Nuoruudessani oli vielä kova paine, ettei mies voi rakastaa miestä. Olin padonnut asiaa pitkään sisälläni. Kun tulin kaapista kavereilleni, tunne oli vapauttava. Joskus on harmittanut, etten uskaltanut aiemmin olla rohkeampi ja avoimempi itseänikin kohtaan.
Kipinä hoitoalalle syttyi lääkintämiehenä Sodankylän Jääkäriprikaatissa. Siellä pääsi niin mittaamaan verenpainetta kuin kanyloimaankin. Armeijan jälkeen aioin hierojaksi, mutta koulusta vinkattiin, että heillä olisi auki myös haku lähihoitajaksi. Vaikka päädyin lähihoitajaksi vähän puolivahingossa, olen tuntenut olevani oikealla alalla. Kiinnostus auttaa on kulkenut elämässäni aina taustalla.
Opiskeluaikana tein lapsuudenystävieni kanssa ikimuistoisen, reilun kuukauden mittaisen Trans-Siperian reissun Moskovasta Mongolian kautta Pekingiin. Enää en matkustaisi Venäjälle ihmisoikeustilanteen takia.
Muutin rakkauden perässä Kemistä Tampereelle. Olin suuntautunut lähihoitajaopinnoissani ensihoitoon. Menin ensin harjoitteluun ambulanssiin Nokialle. Sen jälkeen löysin töitä Tampereen kaupungin kotihoidosta. Ehdin työskennellä mahtavassa työporukassa neljä vuotta ennen muuttoa pääkaupunkiin.
Valmistuin lähihoitajaksi 2012, ja aloitin työt Helsingin kaupungin kotihoidossa. Samalla minussa heräsi halu vaikuttaa. Ajattelin, että varsinkin pienemmillä paikkakunnilla on yhä monia seksuaalivähemmistöön kuuluvia nuoria, jotka tarvitsevat vertaistukea ja esikuvia. Osallistuin Mr. Gay Finland -kisaan, jonka voitettuani kiersin puhumassa eri puolella Suomea.
Toimin vuosia myös chat-valvojana Sinuiksi-nimisessä tuki- ja neuvontapalvelussa. Siinä työssä näki, kuinka omasta perheestäkään ei aina saa tukea ja usein uskonto tuomitsee.
Minusta meidän pitäisi enemmän auttaa ja tukea toisiamme. Auttaisi paljon, jos oppisimme samaistumaan toisen ihmisen asemaan.
Kotihoidossa pidän työn itsenäisyydestä ja vastuusta. Potilastapauksia on säärihaavoista saattohoitoon, joten töissä saa olla aikamoinen kameleontti. Potilaan persoona tulee kotona eri lailla esille kuin sairaalassa.
Opiskelin muutamia vuosia sitten hierojaksi, joka minusta piti alun perin tulla. Aloitin viime vuonna sairaanhoitajaopinnot töiden ohella, mutta puntaroin myös fysioterapeutin ammattia. Olen avoimin mielin, mutta pidän niin paljon työstäni, että pelkään vähän jämähtäväni kotihoitoon.”
Marko Fali
32-vuotias lähihoitaja ja sairaanhoitajaopiskelija Helsingistä.
Jos en olisi hoitoalalla, olisin ehkä maisema-arkkitehti tai floristi.
Teksti Minna Ruotsalainen
Lue lisää:
Emma uupui opiskeluaikana: "Tunnistan merkit, jotka pitää ottaa vakavasti"
Perhetyöntekijä: Sateenkaariperhe kantaa usein onnellisuuden taakkaa
