Hei, nuori!

Kuvateksti
Kuva: Unsplash

Täällä kirjoittelee ex-nuori, joka oli aikanaan 90-luvun lama uhri. Niinpä. Älä sano, ettet ollut edes syntynyt silloin. Et tiedä miten c-kasetti laitetaan Sony Walkmaniin tai osaa kiertää sormella kiekkoa soittaaksesi lankapuhelimella. Ei sinun tarvitsekaan.

Tietenkin tällaisena keski-ikäisenä setänä aloitin blogipostauksen houkuttelevasti sanoilla: hei, nuori. Kun hiusraja pakenee ja taistelee ikänäköä vastaan, ei kehtaa mitenkään sanoa olevansa enää nuori. Keski-ikä on ihan kivaa, vaikka nuorena ajatteli olevansa jo tällöin toinen jalka haudassa. Kaikkeen sitä ihminen tottuu, kun on pakko.

Ajattelin vaan sanoa, että tämä aika on tosi haastavaa nuorelle ihmiselle. Me aikuiset teemme käsittämättömiä päätöksiä, jotka vaikuttavat sinun tulevaisuuteesi. Me vähennämme ja leikkaamme lasten ja nuorten koulutuksesta, hoidosta ja mahdollisuuksista. Se on tosi törkeää, eikä se johda sinun kannaltasi hyvään lopputulokseen.

En tiedä miten saisin muut aikuiset kuuntelemaan, miten tärkeä joka ikinen nuori on. Voisitko nousta kapinaan meidän tekemiämme päätöksiä vastaan? Pitää tiukasti huolta oikeuksista ja velvollisuuksistasi. Kertoa meille aikuisille, ettei nuorta voi kohdella miten tahansa. Että nuorella ihmisellä ei ole vielä elämänkokemusta, mutta ihmisarvo on. Ihan aikuistenkin oikeasti Suomen tulevaisuus ei ole keski-ikäisillä ihan hallussa, vaan se on sinun käsissäsi.

Seuraavaksi tulee lauseen aloitus, josta tunnistat aina keski-ikäisen tai sitä vanhemman jääräpään. Tässä se tulee: silloin kun minä olin nuori. Kun olin nuori Suomessa elettiin 90-luvun lamaa. Kesätyöt olivat tiukassa, monet perheyritykset menivät konkurssiin, kaikesta säästettiin ja monelta loppuivat työt. Osan koulukavereistani huuhtoi mennessään huumeaalto. Sitten oli niitä, jotka pärjäsivät kaikesta huolimatta.

Miten lama- ja leikkausajan nuori pärjää elämässä, on jälleen ajankohtainen kysymys. Tylsin vastaus tulee tässä. Pänttäämällä koulussa, kolkuttelemalla väsymättömästi nenän edestä suljettuja ovia ja verkostoitumalla kekseliäitten ihmisten kanssa. Olemalla erilainen, toisinajattelija ja samalla tiimipelaaja. Uudistamalla se, mikä ei toimi. Ja olemalla oma upea itsensä täynnä nuoruuden voimaa.

Nuorena menestyy, kun ensin määrittelee mitä menestys itselle elämässä tarkoittaa. Ei kannata hukata aikaansa ja kuunnella valittajia, kiusaajia, selkään puukottajia tai niitä jotka ovat valmiita jyräämään sinut elämänkokemuksellaan alleen. Sen sijaan kannattaa opetella sanomaan hei, kiitos, anteeksi, ole hyvä ja olen valmis yrittämään. Ai niin, ja on myös hyvä oppia sanomaan: voitko ystävällisesti näyttää miten tämä tehdään, kun teen tämän ensimmäistä kertaa.

Kaikkein tärkeintä elämässä on hengailla hyvien tyyppien kanssa. Sellaisten, joiden kanssa voi aina oppia jotain uutta, nousta ylös kaaduttuaan ensin komeasti maahan ja unelmoida loputtomasti paremmasta elämästä. Huonot tyypit tunnistaa siitä, että he tarjoavat uskomattomalta tuntuvia mahdollisuuksia, heistä ei voi kertoa kotona vanhemmille ja he tunkevat niljakkaasti ihollesi.

Nuorena sinulla on joka aamu mahdollisuus aloittaa uudestaan ja korjata eiliset erehdykset. Tärkeintä on tietää, ettei elämässä tarvitse verenmaku suussa tavoitella tiettyä statusta, parisuhdetta, lapsia, omakotitaloa, autoa tai valkoista aitaa oman tontin ympärillä. Jokaisen elämä on arvokas ilman yhtäkään edellä mainituista asioista.

Kun mielialasi on joskus maissa ja sinua ottaa rankasti päähän niin muista, että joku siivoaa festareiden bajamajat. Ajattelet asiasta mitä tahansa, niin jollekin nuorelle sekin työ voi olla onnenpotku.

 

P.S. Älä missään nimessä näytä tätä postausta vanhemmillesi. Jos he ovat kanssani eri mieltä, niin silloin lentää helposti aika iso kokkare sitä itseään tuulettimeen.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.