”Kihlattuni patisteli miettimään, mitä haluaisin”, sanoo ammattia vaihtanut sairaanhoitaja Jere Syrjälä

Ennen sairaanhoitajaksi opiskelemista Jere Syrjälä loihti gourmet-annoksia laaturavintolassa ja kehitteli tuotteita marketin liha- ja kalatiskille. Kaikkia ammatteja on yhdistänyt ilo ihmisten palvelemisesta.

Kuvateksti
Jerelle tarjottiin mahdollisuutta edetä kaupan alalla vaativampiin tehtäviin, mutta hän ei tarttunut tarjoukseen vaan lähti opiskelemaan hoitoalaa.
Kuva: Harri Virta

Jere Syrjälä, 29, hääräili mielellään lapsuuskotinsa keittiössä. Äiti ja isä kannustivat poikaa ruoanlaittoon ja myöhemmin myös kokin ammattiin.

Kokiksi valmistuttuaan Jere pääsi töihin yhteen kotikuntansa Uudenkaupungin parhaista ravintoloista.

”Olihan se kova juttu päästä näyttämään osaamistaan.”

Keittiössä ei tarvinnut miettiä, miten saa aikansa kulumaan. Töitä ja kiirettä riitti, yllin kyllin.

”Usein uurastin yöllä kahteen tai kolmeen, vaikka oikeasti vuoron olisi pitänyt päättyä kello 22.”

Kuukausien edetessä nuoresta miehestä alkoi tuntua, ettei olisi sittenkään niin hohdokasta jämähtää töihin yhden huoneen höyryihin. Pesti loppui otolliseen hetkeen – siihen, kun Jere aloitti varusmiespalveluksensa Niinisalon varuskunnassa, soppamiehenä.

Lihamestarin oppiin

Uutenavuotena 2015 Jere muutti kihlattunsa kanssa Uudestakaupungista Poriin. Samalla he toteuttivat unelmansa irrottautua liian tutuiksi tulleista ympyröistä.

”Lähdin uuteen elämänvaiheeseen takki auki, ilman tietoa siitä, mitä seuraavaksi elämässäni tekisin.”

Porin Puuvilla, iso kauppakeskus, oli avautunut paria kuukautta aiemmin.

”Lähdin esittäytymään ja kertomaan osaamisestani sinne, uuteen Citymarketiin. Parin viikon päästä sain aloittaa työt palvelutiskillä.”

Asiakaspalvelun lisäksi Jere kehitteli ja valmisti tuotteita liha- ja kalatiskille. Lihamestari jakoi oppipojalle auliisti osaamistaan.

Sairaanhoitajaopinnot olivat raskas rupeama tällaiselle ihmiselle, joka ei ole pänttääjätyyppiä.

Jere vakinaistettiin, ja hänelle avautui myös mahdollisuus kouluttautua kauppaketjussa vaativampiin tehtäviin.

”Silloin piti taas punnita toden teolla omaa motivaatiota. En halunnut lähteä sille polulle puoliteholla, koska etenemiseni olisi vaatinut sitoutumista ja työpanosta myös esimiehiltäni.”

Työelämässä oli tullut jälleen umpikuja vastaan.

”Kihlattunikin patisteli miettimään, mitä haluaisin. Hän opiskeli tuolloin oppisopimuksella lähihoitajaksi.”

”Sitten huomasin, että aloin tosissani kiinnostua hänen kokemuksistaan hoitoalalla.”

Opintojen Via Dolorosa

Jere aloitti sairaanhoitajaopintonsa Porissa vuoden 2017 syksyllä, ja tutkinnon hän sai valmiiksi toukokuussa 2021.

”Olihan se aika raskas rupeama – Via Dolorosa – tällaiselle ihmiselle, joka ei ole pänttääjätyyppiä. Valmistumiseen kului normaalia enemmän aikaa, sillä opintojeni loppuvaiheissa lähdin tekemään hoitoalan töitä. Mukavaa oli se, että sairaanhoitajan koulutus kaikkineen oli kiinnostava.”

Opintojen loppumetreillä Jere haki Ulvilan sairaalasta kolmen viikon sijaisuutta. Tieto paikasta tuli hoitoalan keikkatöitä välittävältä firmalta. Jeren kihlattu tiesi työpaikan kokemuksestaan mukavaksi, mikä rohkaisi tarttumaan tilaisuuteen.

”Kyseessä oli lähihoitajan pesti. Osastonhoitaja kannusti minua tekemään pikavauhtia sairaanhoitajan tutkinnosta uupuvat rästityöt loppuun, sillä osaamisellani oli kuulemma kyllä kysyntää.”

Lupaus piti paikkansa, ja nykyään Jere työskenteleekin sairaanhoitajana Ulvilan sairaalan akuutilla lyhytaikaisosastolla.

”Hoidamme niitä potilaita, jotka eivät tarvitse erikoissairaanhoitoa. ”

Jere tekee mielellään kolmivuorotyötä. Työpaikalla on käytössä autonominen työvuorosuunnittelu.

”Halutuimpia ovat yövuorot, joita tulee kolmen viikon jaksolle yleensä kolme tai neljä.”

Kannustava työyhteisö

Työ on kiireistä ja sitä kuormittavampaa, mitä isompi vaje on henkilöstössä. Sijaisista on pulaa. Työilmapiiriä Jere kuitenkin kiittää hyväksi ja kannustavaksi.

”Alusta lähtien on tuntunut siltä, että apua ja neuvoja saa heti, kun tulee pulmatilanne vastaan. Se on hieno juttu.”

Voimaa Jere saa potilaiden kohtaamisesta ja heille läsnä olemisesta. Niissä tilanteissa Jere myös kokee olevansa ammatillisesti vahvimmillaan.

Ihan varma uravalinta ei ole vieläkään.

”On ollut tärkeää saada kokemusta erilaisista töistä. Nyt houkuttavat yliopisto-opinnot, eniten pätevöityminen hoitotyön opettajaksi”, Jere toteaa.

Sillä, miten hoitajapulaa ratkotaan ja palkkausta kehitetään, on kuitenkin vaikutusta.

Jeren kihlattu – nykyinen aviovaimo – on jättänyt lähihoitajan työt.

”Itselläni ei kuitenkaan juuri nyt ole tarvetta tehdä ratkaisevia peliliikkeitä tulevaisuuden suhteen”, Jere sanoo.