva huomaa minuuteista kertyvän päivän aikana tunteja, jos kymmenet ihmiset työpaikalla ajattelevat samalla tavoin. On selvä, että sairaanhoitajien varsinainen hoitotyö jää tekemättä heidän tuijotellessaan latauskuvakkeita tietokoneruudun edessä.

Näkymätöntä työtä pahentavat näkymättömät hoitavat kädet, koska monessa työpaikassa kaivattaisiin kipeästi hyvin koulutettuja lisäkäsiä. Terveydenhuollon teollisuuslinjastoilta kun on monessa paikassa otettu löysät pois jo ajat sitten. Se, että sairaanhoitaja vaihtaa lamppuja, täyttää liinavaatevarastoja, toimii osastofarmaseuttina tai pyykkää yövuoroissa, on hoitotyön koulutuksen heittämistä hukkaan.

Miksi näin silti tapahtuu? Moni sairaanhoitaja pitää oikeasta työstään ja haluaa varmistaa, että potilaiden hoitokokemus olisi mahdollisimman onnistunut. He toivovat, että kaikkien työkavereiden työpäivä sujuisi mahdollisimman helposti ja sujuvasti. Siksi sairaanhoitajat joustavat aikatauluistaan, tekevät kenellekään kuulumattomia töitä ja puskevat sijaiskieltojen aikana hampaat irvessä työpäivät läpi. Mutta mitä sairaanhoitajien tekemä näkymätön työ aiheuttaa ja mihin se lopulta johtaa? Niinpä.

Lue myös: Turhaa (hoito)työtä.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.