Äiti tsemppasi Emman oikealle uralle psykiatrian pariin – nyt kaksikko miettii, paljonko heillä on yhteistä aikaa
Psykiatrinen sairaanhoitaja Emma Länsivuori kantaa huolta vakavasti sairaasta äidistään. Voimaa antavat Tapparan jääkiekkomatsit, joissa hän esiintyy energisesti tanssijoukkueen kapteenina.
Kuvateksti
Emma luotsaa tamperelaista Sparkling Stars -tanssijoukkuetta, joka esiintyy Tapparan jääkiekkomatseissa.
Kuva: Jari Lifländer
Emma Länsivuori, 25, muutti mieltään ollessaan opintoihin kuuluvassa harjoittelussa. Vielä opinnot aloittaessaan hän oli ajatellut, ettei viihtyisi mielenterveys- ja päihdetyössä.
”Mutta psykiatrialla olikin hyvin empaattinen ja lämminhenkinen työilmapiiri. Kohtaamani hoitoalan ammattilaiset olivat vilpittömästi kiinnostuneita ihmismielestä – ja se tarttui.”
Emman kätilönä työskentelevä äiti luki samaan aikaan psykiatrian alan kirjallisuutta, sillä hän oli kiinnostunut psykoterapeutin opinnoista.
”Kävimme paljon ammatillisia keskusteluja ja vertailimme näkemyksiämme siitä, mitä olimme oppineet ja kokeneet.”
Psykiatria alkoi vetää Emmaa toden teolla puoleensa. Valmistuttuaan sairaanhoitajaksi hän pääsi töihin Tampereen yliopistollisen sairaalan psykiatrian poliklinikalle, jossa hän vastaanottaa nyt yli 25-vuotiaita mielialahäiriöpotilaita.
”Aluksi työ tuntui henkisesti raskaalta, mutta kokemuksen kartuttua kuormittavuus on lieventynyt.”
Äiti sairastui vakavasti
Henkinen taakka tulee Emman elämään nykyään ennen muuta yksityiselämän puolelta. Hänen äitinsä sairastaa uusiutunutta, aggressiivista munasarjasyöpää, jota on hoidettu viime aikoina sytostaatein. Äiti kärsii kovista kivuista.
”Emme tiedä, miten paljon meillä on yhteistä aikaa. Olen pohtinut, pitäisikö minun tehdä muutoksia työelämääni ja muuttaa lähemmäs häntä. Omaa elämää pitää kuitenkin jatkaa, kaikesta huolimatta.”
Nyt välimatkaa on reilut 150 kilometriä.
En voi sanoa, että olisin hyväksynyt äitini kuolemanvakavaa tilannetta.
Äiti ja tytär ovat keskustelleet kuolemasta, mutta myös toivosta ja tulevaisuudesta.
”Yhtälö on kieltämättä rankka, jos olen kuunnellut samana päivänä vastaanotolla potilaan vaikeita elämänkäänteitä.”
Ammatillisuus ei aina yllä läheisimpiin ihmissuhteisiin.
”En voi sanoa, että olisin hyväksynyt äitini kuolemanvakavaa tilannetta. Kotioloissa sallin itselleni sen, että romahdan hetkeksi henkisesti. Niinä hetkinä muistuttelen itseäni ottamaan rauhallisesti ja hyväksymään kaiken, mitä sisimmästä nousee. Suhtaudun vakavasti siihen, että tunteet kuuluu käsitellä.”
Kanava tunteille ja stressille
Lapsena ja nuorena Emma kanavoi tunteitaan tanssiin. Rytmillinen, ilmaisuvoimainen liikkuminen purki myös tehokkaasti stressiä.
Hän tuli tehneeksi kaksi tanssidiplomia – yhden Vaskivuoren lukiossa ja toisen tanssiopistossa. Harrastuksiin sisältyi laaja lajien kattaus: show-tanssia, klassista balettia, modernia tanssia, hiphopia.
