Kriisipuhelimeen vastaava Eeva rauhoittaa itsensä rankan puhelun jälkeen: ”Mielen tyhjentäminen tasoittaa tunteet”
Kriisikeskuksessa työskentelevä Eeva Niskanen on kehittänyt jaksamisensa tueksi monenlaisia keinoja. Viimeistään tallilla puuhailu auttaa palautumaan.
Kuvateksti
Eeva pitää työpäivän aikana lyhyitä palautumishetkiä, joiden aikana hän skannaa kehoaan ja tuo huomion nykyhetkeen.
Kuva: Matias Honkamaa
”Haluaisin avioliittoneuvojaksi.” Lausahduksen muistaminen tuo hymyn Eeva Niskasen, 53, huulille. Kun tytöt 80-luvun lopussa koulun pihalla miettivät omaa tulevaisuuden ammattiaan, sanat vain pääsivät Eevan suusta. Siihen aikaan hän ei tarkalleen edes tiennyt, mitä avioliittoneuvoja teki työkseen.
Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin sanat muistuivat jälleen Eevan mieleen Kuopion kriisikeskuksessa, kun asiakkaana ollut pariskunta oli kertomassa omista ongelmistaan.
”Sillä hetkellä oivalsin, että olen unelmatyössäni tekemässä juuri sitä, mitä osaan parhaiten.”
Kuopion kriisikeskuksessa Eeva on työskennellyt 20 vuotta. Yläasteen jälkeen hän opiskeli kampaajaksi, mutta kahden lapsen syntymän jälkeen hän lähti opiskelemaan lähihoitajaksi ja suuntautui mielenterveys- ja päihdetyöhön. Muutamaa vuotta myöhemmin hän opiskeli vielä psykiatrisen hoidon erikoisammattitutkinnon. Eevasta tuntui, että hän pääsi vihdoin toteuttamaan jo nuoresta tytöstä lähtien ollutta kutsumustaan, ihmisten kohtaamista.
”Minun tehtäväni on tarjota keskusteluapua ihmisille, jotka ovat vaikeassa elämäntilanteessa. Esitän kysymyksiä, jotka auttavat ihmisiä itse löytämään ratkaisuja. Valmiita ohjeita tai vastauksia minulla ei ole.”
Kriisipuhelintyö vaatii läsnäoloa
Eevan työviikot kriisikeskuksessa ovat hyvin vaihtelevia. Hän vastaa valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, nuorten Sekasin-chattiin, aikuisten Solmussa-chattiin ja pidempiaikaista tukea tarjoavaan Mieli Tukisuhde -verkkopalveluun. Lisäksi hän tapaa kriisivastaanoton asiakkaita ja koordinoi vapaaehtoistoimintaa.
Sekä kriisipuhelintyössä että Sekasin-chatissa Eeva on huomannut, että entistä useammin yhteydenoton syynä on itsetuhoisuus. Valtakunnallisesti kriisipuhelimeen soittaa päivittäin keskimäärin hieman alle 17 ihmistä, jotka miettivät itsemurhaa. Heistä noin kolmella on akuutti itsemurhavaara. Eeva itse vastaa lähes jokaisessa päivystysvuorossaan itsetuhoisuuteen liittyviin puheluihin.
Eevan tehtävänä on selvittää, millainen tilanne soittajalla on ja miten sitä voi auttaa. Jokainen puhelu tapahtuu hetkessä eikä siihen ole olemassa valmista toimintamallia.
Pitkä työkokemus on tuonut uskoa siihen, että ihmiset selviytyvät yleensä hyvin vaikeistakin tilanteista.
Usein käy ilmi, että itsetuhoisella soittajalla on voimakas halu kuolla, mutta hän myös pelkää valtavasti kuolemaa. Hänellä ei siis välttämättä ole aietta vahingoittaa itseään.
Akuutissa tapauksessa Eeva voi esimerkiksi ehdottaa, että soittaja ottaisi pikaisesti yhteyttä sairaalan päivystykseen. Joskus hän saattaa myös ehdottaa, että hän voi itse soittaa hätäkeskukseen soittajan puolesta.
”Kaikkein rankimpia ovat puhelut, joiden aikana soittaja ei ole valmis ottamaan minkäänlaista apua vastaan.”
Palautumishetkiä pitkin päivää
Vaikka asiakkaiden elämäntilanteet ovat raskaita, Eeva ei tunne työtään kuormittavaksi. Mahdollisuus auttaa kriisissä olevia ihmisiä tuo työhön paljon merkitystä ja motivoi jaksamaan.
”Pitkä työkokemus on tuonut uskoa siihen, että ihmiset selviytyvät yleensä hyvin vaikeistakin tilanteista. Siksi asiakkaiden tarinat eivät jää pyörimään mielessä vapaa-aikana.”
Ihmisläheinen työ herättää kuitenkin erilaisia tunnereaktioita, jotka saattavat vaihdella myötätunnosta riittämättömyyteen ja joskus ärsytykseenkin. Sen takia Eeva on etsinyt erilaisia keinoja, joiden avulla hän pystyy tyhjentämään mieltään. Kun mieli tyhjenee, tunteet tasoittuvat automaattisesti.
