Mitä sairastaminen kullekin merkitsee?

Sanakirjan mukaan sairastaminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että on sairas tai kärsii jostakin sairaudesta. Helppoa. Sairaanhoitajana olen törmännyt monenlaisiin tapoihin suhtautua sairastamiseen. Olen oppinut, että sairastaminen on jokaiselle hyvin henkilökohtainen juttu.

On potilaita, jotka ajattelevat, ettei sairaus saa rajoittaa heidän elämäänsä. He eivät edes koe olevansa sairaita. He ovat päättäneet antaa sairaudelleen vain sellaisen murusen elämästään, kun on pakko. Harva ulkopuolinen edes tietää heidän terveydentilastaan. He jatkavat elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Vähän edelliseen liittyen toinen potilasryhmä on salaajat. He eivät halua, että kukaan saa koskaan tietää mitään heidän terveydentilastaan. Heidän mielestään sairaudet ovat henkilökohtaisia asioita, joten ne eivät kuulu muille. He eivät myöskään halua vaivata ketään vaivoillaan. Jokaisen on heidän mielestään tultava toimeen itse ja pärjättävä omillaan, eivätkä he siedä surkuttelua.

Osalla taas on varsin arkipäiväinen suhtautuminen sairauteensa. He ottavat selvää sairaudesta, oireista ja sen hoitovaihtoehdoista. He käyvät ammattilaisten vastaanotoilla ja liittyvät ehkä vertaistukiryhmään. He ovat päättäneet edetä rauhallisesti kohti sitä, mikä vastaan tulee.

Sitten ovat ne, jotka toivovat osakseen voimakasta myötätuntoa. He haluavat puhua sairauden aiheuttamista tunteista ja arjessa pärjäämisestä. Siksi heille on erityisen tärkeää, että he tulevat kuulluksi omassa hoidossaan. Heihin sopivat lastenlaulun lempeät sanat: karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Selviytyjät ovat puolestaan päättäneet selättää sairautensa, eivätkä aio kuulla huonoja uutisia. He selvittävät kaikki mahdolliset hoitovaihtoehdot. He ovat aktiivisia ja huolehtivat tarkasti omasta hoidostaan. Heiltä ei jää kivikään kääntämättä oman sairauden haltuun ottamisen ja oireiden lievittämisen suhteen.

Vaatijat hallitsevat sairauttaan loputtomilla pyynnöillä ja he tarkastavat hoitonsa jokaisen yksityiskohdan pilkuntarkasti. He ovat skarppeina ja kertovat hoitotoiveensa selkeästi. Vaativuus on sairastamisessa ja omahoidossa hyvä piirre, kun sen pitää järkevissä rajoissa.

Erilaisia ihmisiä ja heidän suhtautumistaan sairastamiseen voisi tyypitellä loputtomiin, vaikkei vain tietynlaista tyyppiä ole olemassakaan. Suhtautuminen myös muuttuu sairastumisen edetessä, loputtua tai ehkä kroonistuttua. Se asettaa hoitajan aikamoisen haasteen eteen. Miten osata suhtautua jokaisen potilaaseen oikein ja tilanteen vaatimalla tavalla?

Hoitajan on kyettävä jakamaan potilaan tunnetiloja, käytännön asioita, toiveita ja unelmia. Oltava tukena haasteissa ja päästä irti, kun omahoito sujuu. Silti olen ollut hoitajana tilanteissa, joissa olen tölväissyt potilaan mielestä jotain täysin sopimatonta.

Tölväisytilanteet voivat olla todella kurjia puolin ja toisin. Olen toki tarkoittanut hyvää, mutta sanat, tarkoitus tai tunnetila on ollut väärin säädetty. Sitä olen pahoitellut, vaikkei se lopulta olisi ollut edes oma vika. Hoitotyön tarkoituksena kun ei ole tuottaa pahaa mieltä, mutta virheitä sattuu.

Mitä sairastaminen sitten merkitsee hoidettavalle? Merkitys on alati muuttuva, tilannekohtainen ja tunteikas. Siihen vaikuttavat muun muassa autettavan ympäristö, läheiset, vertaiset, kokemukset ja elämänhistoria. Oma osansa on myös hoitajan kokemuksella, temperamentilla, työtilanteella ja tyylillä kohdata potilaansa. Siksi sairastamisen merkitystä autettavalle kannattaa rohkeasti ja avoimesti tutkia koko hoitotyön uran ajan.

Lue myös: Arvokas hoito ei kuulemma tuota mitään. 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.