Kuudes aisti

Kuvateksti
Kuva: Unsplash

Jollain sairaanhoitajilla on kuudes aisti. He tietävät heti osastolle tultuaan ja potilaan nähdessään missä mennään. Potilaan ei tarvitse sanoa sanakaan. Hänen tarvitsee vain myöntävästi vastaamalla vahvistaa, mitä sairaanhoitaja hänelle juuri sanoi.

On mystinen kokemus seurata tällaisten kollegoiden hoitotyötä. He ovat jotenkin aistit avoinna ja valppaina tehdessään työtään. He havainnoivat potilaasta ja ympäristöstä vaistonvaraisia asioita.

Muistan eräänkin hoitajan sanoneen potilaani tarvitsevan lisälääkettä. Vitaalitutkimukset tai potilaan haastattelu eivät viitanneet siihen. Puolen tunnin kuluttua lääkettä tarvittiin potilaan sairauskohtauksen hoitamiseen. Olisi tarvittu jo aiemmin, sanoi potilas minulle myöhemmin.

Olen kysynyt näiltä sairaanhoitajilta, mikä saa heidät reagoimaan etukäteen mahdottomilta tuntuviin tilanteisiin. Olen ollut paikalla, kun sairaanhoitaja anelee työryhmää vielä kerran tarkistamaan epäolennaiset testitulokset. Ja hän on ollut oikeassa.

Poikkeuksetta nämä sairaanhoitajat alkavat kiemurrella tuolissaan, kun kysyn heiltä mistä heidän tietonsa on peräisin. Vastaukset ovat epämääräisiä. Elämänviisautta, vuosikymmenten kokemusta hoitotyöstä, tunne tai ajatus siitä ettei kaikki ole potilaalla hyvin.

Lähes kaikilla sairaanhoitajilla on empaattinen kyky kohdata potilaita. Osa meistä vain kytkee tietynlaisen kuudennen aistin ”pois päältä” hoitotyössä. En tiedä onko se osa käypä hoitoon perustavaa koulutusta, kiireistä työpäivää vai suojautumista työn ja tiedon kuormittavuudelta. Pelätään, että kuudes aisti voi olla väärässä.

Sen tiedän, että ihailen suunnattomasti sairaanhoitajia, jotka käyttävät työssään kuudetta aistiaan. Mitä ikinä se sitten onkaan. Mitä mieltä muuten olet, arvostetaanko vaistonvaraista tietoa hoitotyössä tarpeeksi vai onko kuudes aisti silkkaa pötyä?

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille.

Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.