Hoitajan hiljaista tietoa on ylenkatsottu sote-alalla

Yhtä tärkeää asiaa on ylenkatsottu sote-alalla: hoitajan hiljaista tietoa. Eläkkeelle jäävien ja alanvaihtajien mukana siirtyy niin arvokasta tietoa, ettei sitä voi työpaikalle noin vain ostaa osaamisena tai täydennyskoulutuksena. Tietoa katoaa erityisesti nyt, kun hoitajat eläköityvät joukoittain. 

Hoitajan hiljainen tieto ja osaaminen kertyvät työkokemuksen myötä. Tietotaito on ymmärrystä hoitajan työn jokaisesta osa-alueesta potilaan parhaaksi. Se on eräänlaista pelisilmää saada ilmassa roikkuvat asiat tehtyä työvuoron aikana sujuvasti. Joskus se on kikkojakin, joilla hoitotoimenpiteet sujuvat nopeammin tai ylipäätään kunnolla.

Nuorena hoitajana ihailin usein kokeneempia kollegoitani. He saivat taianomaisesti hoitotoimet hoidettua minua nopeammin, potilaat kuuntelivat heitä lumoutuneina ja heidän hoito-otteensa olivat varmoja. Minä sen sijaan takkusin koulunpenkin karheana samojen asioiden kanssa ikuisuuden. Ihmettelin, mikä oli se asia, jonka he tiesivät ja minä en.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Ehdotin jo 90-luvulla työnantajalle sellaista mallia, jossa eläkkeelle jäävä hoitaja voisi toiveestaan siirtyä pois suorasta potilastyöstä. Hän olisi muutaman viimeisen vuoden mentori, perehdyttäjä ja opiskelijaohjaaja. Näin työnantaja pitäisi huolen siitä, että edes jotain hiljaista tietoa jää työpaikalle eläkekahvitilaisuuden järjestämisen jälkeen.

Työnantaja vastusti malliani kustannussyistä. Hoitaja on palkattu vain hoitamaan potilaita, oli saamani vastaus. Mietin silloin, ja mietin edelleen, kuinka paljon enemmän olisimme säästäneet, kun olisimme saaneet hiljaista hoitamisen tietoa talteen mahdollisimman paljon. Tehtävä olisi voinut olla myös mielekäs ja uraa arvostava teko poislähtevälle.

Minulla on edelleen sellainen olo, ettei hiljaista tietoa osata arvostaa ja palkita riittävästi työpaikoilla. Hyristään vain tyytyväisenä, kun tietyn hoitajan kanssa käytännöt toimivat, sorminäppäryys on huipputasoa ja kiiretilanteissa hän sujuvoittaa tekemistä yhdessä potilaiden kanssa.

Eikö juuri hyvän hiljaisen tiedon käyttö ole tärkeää potilaan hoitokokemuksessa? Se, että hänet kohdataan yksilönä holistisella asiantuntemuksella. Tai se, että hän kokee olevansa varmoissa ja hyvissä käsissä. Saa korvaamattomia kokeneen hoitajan vinkkejä omahoitonsa tueksi kotiin.

Toki on tunnustettava, että olen perehdytyksissä törmännyt myös huonoon hiljaiseen tietoon. Sellaiseen, joka on vanhentunutta eikä vastaa enää tutkittua näyttöä. Kuunnellut perehdytystä surullisena ja ajatellut, että se ohjaa kohtelemaan potilasta huonosti. Se on ollut onneksi harvinaista. Fiksut hoitajat päivittävät tietotaitonsa, kun kohtaavat huonoja, rumia tai vanhentuneita käytäntöjä työssään.

Mitä siis haluan tällä kaikella sanoa? Hoitajan hiljainen tieto on työnantajalle kultaakin kalliimpaa. Sitä kannattaa kaikin mahdollisin tavoin hyödyntää ja sen käytöstä palkita. Hoitajan hiljaisen tiedon siirtäminen onnistuu vain kysymällä ja saamalla neuvoja työn lomassa, yhdessä potilaan kanssa perehdyttäen ja oppimalla ihailemansa hoitajakollegan mallista. Sille on annattava tilaa ja aikaa hoitotyön arjessa, eikä sitä voi korvata millään.

Lue myös: Kuka hoitajan hännän nostaa? 

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän kukkis kuva

Olin kehityskeskustelussa, jossa esimies arvioi ettei minulla ole mitään tavanomaista tietoa / taitoa enempää.
Tunsin itseni loukatuksi, minulla on paljon työkokemusta useilta aloilta samoin myös koulutusta. Työnantaja ei näitä arvostanut. Olen vuosia ihmetellyt miksi hoitoalalla johtaminen on niin huonoa? En ole vastaavanlaiseen törmännyt missään muualla.

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Kuulostaa todella kurjalta, jos arvio oli tuollainen ja itse koit toisin.

Mainos
Mainos