Entäpä jos kollegaa ärsyttääkin työyhteisössä pitkään vallalla ollut toimintatapa? Josko mitta on nyt tullut täyteen ja kollega haluaa asiaan muutosta? Kokouksessa pontevasti asiansa esittävä työkaveri saattaa olla ärtynyt, mutta myös oikeassa – oli hänellä vaihdevuodet tai ei. Miksi mielikuvamme vaihdevuosista on niin negatiivinen?
Vaihdevuosipuhe on mielestäni, ainakin Suomessa, hyvin negatiivisesti latautunutta. Puhutaan hormonitoiminnan muutoksien tuomista kuumista aalloista, päänsärystä, masennuksesta ja ahdistuksesta. Lisääntymiskyky loppuu, limakalvot kuivuvat ja seksuaalielämä näivettyy. Ikääntyvä nainen muuttuu ärtyneeksi, mutta myös näkymättömäksi. Naista ei enää huomata tai huomioida.
Sen sijaan emme puhu siitä, miten lisääntymiskyvyn loppuminen voi vapauttaa naista. Seksuaalielämä saa uusia piirteitä, kun ei tarvitse pelätä ja ehkäistä raskaaksi tulemista. Lisäksi estrogeenin määrän väheneminen voi joillakin lisätä testosteronin vaikutusta, ja se jos mikä antaa vauhtia haluille.
Jos naisella on lapsia, ovat he usein tässä vaiheessa jo muuttaneet omilleen, jolloin nainen voi ottaa aikaa enemmän itselleen ja vaikkapa parisuhteelleen. Vanhemmiten nainen on usein myös enemmän sinut itsensä ja kehonsa kanssa, ja silloin hän voi päätyä tekemään ja kokeilemaan asioita, joista nuorempana on vain hiljaa haaveillut.
Puhumisen tavalla ja sanoilla on merkitystä. Siksi toivoisin vaihdevuosipuheen muuttavan suuntaa, toivoisin, että keskitytään myös positiivisiin puoliin. Ihan siksikin, että vaihdevuodet tulevat koskemaan jollain lailla meitä kaikkia joko puolisona, lapsena, kollegana tai omana itsenä. Asia kolahtaa muuten allekirjoittaneeseenkin; tänä vuonna olen lähempänä viittäkymmentä kuin neljääkymmentä.
P.S.
”Yhä mielessä se – yli kuusikymppisten naisten eroottisesta elämästä” -kirja (Basam Books) avaa ihanasti ja rempseästi näkökulmia toisenlaiseen vaihdevuosiajatteluun. Löytyy kirjastoista!
