Tulkkauksen ammattilaiset suhtautuvat tekoälytulkkaukseen varauksellisesti.
Miten tekoäly koulutetaan?
Tulkkauksen lehtori Mari Vainikka Diakonia-ammattikorkeakoulusta pitää tärkeänä, että reunaehdot selvitetään kunnolla ennen kuin tekoälyä aletaan käyttää virallisessa asioinnissa ihmistulkin korvikkeena. Reunaehdot liittyvät kieliin ja vuorovaikutuksen luonteeseen.
Isoja maailmankieliä, kuten englantia, ranskaa ja arabiaa, käytetään maailmalla hyvin eri tavoin.
”Ranskalaisen ranska on ääntämykseltään ja sanastoltaan erilaista kuin afrikkalaistaustaisen puhuma ranska.”
Myös pieniin kieliin liittyy reunaehtoja.
”Tekoälyyn ei voi luottaa, jos kieli on niin pieni tai harvinainen, että siitä ei ole olemassa kirjallista aineistoa.”
Tekoälyn käyttö muuttaa ihmisten välistä vuorovaikutusta, mutta Vainikka muistuttaa, että toistaiseksi on epäselvää, millä tavalla. Kokonaan Vainikka ei tekoälyn käyttöä tyrmää.
”Tekoäly voi olla joissakin tilanteissa hyvä apuri, kun kyseessä on esimerkiksi kieli, josta on olemassa riittävä kielimalli.”
Kuka vastaa virheestä?
Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton tulkkijaoston puheenjohtajaa Pia Leppälää epäilyttää, kuinka potilaiden ja sote-ammattilaisten oikeudet ja vastuut toteutuvat tekoälyä käytettäessä.
”Kuka vastaa tekoälyn tekemästä virheestä, joka vaikuttaa potilaan hoitoon tai diagnoosiin? Myös ihmistulkki voi tehdä virheitä, mutta vastuu on silloin hänen. Ihmisten kanssa virheet tai väärinkäsitykset voidaan selvittää jo tulkkaustilanteessa.”
Leppälän mielestä tekoälyn helppous, halpuus ja nopeus ovat näennäisiä. Tekoälyn luotettava käyttö vaatii sitä, että ihminen tarkastaa sen tekemiset. Lopputulos voi olla laadultaan huonompi kuin ihmisten tekemä, ja tuotoksen parantamiseen kuluu aikaa.
”Useimmat ongelmat ovat ratkaistavissa sillä, että käytetään ammattitulkkia. Hänellä on vaitiolovelvollisuus, eikä hän tuo tilanteessa näkemyksiään esiin.”
