Lontoolaisella teho-osastolla on huutava pula hoitajista – suomalainen Saana kouluttaa uusia ammattilaisia
Sairaanhoitaja Saana Adam-Kitinoja on työskennellyt kuusi vuotta lontoolaisilla teho-osastoilla.
Kuvateksti
Saana Adam-Kitinoja (oik.) ja vaimo Rebecca ulkoilemassa Greenwich Parkissa Lontoossa.
Kuva: Saana Adam-Kitinojan kotialbumi
Saana Adam-Kitinoja herää kello 5.45 West Wickhamissa, noin 15 kilometrin päässä Lontoon keskustasta. Uniaan jäävät vielä jatkamaan vaimo Rebecca, Oliver-vauva ja Callie-koira.
Saana kulkee työmatkansa bussilla ja joutuu nykyisin varaamaan siihen tunnin. Britannian EU-ero toi maahan bensakriisin ja jonot huoltoasemille. Ruuhkien vuoksi linja-autot joutuvat välillä ajamaan kiertoteitä ja matka venyy.
Saanan työpaikka on King’s College Hospital, yksi Ison-Britannian suurimmista sairaaloista. Hän aloitti siellä teho-osastolla kouluttajana syyskuun lopussa. Vaikka Saana on kokenut teho-osaston sairaanhoitaja, uuden paikan tapoihin ja laitteisiin vaadittiin pitkä perehdytys.
”Ensin tein potilastyötä kaksi viikkoa yhdessä toisen hoitajan kanssa ja sitten kaksi viikkoa omillani. Vasta sen jälkeen siirryin kouluttajan rooliini.”
Kymmenen vuoden vuorotyön jälkeen Saana tekee nyt päivätyötä maanantaista perjantaihin.
”Se tuntuu erikoiselta. On mukavaa päästä iltaisin pelaamaan jalkapalloa ja maahockeytä.”
Korona väsyttää
Tänään Saana työskentelee teho-osastolla siellä vasta aloittavan hoitajan kanssa.
”Katson työtavat, korjaan ja opetan. Hengityskoneet ovat kokemattomille hoitajille tosi monimutkaisia.”
Saanan työhön kuuluu koulutusten, kuten hengitys- tai verenkiertopäivien, organisoiminen, uusien työntekijöiden rekrytoiminen ja opintopäivien pitäminen teholla aloittaville vastavalmistuneille juniorihoitajille.
Hän kuuluu kahdeksan hengen kouluttajatiimiin. Jokainen tiimin jäsen tekee viikossa yhden teho-osastovuoron.
”Niin pysyy tuntuma työhön. Täällä tehdään rankkaa 12,5 tunnin kaksivuorotyötä.”
Olo on ryytynyt 12,5 tunnin työpäivän jälkeen, Saana myöntää.
Sairaanhoitajapula on huutava, sillä koronan myötä henkilökuntaa on poistunut alalta, eikä muualta Euroopasta saada uusia hoitajia brexitin takia. Lähiaikoina King’s College Hospitaliin saapuu Intiasta ja Filippiineiltä kymmeniä sairaanhoitajia, joita Saana kouluttaa. Kaikilla ei ole tehohoitokokemusta.
Henkilökuntaa puuttuu
Saanan työpaikalla on viisi teho-osastoa: maksa-, neuro- ja covid19-tehot sekä kaksi yleistehoa. Potilaspaikkoja on yhteensä 83.
Sairaala on yksi Lontoon neljästä traumakeskuksesta, joten sinne tulevat myös liikenneonnettomuuksien, puukotusten ja ampumisten uhrit.
”Kaksi uutta teho-osastoa on valmiina, mutta henkilökunta puuttuu.”
Paikallinen panimo lahjoitti pahimpaan korona-aikaan juomia sairaaloiden työntekijöille. Kuvassa Saanan ja Rebeccan lisäksi kaksi työkaveria teho-osastolta.
Ensimmäisessä korona-aallossa yhdellä hoitajalla oli keskimäärin neljä hengityskoneessa olevaa koronapotilasta. Monet sairaalat kehittivät seitsemän hengen tiimejä, jotka käänsivät tehopotilaita vatsamakuulle. Yksi tiimi ehti kääntää noin 30 potilasta työvuoron aikana.
