Kuva: Pexels

Stressintappajat ja työssä jaksaminen – pitkä työura opettaa

Teen vuodessa töitä usealle eri työnantajalle. Lievästä stressistä on työssäni hyötyä. Se on osa tehokasta työn tekemisen meininkiä. Aistien terävöitymistä, keskittymistä työsuorituksiin ja itsensä voittamista.

Stressin lisääntyessä se muuttuu nopeasti haitalliseksi. Silloin työn vaatimukset ovat liialliset selviytymiskeinoihini verrattuna. Työt kasautuvat, vuorokauden tunnit eivät riitä ja riittämättömyyden tunne on raastava. Oma elämä kärsii, eikä palautumiseen varattu aika riitä. Tuttuja juttuja, eikö totta?

Työnantajalla on lain mukainen vastuu varmistaa, että työpaikan riskit on arvioitu. Stressipiikkejä ennaltaehkäistään tai pyritään hallitsemaan esimiehen, työtiimin ja työterveyden ammattilaisten kanssa. Erityisesti vuorotyö ja pitkittynyt stressi on yhdistetty sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen, liikuntaelinten kiputiloihin ja mielenterveyden häiriöihin. Yhteys ei aina ole selvä, joten sairaudet eivät kuuluu sairaanhoitajan, kouluttajan, kirjailijan ja sosiaalisen median vaikuttajan työssäni ammattitauteihin.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Sairaanhoitajana olen onnekas, koska voin muutaman kuukauden vuodessa hyödyntää keikkatyöpaikan työnantajani lakisääteistä vastuuta työhyvinvoinnistani. Muuten kuulun kasvavaan itsensä työllistäjien ammattilaisjoukkoon. Se tarkoittaa, että jokaisena työpäivänä on itse lunastettava työpaikkansa. Työn teon todellisuus on raaka, tulos tai ulos. Sairauslomapäivät ja lomat maksan yleensä omasta pussista. Siksi on itse osattava pitää työkyvystään hyvää huolta.

Kuullessaan työmääräni ihmiset usein huudahtavat tai huokaavat, Miten ihmeessä pystyt tekemään tuon kaiken? Aika jännä, että viime vuosina minua on pyydetty yhä enemmän kouluttamaan työssä jaksamisesta. Salaisuus on, että työtä tulee tehdä intohimoisesti, olla utelias uudelle ja tarkkailla päivittäin jaksamistaan. Silloin työn tekeminen ei ainoastaan kuluta, vaan myös voimaannuttaa ja innostaa.

On osattava arvioida etukäteen kykynsä hoitaa annetut työt, opittava sanomaan ei, kyettävä ajanhallintaan, itsensä johtamiseen ja pienten onnistumisten juhlimiseen. Tärkeintä on tarkkailla stressitasoaan ja sen ylittymistä. Edellä mainitut asiat toimivat stressintappajina. Silloin vaikkapa hoitotyön voi antaa jälleen vietellä tekijänsä.

Jokaista taukoa, työstä palautumisen hetkeä ja läheisten kanssa läsnä olemista on vaalittava. Mutta viinipönikän tai kaljakeissin kanssa luttaamisen rentoutumisen tekosyynä voi unohtaa. On pidettävä huolta tarkkaavaisuuden tason, työmuistin toiminnan, arviointikyvyn ja päätöksenteon säilymisestä riittävän hyvällä tasolla työsuoritukseen nähden.

Matkustan ja teen paljon töitä yksin, mutta myös tiimeissä. Vihaan tiimitöissä laiskureita, hidastelua, myöhästelyä ja jatkuvaa empimistä. Sellaisten henkilöiden kanssa en jatka työskentelyä. Etsin siis työkaverit, tiimit ja asiakkaat, joiden kanssa työt sujuvat, ja pistän kiitokset kiertoon. Itsensä työllistäjälle mahdollisuus valita (välillä) työkaverit on iso etu, mutta vaatii upeiden tyyppien etsimistä verkostoista.

Esimerkiksi sairaanhoitajana kuuntelen puskaradiota keikkatyöpaikoista ja annan uudelle työpaikalle kolmen työvuoron mahdollisuuden. Äänestän ystävällisesti jaloillani, jos työnantaja, esimies tai työtiimi ei kolmannenkaan työvuoron jälkeen miellytä. Miksi mankuisin kuukausia tai vuosia kahvihuoneessa, kuinka paskassa työpaikassa työskentelen? 

Vika ei työpaikalla suinkaan ole aina muissa, vaan minussa. Työpaikka joko sopii tai ei sovi tapaani tehdä työtä. Tähän mennessä maailman parhaimmat keikkapaikat ja työkaverit ovat aina löytyneet, koska erityisesti hoitoalalla haluttu työpaikka on kuin magneetti.

Unelmointi ja työn tuloksen visualisointi auttavat tilanteissa, joissa tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin. Näiden stressintappajien avulla kivisetkin työpolut on tullut kynnettyä loppuun. Erityisesti unelmakartan tekeminen työstä ja työurasta auttaa saavuttamaan tavoitteet ja lieventää stressipiikkejä. On tärkeää tehdä työtä, jolla on merkitystä ­– ei vain itselle, vaan myös muille. Sen pitkä työura opettaa, ja saa tällaisen keski-ikäisen äijän välillä mietteliääksi.

Lue myös: Hoitajan mieli kuntoon ajoissa.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Jorma Ahponen kuva

Olen aloittanut "urani -82 Kaunialan Sotavamma-sairaalassa ja pitkää "uraa" tehdessäni olen huomannut että huumori on se kantava voima hoitajalle, eikannata ottaa itseensä jos haukutaan päin naama, olen itsekkin huomannut että jos on kipuja, niin pinna on kireällä ja potilas ei välttämättä tiedosta että v-mäistyyeen on taustalla kipu johon on vain tottunut osana elämistään. Monesti kipulääkitys auttaa ja tilanne ja suhtautuminen muuttuu. Toinen asia minkä olen huomannut on että liian moni hoitaja tuo koti ongelmansa työpaikalle ja siinä kärsii koko työyhteisö, ei ole kiva nähdä tiettyjen tyyppien tulevan töihin sen näköisenä kuin olisi sitruunan niellyt pukukaapilla, ei se ole työpaikan tai työkavereiden vika jos kotona on huono suhde tai muita ongelmia, sellainen syö jaksamista koko työyhteisössä, etsisi edes jotakin positiivista elämästään ja työstään, jos ei jaksa muuta kuin marista nostakoon kytkintä. Tottakai tämä on stressaava työtä, mutta pitää muistaa että kun valkoinen takki pistetään pukukaappiin sinne jää myös työt ja toisinpäin myös, ei työpaikka ole ykstyiselämän ongelmien ratkomis paikka. Olenkin monesti ajatellut omien ongelmieni vuoksi että minkä näyttelijän teatteri maailam menetti. Muistakaa edes hynyillä ja lopettakaa marmattaminen niin kaikilla on kivempi olla.

Käyttäjän Jan Holmberg kuva

Huumorilla tosiaan pääsee hoitotyössä monen haasteen yli, kunhan se ymmärretään oikein. Hyvä vinkki on myös hymyily töissä, minkä mainitsit. Sillä mennään jo hoitotyössä pitkälle. :)

Mainos
Mainos