”Yleensä anafylaksia kehittyy altistumisen kautta. Se on IgE-välitteisen allergian lopputulema eli voimakas allerginen reaktio”, sanoo ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Sanna Poikonen Pihlajalinnasta.
Vuosittain hoidetaan noin 150–250 potilasta anafylaktisen reaktion vuoksi.
IgE-välitteinen tarkoittaa sitä, että allergian aiheuttaja reagoi elimistön vasta-aineiden kanssa. Elimistö vapauttaa histamiinia ja muita välittäjäaineita, ja tuloksena on allerginen reaktio.
Suomessa hoidetaan vuosittain noin 150–250 potilasta anafylaktisen reaktion vuoksi. Huonossa tasapainossa oleva astma sekä sydän- ja verisuonisairaudet lisäävät anafylaksian vaarallisuutta.
Ruoka, lääke tai hyönteinen
Anafylaktisen reaktion syy selvitetään erikoissairaanhoidossa. Allergiatestejä ei kannata tehdä heti vaikean reaktion jälkeen, koska vasta-aineet ovat kuluneet loppuun. Testin voi tehdä vasta, kun reaktiosta on kulunut 1–6 kuukautta.
Osa anafylaktisina pidetyistä reaktioista osoittautuu tarkemmissa tutkimuksissa joksikin muuksi reaktioksi. Sellaisia ovat ennen kaikkea tavallinen pyörtyminen, paniikkikohtaus ja sydämen rytmihäiriökohtaus. Aina anafylaksiaan ei löydy mitään syytä.
Kohtauksen aiheuttaa lähes aina allergia jollekin ruualle, lääkkeelle tai hyönteisen pistolle. Anafylaksia voi myös aiheutua pelkästä fyysisestä rasituksesta tai monen tekijän yhdistelmästä.
Yli puolet kaikista anafylaksioista johtuu ruoka-allergioista. Lapsella yleisimpiä anafylaksian aiheuttajia ovat maito, vehnä, muna, pähkinät, hedelmät ja kala. Aikuisen anafylaksian aiheuttaa tavallisimmin pähkinä. Lapset saavat ruoasta enemmän anafylaksioita kuin aikuiset.
Ampiaisen ja mehiläisen pistot kuuluvat melko tavallisiin anafylaksian aiheuttajiin. Lääkeaineista anafylaktisia reaktioita aiheuttavat useimmin antibiootit ja kipulääkkeet. Myös röntgentehosteaineet, verituotteet ja biologiset lääkkeet voivat aiheuttaa reaktion.
Jos terveydenhuollossa tehdään varjoainekuvauksia, allergiatutkimuksia tai -altistuksia tai annetaan rokotuksia tai siedätyshoitoa, siellä on oltava valmius anafylaksian hoitoon.
Varovaisena arjessa
Tehokkain tapa ehkäistä anafylaksiaa on välttää anafylaksian laukaisevia allergeenejä. Riskiryhmään kuuluvalla on aina oltava mukanaan kaksi adrenaliinikynää sekä allergialääkkeet. Jos on taipumusta saada anafylaktisia reaktioita, kannattaa pitää mukana myös SOS-passia, johon on merkitty, mille aineelle on allerginen ja mitä pitää tehdä ensiapuna.
Adrenaliinin käytöstä huolimatta potilaan tulee hakeutua nopeasti päivystykseen.
Ensiavuksi annettava adrenaliini pistetään reisilihakseen. Se muun muassa supistaa verisuonia ja laajentaa hengitysteitä, mikä vähentää nopeasti oireita. Kasvojen ja huulten mahdollinen turvotus laskee, ja hengitys helpottuu. Lisäksi adrenaliini saa sydämen lyömään voimakkaammin ja nopeammin, mikä nostaa verenpainetta.
Adrenaliinin käytöstä huolimatta potilaan tulee hakeutua nopeasti päivystykseen.
Adrenaliinin turhasta käytöstä ei ole muuta haittaa kuin sivuvaikutukset. Adrenaliini voi aiheuttaa sydämen tykytystä, hikoilua, pahoinvointia tai päänsärkyä. Ne menevät ohi puolessa tunnissa.
Adrenaliinikynän hankkiminen vaatii reseptin. Sanna Poikosen mukaan riskiryhmään kuuluva potilas voi saada sen lääkäriltä varmuuden vuoksi, vaikka anafylaksiaa ei olisikaan tullut.
”Adrenaliini voi olla henkinen tuki potilaalle tai perheelle. Vahinkoaltistumisia voi tulla, vaikka olisi kuinka varovainen.”
Lähteet: Terveyskirjasto, Duodecim ja Lääkeyhtiö ALK
Ensiapu anafylaktisessa reaktiossa
- Käytä adrenaliinikynää heti. Kynä pistetään kohtisuoraan reiden ulkosivun lihakseen, tarvittaessa vaatteiden läpi.
- Soita hätänumeroon 112.
- Jos oireet eivät helpota 5–15 minuutissa, pistä uusi annos.
- Tarkkaile kohtauksen saaneen vointia ja hengitystä, kunnes ensihoito ottaa vastuun.
- Jos kohtauksen saanut menee tajuttomaksi eikä hengitä normaalisti, aloita painelu-puhalluselvytys ja ilmoita hätäkeskukselle muutoksesta.
Punainen Risti