”Kun muutin Tampereelle sairaanhoitajaopintojeni vuoksi, ryhdyin pian miettimään, miten saisin tanssin osaksi elämääni. Päädyin hakemaan paikkaa Sparkling Stars -tanssijoukkueesta. Nyt olen tanssinut siinä jo kuusi vuotta. Joukkue viihdyttää yleisöä Tapparan jääkiekkomatseissa.”
Viime syksynä Emma valittiin joukkueensa kapteeniksi.
”Pidän langat käsissäni. Huolehdin siitä, että ryhmämme on täysilukuinen ja iskussaan jokaisessa sovitussa pelissä. Tanssijoita on kolmisenkymmentä, joista vähintään 14 on kerralla yleisön edessä.”
”Itse pelissä tanssimme harjoiteltuja koreografioita aina silloin, kun tuomari viheltää pelin poikki. Kapteenina seuraan tiukasti tilanteita jäällä, jotta tiedän, milloin pääsemme tanssimaan.”
Rohkaistuin lähtemään wellnessmalli-kisaan äitini kannustamana.
Tapparan peli-iltoina Emma on kiinni työpäivänsä päätteeksi 4–5 tuntia. Meikkauksiin, kampauksiin ja pukeutumiseenkin kuluu aikaa. Esiintymisasut joukkue on suunnitellut ilolla ja intohimolla itse – ja ollut niihin siksi aina myös tyytyväinen.
”Parasta on esiintyminen yhdessä pitkäaikaisten joukkuekavereiden kanssa.”
Pronssia mallikisasta
Viime vuonna Emma oli sairaanhoitajan työnsä ohella sidottu yli viiden kuukauden ajan suomalaiseen wellnessmalli-kisaan.
”Olin haaveillut siihen osallistumisesta jo useamman vuoden, kunnes rohkaistuin lähtemään mukaan äitini kannustamana.”
Kisasta jäivät käteen kolmas sija ja kosolti hyödyllistä kokemusta.
”Itseluottamukseni ja rohkeuteni kasvoivat, verkostoiduin ja sain paljon uusia oppeja sosiaalisen median tekemiseen. Mittelössä ei ollut keskeistä niinkään fyysinen kunto, vaan pikemminkin persoona ja sosiaaliset taidot.”
Vaikka Emma pitää kilpailua merkittävänä etappina elämässään, hän ei suunnittele osallistuvansa enää kilpailuihin.
”Hyvinvointiini ja ulkonäkööni tahdon silti panostaa. Tärkeintä on huolehtia kunnosta monipuolisesti liikkumalla. Treenaaminen ei ole ollut minulle koskaan vaikeaa tai vastenmielistä. Luulen, että perimmäinen moottorini on se hyvä olo, jonka saan liikunnasta.”
Peli-iltoina Emma on jäähallilla 4–5 tuntia. Meikkauksiin, kampauksiin ja pukeutumiseenkin kuluu aikaa.
Emman voimanlähteet
1. Tanssiminen. ”Olen harrastanut tanssia monipuolisesti pikkutytöstä lähtien. Nykyään luotsaan kapteenina jääkiekko-otteluissa esiintyvää, yleisöä viihdyttävää tanssijoukkuetta.”
2. Kuntosali. ”Tahdon pitää huolta kunnostani ja ulkonäöstäni. Käyn treenaamassa salilla vähintään kolme kertaa viikossa. Niin tärkeää se ei kuitenkaan ole, ettenkö jäisi kotiin lepäämään, jos siltä tuntuu.”
3. Perhe. ”Äitini on yksi läheisimmistä ihmisistäni. Nyt kannan huolta ja surua hänen vaikeasta sairaudestaan. Äitini on tsempannut minut oikealle uralle ja wellnessmalli-kisaan, joka oli vuosia unelmani. Koska hän on kätilö, ymmärrämme molemmat hoitoalan arkea.”
4. Luonto. ”Rauhoitun mökillä Saimaan rannan maisemia katsellessa. Hirvimetsällä totuin viettämään aikaa jo pienenä perheen kanssa. Nykyisin saatan lähteä jahtiporukoihin poikakaverini kanssa.”
