Muistisairas potilas huutaa, omainen syyttää, lapsi paiskoo tavaroita, päihdeperheen vanhempi on aggressiivinen, saattohoidossa oma suru jää käsittelemättä. Sote-ammattilainen kohtaa päivittäin hätää, pelkoa, kiukkua, surua, vihaa, syytöksiä.
Kaiken keskellä oma ammatillisuus pitää kuitenkin säilyttää. Tunteet on hallittava tilanteessa kuin tilanteessa.
”Tunteet vaikuttavat muun muassa ongelmanratkaisuun ja päätöksentekoon. Siksi niiden hallitseminen hoitotyössä on tosi tärkeää”, korostaa Anne Pienimaa, joka tutki hoitotieteen väitöskirjassaan tunnetaitoja ja tunneälyä. Nykyään hän työskentelee Sairaanhoitajat ry:ssä erityisasiantuntijana.
Tunteiden hallitseminen ei tarkoita sitä, että niitä ei saisi olla. Tunteita saa myös näyttää, kunhan osaa vetää rajat. Ei ole potilaan tai asiakkaan tehtävä kantaa ammattilaisen tunnetaakkaa ja joutua lohduttajaksi.
”Potilaalle voi kuitenkin olla helpottavaa nähdä ammattilaisenkin liikuttuvan vaikeassa tilanteessa. Joskus voi olla myös vuorovaikutuksen kannalta hyvä, että ammattilainen sanoittaa omat tunteensa ja osoittaa empatiaa.”
Pura jo päivän aikana
Tunteiden hallitseminen ei tarkoita niiden tukahduttamista, Pienimaa huomauttaa. Tunteet täytyy kohdata. Vasta sitten ne voi käsitellä ja hyväksyä. Etenkin vaikeiden tunteiden – kuten turhautuneisuuden, ärtymyksen tai vihan – työstäminen on usein vaikeaa.
Moni sote-ammattilainen käsittelee vaikeita tunteita puhumalla niistä kollegalle, joskus myös esihenkilölle. Usein kriisitilanteiden jälkeen työpaikoilla järjestetään myös purkutilaisuuksia.
Pienimaa korostaa, että on tärkeää, että työyhteisö antaa tilaa tunteiden käsittelylle. Vaikeita tuntoja pitäisi pystyä purkamaan jo työpäivän aikana, jotta ei vie niitä seuraavaan kohtaamiseen potilaan tai asiakkaan kanssa.
Koko tunnetilaa ei työkiireen keskellä pysty useinkaan käsittelemään, vaan sille pitää ottaa myöhemmin aikaa.
”Jos ikävät tunteet jäävät käsittelemättä, se voi vaikuttaa jaksamiseen ja hyvinvointiin. Seurauksena voi olla jopa uupuminen.”
Käsittelemättömät tunteet voivat myös aiheuttaa suhteettoman vahvoja reaktioita työarjessa eteen tulevissa tilanteissa.
”Tarvitaan rohkeutta altistaa itsensä vaikeillekin tunteille, omien ja muiden. Tunnetaitoja opitaan kokemusten ja käytännön tilanteiden kautta, mutta kyllä niistä kannattaa myös lukea, jotta oppii ymmärtämään niitä ja saa käytännön vinkkejä.”
Älä vatvo liikaa
Kouluttajapsykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio muistuttaa, että sote-alan ammattilaisen ei tarvitse olla superihminen. Hän kehottaa suhtautumaan omiin tunteisiin sallivasti ja rennosti. Tunteita voi havainnoida ja sitten hyväksyä ne. Voi vaikka todeta mielessään, että nyt on näin.
”Epämiellyttäviä tunteita kohdatessa voi auttaa tieto siitä, että mikään tunne ei jää meihin pysyvästi. Tunteet liikkuvat ja muuttuvat koko ajan.”
”Jos kielteinen tunne on vahva, jälkeenpäin kannattaa toki pohtia, mitä tilanteessa oikein tapahtui, mitä itsessä heräsi ja miksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että liiallinen analysointi ja tunteen pyörittely voi jopa vahvistaa sitä.”
Hoitotyön arki on usein kiireistä ja resurssit tiukalla. On ihan paikallaan sanoa, että ei se hengittely silloin auta.
Kallio korostaa, että mielenrauha ei tarkoita sitä, että pysyy rauhallisena koko ajan vaan taitoa palata rauhalliseen mieleen.
Hän hakee vertauksen sydänkäyrästä. Jos käyrä näyttää pelkkää viivaa, homma on jotakuinkin ohi. Kun käyrä nousee ja laskee, tilanne on hyvä.
Usein Kallio käyttää myös venevertausta: mielenrauha ei tarkoita sitä, että vene kulkisi tyynessä vedessä vaan sitä, että vene keikkuu aallokossa mutta löytää aina tasapainon.
Muista perustarpeet
Jokaisella on omat keinonsa käsitellä tunteita ja löytää mielenrauhaa.
”Hoitotyön arki on usein kiireistä ja resurssit tiukalla. On ihan paikallaan sanoa, että ei se hengittely silloin auta. Mutta samaan aikaan on myös totta, että voimme itsekin vaikuttaa mielentilaamme”, Kallio huomauttaa.
Kallio kiertää tänä vuonna puhumassa tehyläisille. Hän viittaa ennen kiertuetta tehtyyn kyselyyn, jossa esiin nousivat erilaiset toivon ja turvan tekijät. Niitä olivat muun muassa läsnäolo asiakkaalle tai potilaalle, kollegat ja työyhteisön huumori.
Perustarpeet eli uni, ravinto, liike ja lepo muodostavat mielenrauhan rajat.
Kallio kannustaa kiinnittämään huomiota myös siihen, että perustarpeet täyttyvät.
”Perustarpeet eli uni, ravinto, liike ja lepo muodostavat mielenrauhan rajat. Kykymme säädellä tunteita, tehdä viisaita ratkaisuja ja oppia ja ymmärtää toisia ihmisiä lepäävät pitkälti perustarpeiden varassa.”
Kun perustarpeet ovat hyvässä jamassa, myös hermot palautuvat ja säilyy kyky sinnitellä, joustaa ja ymmärtää.
Erityisesti lepo voi olla monelle vaikea tai jopa tuntematon asia. Suorittamisputkessa lepo saattaa herkästi unohtua. Kallio kysyykin, milloin olet viimeksi levännyt. Et nukkunut tai torkkunut vaan nimenomaan levännyt?
”Jollekin lepo tarkoittaa sohvalla makoilua, toiselle käsitöiden tekemistä tai luonnossa samoilua. Lepo on elpymistä, rauhoittumista, elämisen tuntua, yhteyttä itseen tai toisiin.”
Maaret Kallion kiertue syksyn aikana Oulussa, Turussa, Tampereella ja Lappeenrannassa. Tapahtumiin voi ilmoittautua tästä.