”Hengityskoneessa olevien nukutusten keventäminen on vaikeaa. Tehopotilaat eivät herää kuten elokuvissa, hymyillen ja jutellen. He ovat paniikissa ja sekavia ja yrittävät vetää hengitysputkea pois. Meillä on vieläkin teholla järkyttävä määrä koronapotilaita, joista lähes kaikki ovat rokottamattomia.”
”Henkilökunta on uuvuksissa, ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet.”
Googlelääkäri luulee tietävänsä
Kun Saana muutti Lontooseen vuonna 2014, hän hakeutui aluksi agentin kautta yksityisen sairaalan sisätautiosastolle.
”Suomalainen tutkintoni kelpasi sellaisenaan, mutta sen rekisteröiminen kesti lähes viisi kuukautta.”
Aika pian hän pääsi University College Hospitalin teholle juniorihoitajaksi. Hän oli siellä neljä vuotta, teki lisäopintoja ja eteni seniorihoitajaksi.
Yhdessä huoneessa teholla on yleensä viisi potilasta ja 3–4 hoitajaa. Heistä yksi on seniorihoitaja ja loput juniorihoitajia. Seniorihoitaja hoitaa omaa potilastaan, mutta myös tukee ja opettaa muita.
”Tykkäsin seniorihoitajan työstä, sillä oli palkitsevaa nähdä opastamansa hoitajan kehitys.”
Saana on ollut kiinnostunut opiskelemaan, hankkinut lisäkoulutusta ja voi nyt työskennellä vuorovastaavana. Tänä vuonna hänen on tarkoitus suorittaa 60 opintopisteen luennoitsijaopinnot.
”Kokemus näkyy myös palkassani, joka on melkein tuplaantunut ensimmäisestä työstäni.”
Sairaala maksaa opinnot, mutta niiden jälkeen pitää sitoutua olemaan samassa paikassa töissä yhdestä kahteen vuotta.
Juniorihoitajan peruspalkka on Lontoossa noin 30 500 euroa vuodessa eli Britannian keskipalkka alhaisempi.
”Minun vuosituloni ovat hieman vajaa 60 000 euroa. Jos tekisin vuorotöitä, tuloni nousisivat helposti 75 000 euroon”, Saana kertoo.
Omaiset pyörivät pahimmillaan 12 tuntia meidän hoitajien jaloissa pienessä huoneessa.
Työkulttuuri eroaa Suomesta monin tavoin. Saanan mukaan Suomessa potilaat luottavat henkilökuntaan, mutta Isossa-Britanniassa potilaan omaisten päätösvalta on suuri.
”Suomessa kuunnellaan hoitajaa ja lääkäriä, mutta täällä jokainen omainen on googlelääkäri. Kun Suomessa teho-osastolle pääsee vierailemaan tunnin päivässä, täällä omaiset pyörivät pahimmillaan 12 tuntia meidän hoitajien jaloissa pienessä huoneessa.”
Melkein kaikissa brittisairaaloissa tehdään kaksivuorotyötä eli 12 tunnin pitkiä vuoroja. Yövuoroissa on tunnin nukkumistauko.
Haaveissa isompi perhe
Saana on kotiutunut hyvin Lontooseen, sillä työpaikalta löytyi paitsi ystäviä myös skotlantilainen vaimo Rebecca. Perheeseen syntyi Oliver-poika viime heinäkuussa.
”Kävimme hedelmöityshoidoissa yksityisklinikalla. Minulta kerättiin 20 munasolua, joista puolet lahjoitin klinikalle. Näin minun hoitoni ei maksanut mitään, vaan maksoimme ainoastaan Rebeccan hedelmöityshoidoista. Seitsemännen viikon ultran jälkeen siirryimme julkiseen terveydenhoitoon.”
Saana ja Rebecca ostivat vuosi sitten talon, jossa on 7 huonetta ja keittiö. Kodin lähellä on metsiä ja peltoja, jotka ovat tärkeitä koiran ulkoilutuspaikkoja.
Pariskunnan toiveissa on toinen lapsi vuoden kuluttua. Perhe asuu lähellä maaseutua ja metsiä, mutta silti Saana kaipaa Suomesta metsässä olemista.
”Ja maalaisjärkeä! Ja sitä, että sovitut asiat tapahtuvat. Jos Suomessa ostaja lupaa tulla katsomaan asuntoa, hän tulee sovittuun aikaan. Täällä ei ole samoin. Myös brexit ärsyttää suunnattomasti, sillä joka viikko on jostain pulaa. Mutta kotini on täällä.”
