Hoitotyössä on oltava rohkea ihminen

Sairaanhoitajan työssä on oltava monella tapaa rohkea. Rohkeus syntyy siitä, että tietää mistä puhuu eli teoriatiedon ja kokemuksen harmoniasta. Siitä, ettei pelkää epäonnistumisia, vaan tietää mokaavansa jossain vaiheessa paremmin kuin kukaan muu. Rohkeutta on silloin nousta ylös, myöntää virheensä reilusti ja tehdä sen mitä potilaan hyväksi voi virheellisenä sairaanhoitajana tehdä.

Hoitotyössä on oltava riittävän herkkä ja yhtä aikaa luja osoittaakseen rohkeutensa läsnäolijoille. On vastustettava vääryyttä ja väärää hoidollista tietoa, vaikka sen jälkeen ei olisi enää työyhteisön, potilaan tai hänen läheistensä suosiossa. On osattava rohkeasti kysyä, tulkita ja ymmärtää silloinkin kun kukaan ei tunnu ymmärtävän ihmisen hoidosta enää mitään.

Sairaanhoitaja ei tosin saa olla työssään tyhmänrohkea. On tiedostettava tekemänsä päätösten riskit ja kuunneltava juuri oikeassa kohdassa ja oikealla tavalla työkaveria, potilasta ja hänen läheisiään. Aina sairaanhoitajalla ei tosin ole varaa odottaa työssään sopivaa tilaisuutta. On toimittava ennen kuin on liian myöhäistä. Usein hoitotyö on tehtävä vajavaisin tiedoin potilaan terveyden kokonaistilanteesta tai kaikista oireista.

Ainoa ero hoitotyössä onnistujien ja epäonnistujien välillä on, että onnistujat ovat rohjenneet yrittää uudestaan epäonnistumisen jälkeen. Pelkuruus ja luovuttaminen eivät sen sijaan vaadi mitään. Mitä siitä tulisi, jos sairaanhoitajat luovuttaisivat työssään ennen kuin kaikki hoitokeinot on kokeiltu? Sanoisivat potilaalle, ettet sinä tuosta paremmaksi tule, joten lopetetaan hoitoyritykset ajoissa.

Rohkeutta on seistä suuren tuntemattoman edessä potilaansa vierellä, tuli eteen mitä tahansa – vaikka itseä kuinka ensin pelottaisi. Rohkeutta on olla silloin ammatillinen, lempeä, viisas ja nöyrtyä sairauden edessä. Uskoa uskomattomaankin toipumiseen potilaan viimeiseen henkäykseen saakka. Tehdä voitavansa ja todeta itselleen, että hoitotyössä on riitettävä kun on tehnyt parhaansa. Rohkeutta on siis taito myöntää keskeneräisyytensä ja taitamattomuutensa hoitotyössä.

Kun potilaalla on kaikki hyvin, on rohkeasti vaadittava itselleen aikaa palautua, aikaa tehdä hoidollisia johtopäätöksiä ja hengittää hetki. On pidettävä rohkeasti itsestään huolta siitä huolimatta, että vaatimukset hoitotyössä olisivat joskus kohtuuttomat. Miksi? Koska hoitotyötä voi tehdä vain rohkea ihminen, joka on itselleen armollinen voidakseen opettaa sen taidon potilailleen.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.