Eeva on kiitollinen, että hänen työhuoneensa ikkunasta avautuu kaunis järvimaisema. ”Luontomaiseman katseleminen auttaa minua keskittymään soittajan tarinaan.”
Asiakastapaamisten välissä ja joskus myös niiden aikana hän pitää säännöllisesti lyhyitä palautumishetkiä, joiden aikana hän skannaa kehoaan ja tuo huomion nykyhetkeen.
”Irrotan huomioni hetkeksi toisen puheesta ja tuon huomion kehooni. Tunnen tuolin takapuoleni alla ja maan jalkojeni alla. Samalla annan hengitykseni rauhoittua. Jo lyhyt harjoitus auttaa maadoittumaan.”
Eeva on kiitollinen myös siitä, että hänen työhuoneensa ikkunasta avautuu kaunis järvimaisema. Sitä hän katselee usein puhuessaan puhelimessa.
”Luontomaiseman katseleminen auttaa minua keskittymään soittajan tarinaan.”
Raskas maailmantilanne
Sekä kriisipuhelimeen tulevissa puheluissa että chatteihin tulevissa yhteydenotoissa korostuu soittajien epämääräinen paha olo. Usein sen taustalla on ihmissuhdeongelmia.
”Aikaisemmin jotkut saattoivat soittaa kriisipuhelimeen vain kertoakseen kuulumisiaan. Nykyään on selvästi enemmän aidosti kriisissä olevia ihmisiä.”
Myös viime vuosien raskaat tapahtumat, kuten koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota ja Vastaamon tietomurto ovat tulleet esiin yhteydenotoissa.
”Raskas maailmantilanne saattaa vaikuttaa omaan henkilökohtaiseen kriisiin niin, että voimat selvitä tuntuvat loppuvan kokonaan.”
Mielenterveystyön ammattilaiset tekevät jatkuvasti parhaansa, mutta resurssit ovat vain aivan liian pienet.
Lisäksi keskusteluissa tulee usein esiin mielenterveyspalvelujen pitkät jonot ympäri Suomea. Monet kokevat, että heitä vain pompotellaan paikasta toiseen ilman, että kukaan oikeasti haluaisi auttaa heitä.
”Hädässä oleva ihminen saattaa tulkita tilanteen niin, että hän on täysin arvoton. Itse näen, että mielenterveystyön ammattilaiset tekevät jatkuvasti parhaansa, mutta resurssit ovat vain aivan liian pienet.”
Hevostallille tyttären kanssa
Töiden jälkeen Eeva tyhjentää ajatuksensa usein tallilla. Hänellä on tyttärensä Monan kanssa yhteinen Kerttu-hevonen. Sekä äiti että tytär käyvät ratsastamassa sillä kolme kertaa viikossa.
”Tallilla kaikki muut asiat katoavat hetkessä pois mielestä. Kertun kanssa puuhastellessani keskityn vain siihen ja kuulostelen, millä tuulella se sattuu olemaan.”
Ison eläimen läsnäolo rauhoittaa automaattisesti, Eeva sanoo. Kuva: Mona Niskanen
Eeva on huomannut, että tallilla myös kehossa olevat jännitykset laukeavat nopeasti. Ison eläimen läsnäolo rauhoittaa automaattisesti. Lisäksi ratsastaminen vaatii paljon keskittymistä, mikä on jo itsessään eräänlaista meditaatiota.
”Hevosen kanssa on aina luonnostaan läsnä hetkessä. Lisäksi tallilla käy paljon kivoja ihmisiä, joiden kanssa on mukavaa vaihtaa kuulumisia.”
Mieli ry:n Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111.
Eevan virtalähteet
❶ Hyvät keskustelut. ”Nautin kaikenlaisista keskusteluista perheeni, muiden läheisten ja vaikka koiratuttujen kanssa. Usein kun olen koiran kanssa lenkillä, pysähdyn juttelemaan muiden koiranomistajien kanssa. Hauskan tilanteesta tekee se, että tiedän yleensä koirien nimet mutta en niiden omistajien nimiä.”
❷ Yksinolo. ”Sosiaalisten tilanteiden vastapainoksi kaipaan hetkiä, jolloin en ole ketään muuta varten. Saatan esimerkiksi lähteä metsään kävelemään tai katsella kotona yksin telkkaria.”
❸ Vuodenaikojen vaihtelu. ”Iän myötä luonto on tullut minulle yhä tärkeämmäksi. Tykkään seurata vuodenaikojen ja luonnossa olevien värien vaihtelua. Luonnon väreistä saan inspiraatiota myös pukeutumiseeni.”
❹ Hyvä työyhteisö. ”Itsenäisen työn vastapainona on tärkeää, että ympärillä on hyvä työyhteisö, jolta saa aina tarpeen tullen tukea. Järjestämme myös säännöllisesti yhteisöllisyysiltapäiviä, jolloin saatamme mennä esimerkiksi spinning-tunnille tai järjestää jonkin visailun.”
