Hannu Koskimies tuntee olonsa liikkuvalla kesämökillään vapaaksi ja onnelliseksi.
Merelle päästyään Hannu Koskimies kadottaa nopeasti ajantajunsa.
”Purjeveneessä kiire loppuu. On hienoa, kun tuuli leyhyttää purjeita ja korvat herkistyvät kuulemaan luonnon ääniä.”
Hannu purjehtii vaimonsa Tuija Rekosen kanssa. Matkat alkavat Kotkan Sapokan satamasta, jossa Aletheiaksi ristitty vene on parkissa.
Hannu työskentelee ohjaajana Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Tuija on töissä nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Kesälomansa he viettävät aina purjehtien.
”Vene on kesämökkimme. Emme ole pitkän matkan purjehtijoita, vaan olemme yöt satamassa tai luonnon rannassa. Tänä kesänä purjehdimme Viroon ja ehkä Latviaan asti. Upea Turun saaristo on yksi lempipaikkojamme.”
Reitit navigoidaan nykyään elektronisesti karttaplotterilla, mutta samalla seurataan aina paperikarttaa.
Ensimmäisen purjeveneensä pariskunta osti vuonna 2002, jolloin lapset olivat 4- ja 2-vuotiaita. Nykyään matkaan lähtö on helpompaa. Veneessä on nukkumapaikat kuudelle, mutta yleensä pariskunta purjehtii kaksistaan.
Isojen akkujen ja aurinkopaneeleiden ansiosta veneessä on hyvin jääkaappitilaa. Hannu kalastaa virvelillä ja mato-ongella, ja toiveena on syödä usein paistettua ahventa ja korvasienikastiketta.
”Lämmin suihkukin onnistuu kannella. Vesi lämmitetään kaasulla, kaadetaan ämpäriin ja käytetään retkisuihkua. Aika usein laskemme purjeet ja peseydymme hyppäämällä veneestä uimaan.”
Kun tuulee kovaa ja sade piiskaa naamaan, purjehtiminen on selviytymistä, jonka palkintona on pääsy satamaan.
”Sade ei haittaa purjehtimista. Mutta ihaninta on tietysti, kun aurinko paistaa, tuulee sopivasti ja ulappa näkyy. Purjehtiminen on opettanut minulle suuren rakkauden luontoa kohtaan.”
