Tuntui, etten voi toimia tällä persoonallani hoitoalalla enää ollenkaan.
Heini kuvailee olevansa introvertti – ihminen, jolle yksinolo, keskittymisrauha ja rutiinit ovat erityisen tärkeitä. Heini on kuitenkin ymmärtänyt tämän piirteen itsestään vasta viime vuosina. Ennen hän ihmetteli, miksi sosiaaliset hoitotyöpäivät kuluttivat häntä niin paljon. Kuormitus kävi niin suureksi, että Heini pelkäsi jopa joutuvansa vaihtamaan kokonaan alaa.
”Tuntui, etten voi toimia tällä persoonallani hoitoalalla enää ollenkaan. Harmitti, miksi ylipäätään olin hakeutunut koko alalle.”
Mutta sitten iski pandemia.
Työtä robotin lailla
Alun perin Heini valmistui kätilöksi vuonna 2012 ja pari vuotta myöhemmin terveydenhoitajaksi. Valmistuttuaan hän aloitti työt lastenneuvolassa.
Työ oli sosiaalista, sillä se perustui asiakaskontakteihin. Vaikka lapset ja perheet olivat hänestä mukavia ja kollegatkin ihania, jokin työssä häiritsi. Työpäivien jälkeen Heini oli usein niin puhki, että iso osa vapaa-ajasta kului palautumiseen.
”Toivoin, ettei neuvolatyö veisi minulta ihan niin paljoa energiaa, mutta ajattelin, että tätä se nyt vain on. Minulla oli alan koulutus, enkä halunnut, että se menisi hukkaan. Meni pitkään, että uskalsin alkaa kyseenalaistaa tilannettani.”
Vasta jälkikäteen Heini on huomannut tehneensä työtään robotin lailla. Hän oli töissä koko päivän ajan pienessä jännitystilassa.
Introverttiys antoi Heinin kehossa hyvin pieniä, lähes huomaamattomia vihjeitä. Heini esimerkiksi huomasi, että pitkän asiakaskontaktin aikana hengitys oli pinnallista ja hänen hartiansa olivat koko ajan hieman jännittyneet. Sen loppuessa keho rentoutui ja Heini mietti: hyvä, että se on ohi.
Pandemia toi jättiloikan
Kotona Heinillä on 2- ja 6-vuotiaat lapset. Äitiysloma toisen lapsen kanssa antoi hänelle tarpeellisen pysähdyshetken töistä. Silloin oli aikaa miettiä, mitä Heini itse halusi työelämältä. Hän ymmärsi, ettei entiseen olisi enää järkevää palata.
”Lasten myötä tuli selkeästi esille, että oma hyvinvointini vaatii akkujen lataamista yksin. Jatkuva sosiaalisuus oli niin intensiivistä ja vei minulta niin paljon voimia.”
Heinin haaveena oli etätyö kotoa käsin. Ennen pandemiaa se tosin tuntui hänestä utopistiselta vaihtoehdolta hoitoalaan yhdistettynä. Toisin kävi: Heinin ollessa äitiyslomalla digitaaliset terveyspalvelut ja etätyömahdollisuudet ottivat pandemian vuoksi jättiloikkia.
Kun äitiysvapaa oli lopuillaan, Heini otti yhteyttä kiinnostavaan työpaikkaan ja pääsi haastatteluun. Hän sai töitä koronaneuvonnasta – eikä ole katunut päivääkään. Heinistä tuntuu edelleen siltä, kuin hän leijailisi pilvilinnoissa, niin paljon kevyemmältä tuntuu aamuisin aloittaa työt.
”Tuntui uskomattomalta, että toiveestani tuli totta. Olin niin pitkään haaveillut löytäväni töissä oman polkuni, mutta ajatellut, ettei se ole mahdollista. Työhöni on tullut lisää mielekkyyttä, mikä on lisännyt työmotivaatiota ja työssäjaksamista”, Heini iloitsee.
”Välillä minua jopa nolottaa, kun olen löytänyt itselleni niin sopivan työn. Mietin, kehtaanko edes iloita tästä kaikesta niin näkyvästi?”
