Pysähdyimme odottamaan suurta sote-uudistusta

Terveydenhuollossa on tehty muutosta reilut pari vuosikymmentä. Sinä aikana hoitotyöstä on tullut olympialaiset, joissa on työskenneltävä jokaisella kierroksella nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin. Usein organisaatiouudistus on alkanut, vaikka edellisten vähennysten tuloksista tai vaikuttavuudesta ei ole riittävästi tietoa.

Sote-uudistuksessa sama meininki jatkuu. Se voi olla historiallinen, mutta siinä ei ole mitään uutta hoitohenkilökunnalle. Samoja tavoitteita on ajettu kuin käärmettä pulloon vuosikymmeniä, niissä onnistumatta. Uutta on, ettei tässä sote-uudistuksessa kellään näytä poliittisissa suitsissa olevan tuon taivaallista tietoa, millä hoitotyön keinoin visioon venytään.

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta nyt näyttää ikävästi siltä, kuin Suomeen olisi ensin lobattu terveydenhuollon yksityistämismalli. Sen jälkeen malliin yritetään poliittisella voimalla ruuvata julkisen alan sote-uudistusta. Ongelma on, että ihmisten terveydellä ja hengellä ei voi pelata Monopolia. Ei voi vain kokeilla kuinka käy, jos heittää noppaa ja leikkaa vaikkapa vanhustenhuollosta pari miljardia. Huonostihan siinä käy.

Sotea uudistettaessa puoliksi valmistellut päätökset ovat usein lähteneet eteenpäin, jotta ne on voitu vetää takaisin. Uudistukset ovat törmänneet muun muassa perustuslakiin, kuten kävi  viimeksi valinnanvapauslaille. Vähän marinoidumpana sairaanhoitajana rohkenen kertoa vinkin sote-uudistajille. Mitä kiireempi työpäivä, sitä tärkeämpää on istua rauhassa alas ja ajatella hetki mitä on tekemässä. Muuten ainakin hoitotyöstä tulee pelkkää sähläämistä. Pian kukaan ei enää tiedä mitä potilaiden hoidossa tapahtuu.

Monopoli-nappuloita liikuteltaessa hoitotyössä on eletty pysähdyksen aikaa. Harvoja asioita on kannattanut kehittää, koska sote-uudistus voi muuttaa koko terveydenhuoltojärjestelmän ja työnteon rakenteet. Nyt eivät ole puuttuneet vain kantavat rakenteet ja resurssit, kuten aiempina vuosina. Nyt alkaa olla pulaa hoitotyön kehittämisen perussuunnasta ja työkaluista, jotka toimisivat varmasti myös sote-uudistuksen jälkeen. Siksi henkilöstö on vuosien saatossa turhautunut ja kokee sote-ahdistusta kuka milläkin tavalla. 

Sote-myllerryksen syövereissä yksittäinen hoitaja väsähtää helposti. Hän ei tiedä paljoa suurista businessjohtajien uudistushengessä tekemistä linjauksista. Hän kuulee vain tekevänsä työtään vanhalla, huonolla ja kalliilla tavalla. Kukaan muutosjohtajista ei tosin osaa kertoa, millainen uusi ja laadukas tapa tehdä hoitotyötä on.

Harva poliitikko tuntee hoitotyön ja sen realiteetit. Mutta hänen saamansa laskelmat osoittavat, että hoitaja on kallis ja saamaton. Siksi olisi välttämätöntä saada vielä hoitajasta irti lisätehoja. Mistä ne otetaan potilasturvallisuuden vaarantumatta, napauttaa hoitaja takaisin.

Suurin ongelma on kilpailuyhteiskunta, joka jyrää alleen hoitotyön arvot ja etiikan. Hoitajien työssä arvoyhteiskunnan heikkeneminen näkyy suoraan potilastyössä. Hoitajalla ei olisi sydäntä tehdä työtään niin huonolla laadulla ja hutiloiden, kun hänen työnsä jäljen usein katsotaan kilpailutuksen jälkeen riittävän potilaille. Mutta minkäs teet? Hoitotyön asiantuntijuudesta ja hyvän hoidon toteuttamisesta puhuminen leimataan helposti kalliiksi muutosvastarinnaksi.

Ei auta hoitajan siis murehtia. Valinnanvapauslailla ja sote- ja maakuntauudistuksella on tulenpalava kiire. Ne pitäisi runnoa läpi ennen kesää, jotta maakuntavaalit voitaisiin järjestää lokakuussa. Sillä välin potilaita tulvii sisään ovista ja ikkunoista ja hoitotyössä on tulenpalava kiire. Miten kaikki potilaat sitten ehditään hoitaa? Kellään ei näytä olevan siitä tuon taivaallista tietoa, koska me pysähdyimme odottamaan suurta sote-uudistusta.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.