Laudaturin paperit nuoresta elämästä

Mediat täyttyvät keväisin uutisista, joissa hehkutetaan laudatur-rivin kirjoittaneita. Toivon, että samassa suhteessa uutisoitaisiin niistä nuorista, jotka juhlivat tutkinnon suorittamista vaikkapa yksinäisyydestä, kouluväkivallasta ja köyhistä lähtökohdista huolimatta. Asiaa ei tosin tule ymmärtää väärin. En halua vähätellä laudatureita kirjoittaneita, enkä toisaalta kaipaa yhtään lisää sosiaalipornoa.

Eivät rajoitteet estä koulumenestystä, mutta toisinaan niin käy. Onko koulun jakamien stipendien joukossa silloin tunnustus yrittämisestä, ennakkoluulojen purkamisesta tai opiskelun esteradoista selviytymisestä? Syytä olisi. Itse muistan valmistujaisjuhlasta vain hymytyttö- ja poika patsaat ja hyvin samanlaisella menestysmittarilla muille jaetut lahjakorttikuoret.

On tärkeä muistaa, että koulun päättyessä sieltä valmistuu monenlaisia arkisia sankareita. Sitä paitsi, elämän tiukoissa tilanteissa ei ole vielä koskaan kyselty ylioppilastodistuksen arvosanoja. Silloin on tarvittu kykyä tuntea, selviytyä ja nousta siivilleen. On tarvittu verkostoja, jotka ottavat kopin syöksykierteen ottaessa nopeasti vallan elämästä.

Valkolakin päähänsä painavat nuoret ampaisevat pian elämäänsä. Heitä ei käy kateeksi. Arki on pirstaloitunut, teknistynyt ja nuoret ovat jakautuneet moneen leiriin. Toisessa päässä voidaan todella huonosti ja toisessa huippuhyvin. Väliin jäävien ”ihan tavallisten” ja hyvin voivien nuorten joukko tuntuu olevan vähenemään päin, vaikka olemme yksi maailman onnellisimmista kansoista.

Kaikesta huolimatta haluan uskoa jokaisen nuoren ihmisen voimaan. Pieniin ja suuriin haaveisiin. Unelmiin ja kompurointiin maasta ylös nousten. Toivon, että nyt valmistuvat nuoret haastavat meidät aikuiset. Kyseenalaistavat tekemämme huonot ratkaisut ja tekevät maailmasta paremman paikan meille kaikille. Siinä juurivalmistuneet ja heidän tulevaisuutta ratkovat ajatuksensa ovat parhaimmillaan.

Toivon myös, että nuorella ihmisellä olisi aikaa pysähtyä kuuntelemaan vanhempaa ihmistä. Oppia, mutustella ja kasvaa elämän viisaista sanoista ja kokemuksesta. Uskoa, ettei vanhaa kikkaa kannata uudella kuorrutteella ehkä kokeilla uudelleen. Erityisesti, jos se ei ole koskaan aiemmin toiminut. Nuorten on saatava meiltä vanhemmilta niin hyvät työkalut käsiinsä, ettei mikään estä heitä luomasta jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä.

Valmistuvat nuoret ovat todella erilaisia, ja hyvä niin. On tärkeää osata arvostaa ja juhlia monen laudaturin edestä sellaista erilaisuutta, joka rakentaa elämää ja poistaa ennakkoluuloja. Sellaista, joka uudistaa, ihmetyttää ja aiheuttaa juuri sopivasti vanhemmissa ihmisissä kulmien kohottelua ja pään pyörittelyä.

Onnea jokaiselle koulunsa ja opiskelunsa päättävälle nuorelle!

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.