Heinin perustyöpäivä alkaa aamulla klo 7.45 ja loppuu klo 15.45. Hän ottaa vastaan joko suoria puheluja tai soittaa takaisin asiakkaiden soittopyyntöihin. Vaikka tämäkin työ on sosiaalista, se on silti erilaista kuin ennen.
”Tuntuu, ettei puhelimessa ole samanlaisia paineita kuin kasvotusten. Ihmisten edessä olen koko ajan hirveän tietoinen itsestäni ja siitä, miltä näytän ja miten puhun. Puhelimessa se kaikki jää pois.”
Myös kiireen tuntu on kadonnut Heinin työpäivistä. Neuvolatyössä asiakastapaamisissa hän tunsi koko ajan painetta siitä, kuinka seuraava asiakas odotti jo oven takana. Puhelimessa asetelma on kasvottomampi ja siksi hänelle helpompi.
Heini voisi kuvitella ottavansa introverttiytensä puheeksi töissä esimerkiksi esihenkilönsä kanssa, jos se jossain vaiheessa tuntuisi tarpeelliselta.
”Minulla on nykyään enemmän rohkeutta tuoda töissä esiin, mitä haluaisin tehdä ja missä koen olevani parhaimmillani. Esimerkiksi kirjoittaminen ja asioiden kirjaaminen sujuu minulta helposti. Siksi haluaisin löytää lisää näitä taitoja hyödyntäviä työtehtäviä.”
Ihmiset kiinnostavat
Introverteistä saatetaan joskus ajatella, etteivät he pitäisi muista ihmisistä. Heinin kohdalla tilanne on päinvastainen: hän nauttii jutellessaan ihmisten kanssa ja kuullessaan heidän elämäntarinoitaan. Hän uskoo tulevansa aina jollain tavalla työskentelemään ihmisten kanssa.
”Tiedostan, että on ristiriitaista kuormittua sosiaalisuudesta ja olla samaan aikaan kiinnostunut ihmisistä. Tilanteen hallitseminen vaatii sitä, että osaan itse tunnistaa ja asettaa omat rajani. Vähitellen olen oppinut siinä paremmaksi.”
Introverttiytensä hyviksi puoliksi Heini mieltää herkkyyden tunnistaa toisten ihmisten tarpeita.
”Olen oivaltanut, että herkkyydestäni onkin hyötyä. Minun on helppo asettua toisen ihmisen asemaan, ja tuntosarveni ovat koko ajan pystyssä. Mutta sitäkään ei voi tehdä loputtomiin, ettei se muutu liian raskaaksi.”
Sitäkin Heini on miettinyt, voiko introverttiys vaihdella eri ikäkausina.
”Ehkä en ollut vielä nuorempana näin introvertti kuin nykyään. Oman ajan vahva tarve tuntuu tulleen erityisesti lasten myötä. Kenties nämä piirteet vaihtelevat samassa ihmisessä elämänkaaren varrella.”
Heinin virtalähteet
1. Yksinolo. ”Välillä minun on edelleen vaikeaa sanoittaa perhepiirissäni sitä, miten paljon tarvitsen yksinoloa. Ehkä siihen liittyy ajatus, ettei äiti saisi olla itsekäs. Tiedän kuitenkin olevani parempi äiti, kun olen saanut olla hetken yksin.”
2. Lehtien lukeminen. ”Tykkään lukea paperilehtiä ja niistä erityisesti ihmisten tarinoita, sillä ne inspiroivat minua. Kirjoja lukisin enemmänkin, mutta toistaiseksi keskeytyksetön syventyminen kirjojen maailmaan on harvinaista herkkua.”
3. Rutiinit. ”Pienet ja vähän tylsätkin arkiset asiat ovat ihania. Tällaisia ovat esimerkiksi aamukahvi ja rauhallinen iltauutisten katselu.”
4. Liikunta. ”Kävelylenkit sekä yksin että ystävän kanssa antavat voimaa.”
5. Kevään odotus. ”Olen ehdottomasti lämpimän sään ihminen. Minusta on myös kivaa pukeutua värikkäästi, värit saavat iloisemmalle mielelle.”
