Pääsiäisen laittaminen ei nappaa

Tänä vuonna en varsinaisesti vietä pääsiäistä. Nyt ei vaan nappaa. Ei, en ole masentunut, eikä elämäni ole kriisissä. Kaikki on ihan hyvin, mutta ei vain kiinnosta.

Pääsisäistä ei tarvitse laittaa pitkän kaavan mukaan sen vuoksi, mitä muut ihmiset ajattelevat. Teen viikonloppuna todennäköisesti vähän töitä ja ulkoilen. Se voi olla pääsiäistä rakastaville kauhistus, mutta entä sitten. On minulla varmaan jokunen kohtalotoveri.

Mitään virpomisoksia en saanut tänä vuonna keltään. Pääsiäiskoristeita en viitsi hakea varastosta. Ne pitää kuitenkin siivota viikon kuluttua takaisin laatikoihin. Onneksi pääsiäiseen ei kohdistu niin paljon odotuksia kuin vaikkapa jouluun.

Entä pääsiäisruuat? Siis Mämmiä. Ilman sokeria ja kermaa se ei mene lainkaan alas. Lammas on ihan OK, jollei se maistu ja tuoksu vanhalle villasukalle. Pääsiäislimppu on periaatteessa makea ja mausteinen sekaleipä. Suklaamunia voin toki muutaman ostaa.

No, okei. Ehkä katson jonkun Jeesus-elokuvan. Pasolinin Matteuksen evankeliumi vuodelta 1964 on klassikko. Tai sitten vaan hiljennyn ja mietin, mistä pääsiäisessä on kyse.

Pääsiäisen tarinassa anarkistipäähenkilö vangitaan, kidutetaan, telotetaan, haudataan ja hän nousee haudasta. Niin karmaisevalta kuin tarina äkkiseltään kuulostaa, siinä on kärsimyksen sijaan kyse rakkaudesta.

Tärkeintä on olla itselleen armollinen ja viettää itsensä näköiset pääsiäispyhät. Hiljentyä, löysätä hiukan tahtia ja kunnioittaa sitä, että voi valita miten ja mihin uskoo. Se kun ei kaikille maailmassa ole itsestään selvyys.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille.

Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.