Sanoi kuka mitä tahansa

Kuvateksti
Kuva: Pexels

Käytämme mielenterveyden häiriöihin ja toisten ihmisten piirteisiin liittyviä sanoja varsin huolettomasti. Kuulen usein ihmisten kuvaavan itseään masentuneiksi tai depressiivisiksi, vaikka he kokevat alakuloa tai kaihoa. Se on vähän kuin kutsuisi nyrjähdystä luunmurtumaksi.

Jokaisella on hetkiä, jolloin asiat tuntuvat menevän metsään. Alakuloisuus tai surullisuus ei automaattisesti tarkoita, että ihmisen mielenterveydessä olisi vikaa. Erilaiset tunteet kuuluvat jokaisen ihmisen arkeen.

Kaveri voidaan kirota ihan vammaiseksi tai puoliso hulluksi. Koulun pihalla h-alkuiset sanat ovat arkipäiväistyneet. Mutta miltä näitä sanoja käyttävästä tuntuisi, esimerkiksi psykoosisairautta tai kehitysvammaa kokevana ihmisenä, olla halveksittu häpeäpaalu tai ilkein kirosana toisen ihmisen suussa?

Työpaikalla ikävästi käyttäytyvä ihminen saa varsin heppoisin perustein narsistin leiman. Esimerkiksi kunnianhimo on osa tervettä narsismia, kun se sisältää kyvyn huomioida muut ihmiset. Muussa tapauksessa kyseessä voi olla patologinen narsismi, mutta sen ilmeneminen vaatii useiden patologiseen narsismiin liitetyiden piirteiden yhdistymistä. Näiden kahden erottaminen toisistaan on koulutetulle ammattilaisellekin joskus haastavaa.

Epäreilut heitot kotona, koulussa, työpaikalla, mediassa tai julkisuudessa kertovat kommentoijan arvomaailmasta, jossa vain ”tavalliset ihmiset” nähdään positiivisesti. Kaikki muu nähdään poikkeavuutena, heikkoutena tai vitsinä. Helposti unohtuu, ettei yhdenkään ihmisen elämä ole vitsi. Eikö asioista voi olla erimieltä ilman, että toinen ihminen yritetään murskata atomeiksi yhden (keksityn) ominaisuuden vuoksi?

On ymmärrettävää, että ihminen voi tulistuessaan menettää itsehillintänsä. Silloin ilmaisemme suuttumusta tai vihaa, mutta tunnetila ei oikeuta sanomaan mitä tahansa. Esimerkiksi vähemmistöryhmien alistaminen käyttämällä loukkaavia sanoja tuskin on kiukustuneen tai kireiden huulien läpi vitsailevan ihmisen tarkoitus.

Kun mokaa, on vihaisenakin osattava pyytää anteeksi, erityisesti viattomilta ja asiayhteyteen kuulumattomilta ihmisiltä joita on loukannut. Yhtä tärkeää on olla kantamatta vihan ja kateuden aiheuttamaa leimaa, joka ei itselle kuulu – sanoi kuka mitä tahansa.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille.

Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.