Mainio – Jan Holmberg

Hoitajan käsistä näkee elämän

Kuvateksti
Kuva: Unsplash

Sairaanhoitajana käteni ovat koskettaneet monenlaisia ihmiskohtaloita. Ne ovat pesseet vastasyntyneen ja silittäneet kuolevan poskea. Ne ovat annostelleet lääkkeen sairauskohtaukseen, elvyttäneet ihmisen takaisin elämään, ja halanneet niin elämänhalunsa saanutta kuin menettänyttä.

Käteni ovat kohonneet hoitotyössä sekä ihmetyksestä että itkusta kasvoilleni. Ne ovat suojanneet minua väkivaltaisen potilaan iskuilta, ja laskeutuneet lohdutukseksi ja suojaksi hädissään olevan hartioille. Olen napannut potilaan kiinni ennen kuin hän satuttaa itsensä, ojentanut ruokatarjottimen toivottaen hyvää ruokahalua, ja tervehtinyt sitten huolestuneena ja hiljaa huonosti voivaa potilastani.

Kosketukseni on ollut potilaalle tuttu ja turvallinen, tuntematon ja pelottava tai liian kylmä ja kovakourainen. Onnistuessaan kosketukseni on ollut ainutkertainen, auttava ja ihmisarvoa kunnioittava. Epäonnistuessani potilaan elämä on valunut kuin hiekka sormieni välistä autiomaahan. Joskus ihmistä on voinut kosketta enää vain katseella, läsnäololla tai muutamalla hänen tärkeäksi kokemallaan sanalla.

Mainos alkaa
Turvan mainos.
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Turvan mainos.
Mainos päättyy

Hoidollisessa kosketuksessa tärkeintä ei ole lopulta ollut oma tarkoitukseni, vaan saamani vastakaiku. Se, miten aikomukseni sairaanhoitajana on aistittu, tulkittu ja sallittu. Siksi olen opetellut pyytämään luvan ennen toisen ihmisen kiusallista koskettamista. Hyväksymään sen, etten hyvästä tarkoituksestani huolimatta, ole aina tervetullut rikkomaan ihmistä suojaavaa ihoa ja sen rajaa.

Hoitotyössä kosketukseni on ollut usein kuitenkin tervetullut, toivottu ja jopa kaivattu. Erityisen tarpeelliseksi sen ovat kokeneet tehoyhteiskunnan takapihalle pois muiden silmistä lakaistut. Yksinäiset, hylätyt, unohdetut ja köyhät ihmiset. Liikuttava hetki hoitotyössä on ollut tällaisen potilaan toteamus, hoitajan käsissäsi näen elämän.

Käteni ovat tehneet myös arjesta juhlan. Ne ovat koristelleet osastoa itsenäisyyspäiväksi, jouluksi, pääsiäiseksi, juhannukseksi, syntymäpäiviksi ja läksiäisiksi. Ne ovat kätelleet tervetulleeksi uudet opiskelijat, kaipauksesta tutut työkaverit ja tuhansin eri tavoin ja tuntein sairaalaan tulevat ja sieltä lähtevät potilaat läheisineen.

Lopulta karheat käteni ovat sulkeneet raskaan päivän päätteeksi osaston oven kiinni. 

Lue myös: Kiitos, kun pelastitte henkeni

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

 

Mainio Jan Holmberg.
Kirjoittajana

Mainio – Jan Holmberg

Olen sairaanhoitaja, kouluttaja ja tietokirjailija. Bloggaan mainioista asioista, jotka eivät jätä kylmäksi.

Katso kaikki kirjoitukset