Osa tosin huomautti nettikeskustelussa, ettei asia muita haukkumalla muutu paremmaksi. He näkivät kunnia-asiaksi laittaa rahoituksen kuntoon ja lahjoittaa itse rahaa Hurstin toiminnan turvaamiseksi. Kriittisissä kommenteissa tuotiin esiin leipäjonon olevan köyhien kyykyttämistä. Pitäisikö Hurstin mediapersoonana pyytää ulkomailta humanitääristä apua Suomeen tai laittaa leipäjono kiertämään ympäri eduskuntataloa, somessa naljailtiin.
Nettikriitikkojen mukaan ihmiset tulisi jonottamisen sijasta opettaa auttamaan itse itseään, eikä avustaa heitä loputtomiin. Kritiikki sai netissä heti osakseen paheksuntaa. Arvioitiin, ettei kirjoittaja tiennyt mistään mitään tai ollut kuullut esimerkiksi työssäkäyvistä köyhistä. Hyvä- ja huono-osaisten maailmankuva erosivat kommenteissa jyrkästi toisistaan.
Yksikään ei tosin sosiaalisessa mediassa kommentoidessaan huomannut, että Suomessa on vielä ruoka-kassia jonottaviakin huono-osaisempia ihmisiä. Heitä ovat esimerkiksi terveysneuvontapisteiden kodittomat huumausaineiden käyttäjät tai psyykkisistä syistä asuntoonsa lukkiutuneet. Haja-asutusalueilta on myös vaikea lähteä liikuntarajoitteisena ruokakassin hakuun.
Mutta. Kaikkien huono-osaisten saaminen leipäjonoon ja toiminnan rahoittaminen vakiinnuttaa tuntien jonottamisen. Esimerkiksi Vantaalla luodun hävikkiterminaali-mallin ansiosta ruoan lähijakelu on hajautettu. Hävikkiruoka voidaan jakaa vaikkapa pienemmille yhteisölounasporukoille, jotka valmistavat ja syövät ruoan yhdessä. Siksi leipäjonoja näkyy katukuvassa aiempaa harvemmin. Malli tosin ei ratkaise itse ongelmaa eli köyhyyttä ja nälkää.
Meidän tulisi korjata köyhyyden ja syrjäytymisen osittain perittyjä rakenteita konkreettisesti. Vain siten leipäjonossa käymisestä tulisi tulevaisuudessa välttämättömyyden sijasta ensiapua. Se on tosin vaikeaa, kun muun muassa perusturvan varassa elävien köyhyys on lisääntynyt. Ruoka-apu ei myöskään ole osa sosiaaliturvaa ja sen varassa olevien ostovoima on heikentynyt.
Suomen perustuslain mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus perustoimeentuloon. Silti osassa perheistä nähdään tänään nälkää. Sen korjaamiseksi tarvitaan miljoonien valtion ja/tai yksityisten tahojen hankerahoitus. Kysymys siis kuuluu, miten Hurstin kaltaisten miesten itku voidaan muuttaa ilon ja autuuden kyyneliksi. Leipäjonon loppua kun tuskin on vielä nähtävissä ja apua tarvitaan.
Suomalaiset kuvittelivat pitkään, etteivät pula-ajalta tutut leipäjonot vakiinnu hyvinvointi-Suomeen. Toisin kuitenkin kävi. Leipäjonot ovat olleet 1990-luvun lamasta lähtien suomalaisen köyhyyden vertauskuva. Ruoka-apua tarjoaa viikottain yli 400 toimijaa arviolta 20 – 40 000 ihmiselle. Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry on vain yksi ruoka-apua tarjoavista toimijoista ja yhdistyksen jonossa voi käydä lähes kolmetuhatta ihmistä.
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan vuonna 2015 sosiaalimenot olivat hieman yli 30 prosenttia bruttokansantuotteesta. Taso on jonkin verran EU-maiden keskitasoa korkeampi. Viime vuosina Suomen Euroopan Unionin ruoka-apu on ollut noin 3,5 miljoonaa euroa. Se jaetaan elintarvikkeina, ei rahoituksena. Suomen hallituspuolueet tukivat ruoka-apua vuosina 2016 ja 2017 kertaluontoisesti noin miljoonalla eurolla. Tänä vuonna niin sanotuista eduskunnan joululahjarahoista myönnetty raha-avustus päättyi. Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry ei ollut hakenut mukaan Samarian hankkeeseen, joka vastasi eduskunnan myöntämien lahjoitusrahojen käytöstä.
Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.
