Yhtäkkiä olin se kokenut sairaanhoitaja

Hoitotyö on ennen kaikkea elinikäinen matka. Hoitoala kehittyy ja teknistyy huimaa vauhtia. Välillä heikompaa huippaavat vauhti ja niukat resurssit, joilla työtä pitäisi kyetä tekemään laadukkaasti. Siinä hurlumheissä osaava ja kokenut hoitaja on painonsa arvoinen kultaa.

On heti sanottava, etteivät perusteet ihmisen kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta tai perushoidosta ole mullistuneet. Periaatteet ovat säilyneet aikalailla samanlaisina pitkään, vaikka ajat ovat muuttuneet. Yli kahdessakymmenessä vuodessa kovimmassa muutosmyllyssä ovat olleet työolosuhteet, tekniikka ja potilaiden aiempaa itsenäisempi asema.

Yhden havainnon olen keikkasairaanhoitajana toimiessani tehnyt: työkaverit vaikuttavat varsin nuorilta. Tykkään tehdä vasta-alkajien kanssaan töitä, koska heissä on intoa, virtaa ja oppimisen nälkää. Harvoin kuulen heidän suustaan tätä lausetta: ”Tämä tehdään näin, koska se on aina ennenkin tehty näin.”

Itse ajattelen, etten ole vielä lähimainkaan valmis hoitotyössä, vaikka olen tehnyt sitä kohtalaisen kauan. Minulla on vielä paljon opittavaa erityisesti kaikkien teknisten härpäkkeiden ja tietokoneohjelmien luontevassa käytössä.

Oppimisen tarpeeseen liittyen törmäsin kerran hassuun ilmiöön: Istuin kaikessa rauhassa kirjaamassa potilaistani kansliassa, kun työkaveri pyyhkäisi kiihtyneenä ovesta sisään. Hän selitti kinkkisen hoitotilanteen ja pyysi apua. Mietin hiljaa mielessäni, että toivottavasti joku kokeneista hoitajista lähtee auttamaan häntä.

Jatkoin kirjaamista, kunnes tunsin kaikkien tuijottavan minua vähän närkästyneen oloisina ja kuin sanoen, että mene jo. Yhtäkkiä olin se kokenut sairaanhoitaja, jonka odotettiin tulevan apuun kaikkein haastavimpien potilaiden kanssa toimittaessa.

Kokemus aiheutti aikamoisen ajatus- ja tunnemyrskyn mielessäni. On hienoa, että osaamiseeni luotetaan ja turvataan tällä tavalla. Mutta. Mihin kaikki vuodet ovat kadonneet? En minäkään tiedä tai osaa kaikkea, vaikka sitä tuskin kukaan ihan tosissaan olettaa.

Naurahdin itsekseni. Tältäkö jokaisesta hoitotyössä marinoidusta hoitajasta on tuntunut ennen minua? Ovatko hekin vilkuilleet ympärilleen, että missä se osaava ja kokenut hoitaja oikein luuraa?

Seuraavalla osastotunnilla osastonhoitaja puhui tiimityön merkityksestä. Kuinka tärkeää on, että osaaminen tunnistetaan ja työryhmässä on hoitajaiältään erilaisia työntekijöitä. Sain kiitosta siitä, että olin mennyt apuun haastavassa tilanteessa. Itse halusin puolestani kiittää nuorempaa hoitajakollegaani teknisenä tukena toimimisesta.

Voin paljastaa yhden asian. Kokenut hoitajakin on joskus hämillään, osaamaton ja toivottoman edessä, vaikka työvuodet tuovat varmuutta, rohkeutta ja näppäryyttä. Jokaisen osaamisella on rajansa. Siksi tiimityössä tarvitaan kaiken ikäisiä, erilaisia osaamisia ja tapoja päästä potilaan hoidon kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.