Ihotautien poliklinikalla työskentely sopii Juho Seilolalle. Siellä saa keskittyä yhteen potilaaseen kerrallaan – ei jatkuvia keskeytyksiä ja hälyä. Kuva: Lauri Rotko

Kuulovammainen Juho: Työ iholla on huikendaalista

Iho kiinnosti Juho Seilolaa jo kosmetologina. Sairaanhoitajana sen parissa työskentely on ihan huikendaalista.

Kuusi vuotta sitten kuulovammainen Juho Seilola opiskeli sairaanhoitajaksi ja pohti Tehy-lehden haastattelussa, miltä hoitotyön alueelta löytyisi oma paikka.

Nyt juttelemme huoneessa, jossa tavallisesti kuvataan luomia. Ihotautien poliklinikka oli Juholle luonteva valinta, sillä entiseltä ammatiltaan hän on kosmetologi. Juho teki täällä Päijät-Hämeen keskussairaalassa Lahdessa sairaanhoitajan tutkinnon syventävän harjoittelunsa. Nyt hän työskentelee poliklinikalla palkkatuella.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

– Opettajaksi valmistuneen siskoni gradun otsikko oli Ei mun lapsen tarvii vain pärjätä, hän saa loistaa. Hän tutki kuulovammaisten lasten vanhempien kokemuksia koulun aloittamisesta. Myös jokaisen hoitajan pitäisi saada loistaa. Koen, että täällä loistan. Minulle on vahvistunut, että haluan työskennellä ihon parissa. Ensihoito ja päivystys ovat mediaseksikkäitä aloja, mutta minulle sitä on iho. Sanoisin, että tämä työ on huikendaalista!

 Työyhteisö on ottanut Juhon lämmöllä vastaan.

– Täällä on mieletön yhteishenki. Jokainen saa olla oma itsensä. Välillä hullutellaankin, hän sanoo ja näyttää kuvia synttäreiltään. On upea kakku, pinkki kattaus ja tiaroja.

Puhelimessa Juho ei synnynnäisen kuulovammansa vuoksi pysty kommunikoimaan, mutta muu sujuu. Lääkäreidenkin kärsivällisyyttä hän kiittää. Vaikka hän ei suumaskin vuoksi kuule puhetta eikä näe lukea huulilta, yhteistyö toimenpiteitä avustaessa toimii. Juho osaa jo ennakoida, mitä lääkäri milloinkin tarvitsee. Kun lääkäri tarvitsee vitosen sulavaa lankaa, lääkäri voi näyttää viittä sormea. Juho varmistaa ymmärtäneensä toistamalla asian ääneen.

Haavahoidoissa Juho arvioi kehittyneensä, vaikka osaston haavahoitajien taituruuteen on vielä pitkä taival. Ihosyöpien kirjo kiinnostaa.

Hän kokee, että joissain työhaastatteluissa kuuloon on takerruttu. Silloin on mietitty vain sitä, mikä ei onnistu. Täällä ei onneksi tapahdu niin!

Mutta on Juho ehtinyt viime vuosina muutakin. Pienen pätkän hän oli hollolalaisen kansanedustaja Anne Louhelaisen (ps) avustajana eduskunnassa. Juho viihtyi. Vaikka asiat riitelivät, käytävillä moikattiin ja juteltiin. Touko Aallon (vihr) kanssa käydyt keskustelut olivat merkityksellisiä. Niiden kautta Juho löysi oman puolueensa.

– Täydellistä puoluetta ei ole, mutta vihreät ovat minulle se lähimpänä oleva.

Juho vaikuttaa Lahden vammaisneuvostossa, mikä on avannut silmiä muidenkin kuin kuulovammaisten asioille.

Välillä hän ehti työskennellä sairaanhoitajana kolmessa eri vastaanottokeskuksessa, yhteensä vuoden.

– Aika rankka paikka, henkisesti opettavaista. Kuulin siellä hurjia juttuja. Ihmiset pitäisi kotouttaa kiinni yhteiskuntaan eikä antaa pelkkää laastariapua.

Kuusi vuotta sitten Juho poseerasi lehdessä lemmikkikäärmeensä kanssa. Nyt se on vainaa, tuhkat ovat kotona vitriinissä. Kotona elelee Juhon puolison lisäksi neljä Kyprokselta pelastettua kissaa. Uusi harrastuskin on löytynyt: hän on harjoitellut jo kolme vuotta viulunsoittoa.

– Korkeinta kieltä en meinaa kuulla, mutta viulu resonoi kaulan alla. Tuntoaisti auttaa opiskelussa.

Mitä tulevaisuudessa? Juho haluaisi tietysti jatkaa ihotautien polilla. Toisaalta jatko-opinnotkin kiinnostavat ja kipinä politiikkaan kytee.

Lue tästä juttu Juhosta vuodelta 2012.