Potilaan kiitos on paras palkka?

Koronapotilaiden virta teho-osastollemme on kiihtynyt viime viikkojen aikana. Sairaalan suunniteltua leikkaustoimintaa aletaan hiljalleen vähentää, ja se joudutaan tällä vauhdilla jossain vaiheessa keskeyttämään miltei kokonaan. Hoitohenkilökuntapula on ollut tiedossa jo pitkään, eivätkä eristyskäytännöt vähennä hoitajien tarvetta, päinvastoin. Samaan aikaan henkilökunnallemme annetaan kolmansia koronarokotteita, joiden aiheuttamat sivuoireet vievät monet sairaslomalle muutamaksi päiväksi. Itsekin kirjoitan tätä sairaslomalta. Onneksi kuume ja joka paikan särky on jo vähän hellittänyt.  

Pandemia-aika vaatii myös potilailta ja heidän omaisiltaan paljon. Rajoitetut vierailukäytännöt ja koronapotilaiden kohdalla mahdottomuus vierailla tai edes puhua rakkaansa kanssa ottaa varmasti koville. Osalla potilaista lähimmäiset ovat kokonaan toisessa maassa, eikä yhteistä kieltä hoitohenkilökunnan kanssa aina edes löydy. Yritys ymmärtää ja selittää hyvin vaikeita asioita puhelimitse kuormittaa yhtä lailla potilaiden omaisia kuin hoitajia ja lääkäreitä. 

Jälkiseurantapoliklinikkamme hoitajat ovat onneksi päässeet tapaamaan tehohoidossa olleita koronapotilaita puolisoineen hoitojakson jälkeen. Palaute on ollut positiivista, ja sekä omaiset että potilaat ovat kokeneet hoidon turvalliseksi ja keskustelut hoitohenkilökunnan kanssa tukea antaviksi. Keskustelut ovat antaneet tukea, vaikka ne on käyty vain puhelimitse eikä esimerkiksi käden laskeminen huolestuneen omaisen olkapäälle ole ollut mahdollista.

Tällainen palaute luo uskoa siihen, että me selviämme tästä ja että olemme osanneet tehdä jotakin oikein tilanteessa, jossa keinomme auttaa taudista paranemisen suhteen ovat melko vähäiset. 

Viimeksi tänään sain luettavakseni palautteen potilaan omaiselta. Palaute tuli runon muodossa ja kuvasi tehohoitoa potilaan läheisen näkökulmasta niin koskettavasti, että lukiessani liikutuin ja tunsin, miten lämpimät kyyneleet virtasivat pitkin poskiani.

Se, että potilas tai potilaan läheinen kiittää saamastaan hoidosta liikuttaa aina. Se on tärkeää palautetta tärkeästä työstämme. Sillä ei lyhennetä asuntolainaa tai osteta maitolitraa kaupasta, mutta se kertoo työmme merkityksestä.

Raha puhuttaa teho-osastollamme. Hälytysrahaneuvottelut ovat sairaanhoitopiirissämme paraikaa käynnissä, mutta ilmeisen jumissa. Olemme lukeneet sopuun pääsemisestä ja rahasumman noususta muissa sairaanhoitopiireissä ja toivomme tietysti samaa. Hälytysraha on tietysti pieni asia, kun puhutaan hoitajan peruspalkasta, jonka varmasti jokainen alalla työskentelevä toivoisi olevan suurempi. Ajanjakso alkaa olla melkoisen paineensietokykyä vaativa.