Kuva: Pixabay

Arvokas hoitotyö ei kuulemma tuota mitään

Sairaanhoitajana haluan tehdä työni rauhassa. Haluan antaa parhaan hoitotyön osaamiseni potilaan ja hänen läheistensä käyttöön. Nautin siitä, kun potilaani toipuu, selviytyy ja voimaantuu. Kun hänen elämän kolhimat ja sairauden runtelemat siipensä alkavat jälleen kantaa.

Mutta hoitajana olen vain ylimääräinen kuluerä. Yhä suurempien karjatalouslaitosten pelinappula, jonka halutuin taito on palvella halvalla ja tehokkaasti. Vetää raportilla käsi lippaan ja käsitellä potilaita ikään kuin olisin liukuhihnalla töissä. Liian usein joudun pakottamaan potilaani patologisesti siivutettaviksi diagnosoinnin kohteiksi ilman aikaa ajatella riittävästi. Ulkoistamaan itseni siitä, mitä mielestäni hoitaja on palkattu tekemään.

Minä elän siitä kapinasta, että olen terveyskoneistossa ja palveluviidakossa potilaani puolella. Viivähdän pitempään hänen luonaan, kuin minulla olisi varaa. Käyn viemässä tarvittavan lääkkeen kivuliaalle, vaikka siihen ei olisi aikaa. Viivähdän vielä yhden huolestuneen hetken omapotilaani luona, vaikka työvuoroni on jo päättynyt. Silloin kun kaikki ei mittaustuloksista huolimatta ole mielestäni kunnossa.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Mutta minua läksytetään siitä, että olen liian hidas. Inhimillisellä työtahdilla ei tule riittävästi mitattavia suoritteita. Silloin raha ei liiku. Siksi osallistun tahomattanikin joka päivä hoitotyön olympialaisiin. Niissä on tehtävä nopeammin, tähdättävä korkeammalle ja kyettävä tekemään voimakkaampaa taloudellista tulosta. Vuosi vuodelta tuloksen tulee parantua, ja minä hoitajana vanhenen.

Nautin hoitotyössä siitä, että saan olla luova. Löytää ratkaisut hoitamani ihmisen kanssa hänen terveyspulmiinsa. Olla osa arkista elämää ja räätälöidä juuri hänelle sopivaa hoitoa. Rohkaista häntä kokeilemaan sellaista, mistä hänellä ei ole aiempaa kokemusta. Käyttää vuosien tuomaa hoitajan viisauttani hänen hyväkseen. Näyttää, kannustaa, hoitaa ja hoivata, vaikka kaikki toivo näyttäisi jo hänestä hävinneen.

Mutta tämä aika on sitä, että potilaan on hoivattava itse itseään. Hän surffaa sairaana verkossa, katsoo sieltä sopivat oireet, hoidot ja lääkkeet. Sitten hän astelee pikahoitopisteeseen hakemaan omahoitotarvikkeensa. Se on halpa ajatus, mutta käytännössä liian usein kuolleena syntynyt yritys. Sellaisessa järjestelmässä tärkein mantra on saada potilas pysymään kotona. Ei hakeutumaan ammattitaitoisen hoitajan luokse inhimilliseen vuorovaikutukseen. Se on kallista.

Hoitajapulassa innovatiivisimmat ja rikkaimmat bisnessepät miettivät, mihin hoitajia tai hoitajaesimiehiä ylipäätään tarvitaan. Mitä saadaan vastineeksi rahalle ja miksi maksetaan turhaan pitkistä hoitotyön koulutuksista? Jokainen voi katsoa hoito-ohjeet opetusvideolta, kysyä ohjeet robotilta ja hakea puhelinreseptinsä apteekista. Ei siihen hoitajia tai hoitajaesimiehiä tarvita.

Jonkinlainen pikakoulutettu avustaja, jaksuhalaaja tai tsemppihenkilö riittää kuulemma aivan mainiosti koulutetun hoitajan tilalle. Tätä laulua lauletaan vain siihen saakka, kunnes läheinen sairastuu vakavasti. Sitten karjutaan tuhansien kanssa samassa kuorossa, missä ne hoitajat ovat silloin kun niitä tarvitaisiin. Niinpä. Vastaus on, että katso itse sieltä koneelta.

Sairaanhoitajana sitä pohtii, onko onnellisuus siis sitä, että maailman onnellisimmassa maassa saa tuijottaa niska kipeänä mobiililaitetta. Maa, jossa kaivattaisiin enemmän kuin koskaan viisaita sanoja kivun ja surun hetkellä ja hoivaa yhä monimutkaisemmassa maailmassa. Kättä olkapäällä, joka parantaisi lohduttoman yksinäisyyden. Hoitajaa, joka näkee pienen ihmisen juuri sellaisena kuin hän on, kun tehokkuuden tavoittelu on mennyt yli inhimillisen sietorajan

Mutta nyt hoitajiksi ei haetakaan enää hoitajia, vaan terveyslaitoksen respassa istuvia iloisia, kohteliaita ja nuoria palvelijoita. Sellaisia, jotka tietävät kaikesta vähän jotain ja joita on helppo kyykyttää, mutta intoa riittää. Kertakäyttöisiä palvelijoita nollatyösopimuksella, joiden mielestä maksavan asiakkaan on saatava sitä, mitä hän on terveyspalveluista netin kautta tilannut.

Näin se maailma muuttuu, huokaa vanha hoitaja keskellä iloista hurlumheitä ja kehittämiskiimaa. Etäältä katsottuna työ näyttää vielä hoitotyöltä, koska niin maailma nyt makaa. Ei hoitotyössä ole tarkoituskaan katsoa taakseen. Näin siis mennään, koska arvokas hoitotyö ei kuulemma tuota mitään. 

Lue myös: Eduskunnassa tarvitaan hoitajan ominaisuuksia

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Mainos
Mainos